Myytti hyvistä naisjohtajista

 |   | 
 

Hallitus haluaa firmojen johtoon lisää ihmisiä, joilla on emätin. Vielä pari vuotta pörssiyrityksillä on aikaa ottaa naisia töihin vapaaehtoisesti. Sen jälkeen firmat itkevät ja ottavat.

Koska suomalaisilla pörssifirmoilla ei ilmeisesti ole näinä aikoina muita huolia, hallitus haluaa kiusata niitä naiskiintiöillä.

Miksi naisia sitten halutaan enemmän firmojen johtoon?

Tähän on olemassa kaksi tismalleen päinvastaista poliittisesti korrektia vastausta. Naisia halutaan lisää, koska sukupuolilla ei ole eroja. Ja naisia halutaan lisää, koska sukupuolilla on eroja.

Viime aikojen muodikkain teoria on sanoa, että naiset tuovat firmoihin jotain hienoa, juuri sen takia että he ovat erilaisia kuin me miehet.

Firmat siis tarvitsevat naisia, mutta eivät sitä itse tyhmyyksissään tajua. Kapitalismilla on taipumus etsiä tehokkuutta, mutta tämä pikkuseikka on jäänyt siltä jotenkin huomaamatta.

Valtio-ohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala on sanonut suoraan, että naiset olisivat parempia johtajia. "Jos Lehman Brothers olisi ollut Lehman Sisters, meillä ei olisi ollut koko nykyistä talouskriisiä" Hautala totesi Timo Harakan haastattelussa.

Mitä tämä "naiseus" sitten on? Sitä ei koskaan tarkemmin kerrota. Mutta yksi asia on selvä: naiseus on vain myönteisiä asioita.

Naiseus ei ole itkuisia ja mittakaavaharhaisia PMS-oireita, riskinottokyvyn puuttumista tai keskivertoa huonompia taitoja tekniikassa. Naiseudessa yhdistyy lastentarhantädin empatia, diplomi-insinöörin rationaalisuus ja Churchill-tason johtajuus.

Ahah, mikä poliittinen polttoitsemurha se olisi ollut, jos miesministeri olisi tehnyt edes yhden positiivisen yleistyksen äijistä.

Miesten yleistieto on parempi ja miehet ovat naisia parempia systemoimaan, eli keksimään esimerkiksi suhteellisuusteorioita, internetejä tai hissejä. Eli juuri niitä asioita, joista pörssiyhtiöt on tehty. Mutta noin ei saa sanoa.

Ei. Meillä miesministerit ovat lähteneet mukaan muodikkaaseen miesnöyristelyyn, jossa naisia pitää ylistää ja miehiä vähätellä.

Norjassa pörssiyhtiöiden hallitusten naispakko on ollut jo viisi vuotta. Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö hehkutti haastattelussani Norjan kokemuksia myönteisiksi.

Jaahas. Pakkohan se on uskoa. Vai onko?

Journal of Financial Economics -lehdessä on laaja tutkimus "Naiset yritysten hallituksissa", jossa käydään läpi tuloksia mm. Norjasta. Lehti on rahoituksen alan ykköslehti. Ja tutkimuksen tekijä Renee Adams on alan johtavia tutkijoita.

Koska lukijoissa lienee mukana vielä ainakin pari sitkeää naista, en nyt ala referoida tutkimusta pikkutarkasti, jotta te naisetkin pysyisitte mukana, mutta pari asiaa sanon.

Kyllä. Naiset osallistuvat täsmällisemmin hallituksen kokouksiin. Mutta mitä siellä hallituksen kokouksissa sitten tehdään? Ei ilmeisesti mitään kauhean fiksua. Renee Adams päätyy siihen, että naisten tulo hallituksiin heikentää firman tulosta. Laajan tutkimuksen ihan lopussa vielä suositellaan selkeästi, että "naiskiintiöt pitää perustella jollakin muulla asialla kuin firman tuloksen paranemisella".

En nyt tiedä onko asiallista mainita, että Adams on itsekin nainen, sillä ei kai tieteentekijän sukupuolella pitäisi olla tulosten kanssa mitään tekemistä?

Ovatko naiset sitten huonompia johtajia kuin miehet? Eivät tietenkään.

Mietipä seuraavaa tilannetta. Joku määräisi, että sinun pitäisi väkipakolla ottaa nykyiseen työryhmääsi mukaan yksi mustaihoinen. Veikkaan, että mustaihoinen heikentäisi ryhmäsi tulosta. Ei siksi, että mustat olisivat tyhmempiä, vaan siksi, että tämä olisi otettu mukaan ihan muilla perusteilla kuin ammatillisilla.

"Se on aivan eri asia", sanot tietysti jo nyt. Mutta niinhän se aina on. Teoriat ovat hienoja, mutta ne eivät ikinä koske puhujaa itseään.

En todellakaan väitä, että naiset ovat huonoja johtajia. En usko, että asialla edes on kauheasti väliä.

Voihan se tietysti olla, että naisilla todella on jotain salattua tietoa, joka parantaa firmoja. Mutta jos näin on, miksi ihmeessä naiset eivät sitten keskenään perusta näitä huippufirmoja ja listaudu myöhemmin pörssiin?

Koska se oikeasti vaatisi ponnistelua.

Naiset tulevat yleensä mukaan pörssiyhtiöihin vasta jälkiliukkaille. Silloin firmat ovat jo ottaneet riskejä, keksineet jotain niin hienoa, että ne ovat päätyneet pörssiin.

Naiset ilmeisesti luulevat, että firmat ovat olleet olemassa aikojen alusta ja miehet ovat väkisin valloittaneet johtopaikat.

Ei. Kyllä ne firmat on täytynyt ihan erehdyksen ja mokailun kautta perustaa.

Naisjohtajia rakastetaan. Suositut luennoitsijat, kuten Alf Rehn, hehkuttavat niitä puheissaan. Jokainen firma haluaa mielellään naisjohtoa, jota voi esitellä kiiltäväpaperisten lehtien kansikuvissa.

Esimerkiksi arvostettu The Wall Street Journal uutisoi laajasti jaetun jutun siitä kuinka naisjohtajat ovat mahtavia.

Sellainen pikkuseikka noista tutkimuksista kuitenkin unohtuu kuin syyn ja seurauksen pohtiminen.

Sehän olisikin mahtavaa, jos katsottaisiin vain naisten määrän ja firman menestyksen yhteyttä. Mutta kun se ei mene niin.

Entä jos naiset valitsevat tarkoituksella menestyneitä yrityksiä? Ja entä jos jo valmiiksi hyvin menestyneillä firmoilla on varaa palkata naisia?

Olisi tietysti pitänyt tutkia sitä mitä tapahtuu, kun naisten määrää lisätään tai vähennetään.

Esimerkiksi Suomen vaikutusvaltaisin naishallitusammattilainen Maija-Liisa Friman on siis ilmeisesti surkea johtaja. Hän kun on toiminut Aspocompin toimarina ja tuo firma on ajautunut lähes konkurssiin.

Todellisuus on kuitenkin toisin päin. Friman on ottanut naiseksi poikkeuksellisen paljon riskiä. Hän on yksilö, eikä minkään sukupuolen edustaja.

Jos Lehman Brothers olisi ollut Lehman Sisters, meillä ei varmasti olisi nykyistä talouskriisiä. Mutta eipä meillä olisi juuri paljon muutakaan.

Kirjoittaja on espoolainen valetoimittaja, jolle kokoomus on liian vasemmalla ja vasemmistoliitto liian oikealla.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi