Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalaistutkimus haastaa ilmastopolitiikan: Keskustassa asuvalla on suurin hiilijalanjälki

Suurempaan hiilijalanjälkien vaikuttaa energiaratkaisujen ohella se, että keskusta-asukas ostaa enemmän tavaraa, ruokaa ja palveluita kuin seutu-asukas

Kotimaa
 
Mikko Stig / Lehtikuva
Helsingin Lauttasaarta kesällä 2015.
Helsingin Lauttasaarta kesällä 2015. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Uudisrakennusten asukkaiden hiilijalanjälki on kaupunkikeskustoissa jopa puolet suurempi kuin väljemmin rakennetuilla alueilla.

Tähän johtopäätökseen tulivat Aalto-yliopiston tutkijat, jotka vertailivat uusissa ja vanhoissa rakennuksissa asuvien hiilijalanjälkiä eri puolilla Suomea vuosilta 2003–2012. Tuolloin keskusta-asukkaan hiilijalanjälki oli noin 11,7 tonnia, seutuasukkaan vain kahdeksan.

Tutkijat pitävät laskelmansa tulosta hämmentävänä.

"Valtauskomus kumminkin on, että jos tiivistetään kaupunkirakennetta, saadaan kasvatettua hiilitehokkuutta. Näkemys on lyönyt läpi kansainvälisesti ja myös Suomessa", sanoo professori Seppo Junnila Aalto-yliopiston teknillisestä korkeakoulusta.

"Ydinkeskustoissa on tyydytty liikaa siihen, että kun saadaan tiiviyttä, hiilijalanjälki pienenee. Väljemmillä alueilla on puolestaan panostettu energiatehokkuuteen muilla tavoin."

Maaseutu jäi vertailun ulkopuolelle

 Tutkimuksen pohjana oli Tilastokeskuksen kulutustutkimus vuodelta 2012. Kotitalouksien hiilijalanjäljen laskentaan käytettiin elinkaariarviointia.

 Tutkimusaineisto koostui 3 500 kotitaloudesta.

 Kotitalouksista 289 asuivat vuonna 2003 tai sen jälkeen valmistuneissa rakennuksissa: 100 kotitaloutta asui tiiviisti rakennetuissa keskustoissa, 134 muualla kaupungissa ja 55 seutualueilla.

 Kotitalouksista 1 999 asuivat ennen vuotta valmistuneissa rakennuksissa: 981 tiiviisti rakennetuissa keskustoissa, 730 muualla kaupungissa ja 288 seutualueilla.

 Maaseudulla asuvat kotitaloudet jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle.

Väljemmin rakennetulla alueella tutkijat tarkoittavat kaupungin keskustan ja maaseudun välistä kaupunkialuetta. Tilastokeskukselta ja Suomen ympäristökeskukselta hankittu tutkimusaineisto kattaa alueellisesti koko Suomen, joka on jaettu kolmenlaisiin kaupunkivyöhykkeisiin.

"Ensimmäinen on tiivistä kerrostalovaltaista aluetta, seuraava rivitalo- ja omakotitaloaluetta joka on vielä melko tiivistä, ja kolmas sitten väljempi omakotitaloalue. Esimerkiksi Espoossa on kaikkea kolmea vyöhykettä", Junnila kuvailee.

Väljemmin rakennetut alueet ovat vähemmän riippuvaisia olemassa olevasta infrastruktuurista, kuten kaukolämmöstä. Siksi erilaiset lämpöpumput ja aurinkopaneelit sekä muut teknologiat leviävät kaupunkialueiden ulkopuolella nopeastikin. Esimerkiksi erilaisten lämpöpumppujen määrä kasvoi 30 000:sta yli puoleen miljoonaan vuosina 2003–2012.

Pienempää hiilijalanjälkeä selittävätkin juuri päästöt energiankulutuksessa, jotka olivat väljemmillä alueilla neljänneksen pienemmät kuin keskustoissa.

"Eräs hypoteesimme on, että väljemmillä alueilla kaupunkisysteemi on löysempi. Sen vuoksi siellä voidaan vapaammin investoida maalämpöpumppuihin ja muuhun. Ydinkeskustoissa organisaatiot ovat kankeita."

Hiilijalanjälkien kokoeroihin vaikuttaa energiaratkaisujen ohella se, että keskusta-asukas ostaa asumisesta ja autoilusta säästyneillä rahoilla enemmän tavaraa, ruokaa ja palveluita ja matkoja kuin seutu-asukas. Toisaalta tiiviisti rakennetuilla alueilla kotitaloudet ovat pienempiä ja tulotaso on korkeampi.

Junnilan mukaan tutkimustulos haastaa laajemmin esimerkiksi ilmastopolitiikan. Tutkimustulosten perusteella nykyisenlainen keskusta-alueiden tiivistäminen ei ehkä ole hiilitehokkain tapa järjestää asumista.

"Johtopäätöksenä artikkelissa vedimme, että ilmastopolitiikka näyttäisi epäonnistuneen Suomessa tiivistävän kaupunkirakenteen osalta, mutta väljemmän kaupunkirakenteen osalta se näyttäisi onnistuneen paremmin."

Tutkimus on osa tohtorikoulutettava Juudit Ottelinin väitöskirjaa. Hänen mukaansa Suomessa pitäisi etsiä keinoja pienentää hiilijalanjälkeä myös tiiviimmin asutuilla alueilla.

"Tulokset ovat tärkeä lisä keskusteluun, jota käydään kestävästä kaupunkirakenteesta", Ottelin sanoo.

Tutkimuksen perusteella suomalaisia kokemuksia "kestävän kehityksen puutarhalähiöistä" voisi viedä jopa maailmalle, Junnila pohtii. Esimerkiksi matala rakentaminen voisi olla helposti tuotteistettavissa.

"Suomessa on pystytty luomaan toimiva malli ydinkeskustan ympärille muodostuvan elämäntavan kestävämmäksi kehittämiseksi. Tämä on perinteisesti ollut yksi suurimmista globaalin kaupungistumisen haasteista."

"Ehkä Suomi onkin maailman johtava tällä alueella, eikä niinkään tiiviiden kestävien miljoonakeskustojen osaajana."

Tutkimustuloksia julkaisee myöhemmin myös arvovaltainen Environmental Science and Technology -tiedejulkaisu.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat