Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Luvan puhelinkuunteluun voi saada kevyin perustein

Helsingin huumepoliisin ja krp:n telepakkokeinohakemuksissa on selvä laatuero

Kotimaa
 
hannu lukkarinen
Kuva: hannu lukkarinen

Poliisi pääsee käsiksi huumerikoksesta epäiltyjen puhelinkeskusteluihin ja teletietoihin hyvin ylimalkaisilla hakemuksilla. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan myös Helsingin käräjäoikeuden päätökset ovat usein niin huonosti perusteltuja, että salaisten pakkokeinojen käyttöä on jälkikäteen mahdotonta valvoa.

Selvityksen perusteella Helsingin huumepoliisin ja keskusrikospoliisin (krp) hakemusten välillä on selvä laatuero.

Fakta

Näin selvitys tehtiin

 Selvityksen aineistona oli Helsingin käräjäoikeuden pakkokeinodiaari vuosilta 2010–2013.

 Selvityksen kohteiksi poimittiin sellaiset julkisiksi tulleet, huumausainerikoksiin liittyvät telepakkokeinopäätökset, joissa pakkokeinon kohde oli tuntematon.

 Päätöksiä oli yhteensä 318. Näistä luettiin kaikki asiakirjat.

 Hakemuksista 189 oli Helsingin poliisin tekemiä, 72 keskusrikospoliisin, 55 tullin ja kaksi Länsi-Uudenmaan poliisin.

 Esimerkkejä selvityksessä käytetyistä hakemuksista ja päätöksistä löytyy HS.fi:stä.

Helsingin poliisi perustelee hakemuksiaan yleensä erittäin niukasti. Sen sijaan krp:n hakemukset sisältävät paljon yksityiskohtaista tietoa tutkittavasta tapauksesta. Lisäksi niissä selostetaan, millä perusteilla juuri tietty puhelinliittymä halutaan poliisin seurantaan.

Myös tullin hakemukset olivat yleensä yksityiskohtaisia, mutta joukossa on myös ylimalkaisia hakemuksia.

HS alkoi tehdä selvitystä kevättalvella sen jälkeen, kun kävi ilmi, että muutamaa Helsingin huumepoliisia epäillään perusteettomien telepakkokeinojen hakemisesta ja käyttämisestä. Heidän epäillään esittäneen tuomioistuimelle vääriä tietoja.

Selvitys koski Helsingin käräjäoikeudessa julkisiksi tulleita telepakkokeinopäätöksiä vuosilta 2010–2013. Tarkasteluun valittiin huumerikoksia koskevat päätökset, joissa pakkokeinon kohde oli tuntematon eli poliisi ei tiennyt, kuka puhelinliittymää käyttää. Päätöksiä oli yhteensä yli 300.

Salaisissa pakkokeinoissa sekä hakemuksen että päätöksen perustelujen merkitys korostuu, sillä istunnossa ovat läsnä vain luvan hakija ja tuomari.

Kohde saa tiedon häneen kohdistuneesta pakkokeinosta vasta myöhemmin. Tuntematon kohde ei välttämättä saa tietoa lainkaan, jos hänen henkilöytensä ei selviä.

HS:n selvityksen perusteella kymmenissä hakemuksissa ja päätöksissä jää täysin epäselväksi, miksi poliisi epäilee jonkin tietyn teleliittymän käyttäjää huumerikoksista.

Erityisesti Helsingin huumepoliisilla on tapana viitata esimerkiksi "rikostiedustelulla saatuihin tietoihin" tai "luotettavina pidettäviin vihjetietoihin" ilman tarkempaa erittelyä, mitä nämä tiedot ovat.

Käräjäoikeuden päätöksiin ei yleensä kirjata, millaista tarkentavaa keskustelua tuomari oli käynyt poliisin kanssa ennen luvan myöntämistä. Kaikissa tapauksissa lupa myönnettiin poliisin hakemuksen mukaisesti.

Helsingin käräjäoikeudessa tasoero krp:n ja Helsingin poliisin hakemusten välillä on huomattu, kertoo pakkokeinoasioiden vastuutuomari Jukka Jaakkola Helsingin käräjäoikeudesta.

"Kyllä siinä on ero. Voi sanoa jopa, että kyseessä on kulttuuriero", Jaakkola sanoo.

Jos hakemus on yleisluontoinen, tuomarit kertovat kyselevänsä lisätietoja istunnossa. Esimerkiksi käräjätuomari Eero Nikkarinen kertoo varmistavansa aina, kuinka suuresta huumejutusta on kyse. Lisäksi hän tarkastaa, mikä yhteys teleliittymän käyttäjällä on asiaan.

Sekä Nikkarinen että Jaakkola myöntävät, että keskustelujen kirjaamisessa on pahoja puutteita. Jaakkola huomauttaa, että Helsingin käräjäoikeus käsittelee vuosittain noin 5 000 pakkokeinoasiaa. Jos jokaiseen päätökseen käytettäisiin kymmenen minuuttia enemmän, siitä kertyisi yli sata työpäivää.

Jaakkolan mukaan oikeus ei ole ollut yhteydessä Helsingin poliisiin hakemusten puutteiden takia, mutta niistä saatetaan huomauttaa istunnossa.

"Joka kerta oikeastaan käydään tästä keskustelua, kun hakemus on niin vaillinainen, että siihen pitää saada tarkennuksia. Tämä on todella pitkäaikaista keskustelua ollut, eikä se ole mihinkään johtanut", Jaakkola myöntää.

Uutta pohdittavaa antaa meneillään oleva tutkinta, jossa muutaman helsinkiläispoliisin epäillään hakeneen lupia väärillä tiedoilla.

"Tuomarilla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, milloin ihmiset valehtelevat. Lähtökohta on, että kun poliisi jotain virkavastuulla esittää, se pitää paikkansa", Jaakkola sanoo.

Helsingin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki olisi toivonut oikeuden viestittävän hakemusten puutteista.

"Harmi, että vuosikaudet satoja [lupia] myönnetään, eikä koskaan ole tullut palautetta meille poliisilaitokselle siitä, että hakemukset ovat puutteellisia. Tämä on tietysti erikoinen tilanne."

Koskimäki huomauttaa, että poliisilaitoksen kannalta olennainen laadun kriteeri on se, että kaikki tapahtuu laillisesti. Hakemuksen puutteet korjataan käymällä tarkentavaa keskustelua istunnossa. Oikeuden pitäisi hänen mielestään myös kirjata päätöksen perustelut.

"Kyllähän vastuu asian laillisuudesta on käräjäoikeudella. Jos edellytyksiä [luvan myöntämiselle] ei ole, hakemus täytyy hylätä. Minun tiedossani ei ole yhtään hylkytapausta. Kyllä tässä varmasti on tarkastelun paikka, se on ihan selvä", Koskimäki pohtii.

Lue esimerkkejä artikkeliin liittyvistä Helsingin poliisin asiakirjoista.

Lue esimerkkejä artikkeliin liittyvistä tullin asiakirjoista.

Lue esimerkkejä artikkeliin liittyvistä keskusrikospoliisin asiakirjoista.

Lue esimerkkejä artikkeliin liittyvistä Länsi-Uudenmaan poliisin asiakirjoista. Hakemukset on tehnyt Jukka Paasio, joka alkaa maanantaina johtaa Helsingin poliisin järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaa. Virka kuului aiemmin Jari Aarniolle.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat