Turku. Vankilan muurien sisällä Turun Saramäessä istuu tatuoitu, tyytyväinen mies.

Nelikymppinen Mika on suorittanut neljän vuoden pituisesta tuomiostaan vasta hiukan yli vuoden, mutta hän ei valita – enää.

Vielä kaksi ja puoli kuukautta sitten hän oli Virossa, ensin yhdeksän kuukautta Tallinnan vankilassa ja sen jälkeen muutaman kuukauden Virun vankilassa Itä-Virumaalla.

"Ei tarvitse mennä enää uudelleen", hän vakuuttaa.

Vankeustuomio on Mikan kymmenes. Aiemmat ovat Suomesta, kaikki alle vuoden mittaisia.

Tällä kertaa, viime vuoden huhtikuussa, hän jäi kiinni Virossa osana laajaa rikosvyyhtiä. Tuomio tuli amfetamiinista ja laittomasta aseesta.

Tutkintavankeus kesti puoli vuotta. Ensimmäiset puolitoista kuukautta Mika vietti arestimajassa, joka vastaa poliisivankilaa. Sellissä oli neljä sänkyä ja viisi miestä.

"Yksi puhui vähän suomea, muut olivat venäläisiä. Purin päätä paperille, kun muutakaan ei voinut tehdä."

Yhteyttä sai pitää vain Suomen konsulaattiin ja Mikalle määrättyyn avustajaan.

"Sieltä tuli 75-vuotias mies, jolla oli kuulolaite. Hän sanoi 'tere, mä olen sun advokaatti' ja ilmoitti, ettei puhu suomea. Ajattelin, että nyt leivotaan isoa kakkua."

Yritykset vaihtaa avustajaa eivät onnistuneet. Asiat hoituivat tulkkien avulla.

Arestimajasta Mika siirrettiin Tallinnan vankilaan kuuden miehen selliin. "Ei mikään hotelli", hän kuvailee lähes satavuotiasta laitosta.

Jo puolen tunnin kuluttua saapumisesta hän sai käteensä viestin samassa vankilassa olleelta suomalaiselta kaverilta. Kirjeet liikkuivat seiniin kaiverrettuja reikiä pitkin.

"Osassa selleistä oli pään kokoisiakin reikiä. Vartijat eivät vaikuttaneet kovin kiinnostuneilta paikkaamisesta."

Pimeä postiliikenne kulki myös talosta ulos, tupakkapalkalla. Ruoan kanssa tarjoillulle virolaiselle mustalle leivälle löytyi parempaa käyttöä.

"Se kävi vatsassakin niin, ettei saanut nukuttua. Keittelimme siitä kiljua."

Tuomionsa Mika sai viime syyskuussa. Heti sen jälkeen hän anoi siirtoa Suomeen.

Suomeen pääsyn odottelua kesti noin puoli vuotta. Osaksi siitä Mika siirrettiin moderniin Virun vankilaan kahden hengen selliin.

"Sielläkin oli niin kylmä, että nukuimme pipot päässä."

Mika kertoo, että myös virolaiset vankitoverit uneksivat pääsystä suomalaiseen vankilaan. "Olivat kuulleet juttuja kavereiltaan, jotka ovat istuneet Suomessa."

Erityisen paljon Mika arvostelee virolaisvankiloiden terveydenhuoltoa. Päätä särki jatkuvasti, koska verenpainelääkitystä ei saatu kohdilleen.

Kaverilla ei ollut sen helpompaa: tekohampaat takavarikoitiin vankilaan mennessä.

"Hän oli laittanut ne paidan taskuun. Vartija kysyi, voitko todistaa, että ne ovat sinun."

Hampaat kiersivät kaverin äidille Suomeen ja sieltä Tallinnaan konsulaattiin, mutta vankilaan ne eivät koskaan päätyneet. Tarvetta olisi ollut.

"Jouluna meille jaettiin suklaata, mutta kaverilla on diabetes. Hän sai pussin pähkinöitä", Mika kertoo.

Huhtikuussa sekä Mika että kaveri saivat käskyn pakata tavaransa ja lähteä Suomeen. Laivassa olivat vastassa Sörnäisten vankilan vartijat.

Matkamuistoksi jäi kuri.

"Vielä Sörkassakin kävelimme kuin kananpojat kädet selän takana. Vartija huomautti, ettei täällä tarvitse."