Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Uusnatsit taas uutisissa

Kotimaa
 

Jyväskylän puukotustapaus toi julkisuuteen aatteet, joista ei ole vuosiin kuultukaan Suomessa juuri mitään.

Jyväskylän puukotustapauksesta on noussut vilkas keskustelu, johon myös eturivin poliitikot ovat osallistuneet.

"Voisiko joku kertoa, mikä on Euroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään?" eurooppaministeri Alexander Stubb (kok) pyysi twitter-viestissään.

Lyhyt vastaus Stubbille kuuluu, että äärioikeisto näyttää olevan nykyään väkivaltaisempi.

Jyväskylän kirjastoillan aiheena oli tuore teos Äärioikeisto Suomessa. Tilaisuuden järjestäjä, Jyväskylä Diy -yhteisö, kertoo verkkosivuillaan, että puukottaja kumppaneineen edustaa Suomen Vastarintaliike -nimistä järjestöä.

Sen jäseniä on otettu kiinni väkivaltaisissa tempauksissa Helsingissä ja Oulussa.

Jyväskylä Diy on anarkistihenkinen yhteisö, joka on järjestänyt muun muassa punk-iltoja ravintola Ilokivessä.

Vastarintaliikkeen ilmestyminen julkisuuteen on mielenkiintoista, sillä suomalaisista uusnatseista ei viiteentoista vuoteen ole kuulunut oikein mitään. Ruotsissa uusnatsit ovat olleet aktiivisempia, ja Suomen Vastarintaliikkeen esikuva onkin sen läntinen sisarjärjestö Svenska motståndsrörelsen.

Äärioikeistoa on viime aikoihin saakka saanut edustaa maahanmuuttovastainen Suomen Sisu, jonka linja on kuitenkin maltillisempi ja joka on viime aikoina panostanut parlamentaarisiin keinoihin.

Suomen Vastarintaliike puolestaan vaikuttaa suorastaan haudanvakavalta järjestöltä. Ainakin jos sitä vertaa järjestön helsinkiläiseen aateveljeen Musta Sydän -yhteisöön, joka on järjestänyt white power -tyylisiä rock-konsertteja Roihupellon teollisuusalueella.

Musta Sydän -yhteisön verkkosivuilla avautuu kuvastoa, jossa on vahvoja vaikutteita eurooppalaisten, erityisesti italialaisten, sisarjärjestöjen estetiikasta.

Kyseessä on politiikan esittäminen teatterina, sen karnevalisointi, jota on viime vuosina edustanut näkyvimmin Venäjän kansallisbolševistinen puolue. Puolue tosin on kielletty ajat sitten, mutta se ei estä natsboleja esittelemästä riemunkirjavaa natsistis-kommunistista teatteriaan Moskovan kaduilla.

"Kansallisbolševistinen" ei ole aivan niin jakomielinen termi kuin näyttää.

Venäjän vallankumouksen aikoihin nationalistiset aatteet nimittäin löysivät toisensa sekä Saksassa että Venäjällä.

Edesmenneen, äärioikeistoa tutkineen helsinkiläistohtori Thomas Parlandin mukaan tämä kehitys jatkuu yhä, LänsiEuroopan ja Venäjän äärioikeiston samanaikaisena nousuna.

Stubbin kysymys on siis historian valossa aiheellinen: mikä loppujen lopuksi on kansallissosialistien ja kansallisbolševikien ero?

Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajat eivät pidä natsiskinien karnevalisoitua politiikkaa harmittomana.

He väittävät, että ilonpitoon keskittyneet yhteisöt toimivat väkivaltaisten järjestöjen värväyskanavina.

Kirjoittajat vertaavat Suomen aktivisteja Italian paremmin menestyneisiin uusnatseihin.

He huomauttavat, ettei vastaavaa uhkaa Suomessa ilmeisesti ole, koska täältä "puuttuu monen sukupolven fasistinen traditio".

Kyllä meillä se traditio on.

Musta Sydän -yhteisön sivullakin siteerataan Elias Simojokea (1899–1940), Sinimustat-järjestön puheenjohtajana toiminutta pappismiestä.

Väkeä tämä aate on vain vetänyt puoleensa kovin vähän.

Viidentoista vuoden hiljaisuus uusnatsiuutisissakin taisi johtua siitä, että moni pääsi 1990-luvun sekoilujensa ansiosta muutamaksi vuodeksi kaltereiden taakse. Jotkut ovat mukana taas.

Pekka Hakala
pekka.hakala@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n politiikan toimittaja.