Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Juha Sipilän 30 miljardin pesänjako – alkaako hallitus myydä valtion omistuksia?

Hallitus päättää pian valtio-omisteisten yhtiöiden omistajapolitiikasta. 30 miljardin potin osien myymisestä ollaan innostuneempia kuin koskaan.

Kotimaa
 

Hallitus aikoo päättää lähiaikoina Suomen valtion yhteensä noin 30 miljardin euron arvoisten yhtiöiden kohtalosta – osakkeiden myymisestä tai säilyttämisestä ja omistamisen periaatteista.

Strategialinjauksia luvattiin ensin kesällä, sitten syksyksi. Sitten pääministerille tuli muita päälle kaatuvia kiireitä, ja strategian julkistaminen siirtyi ensin jouluksi ja vuoden alkuun.

Artikkeliin liittyvät

Nyt hallitus käsittelee pääministeri ja omistusohjausministeri Juha Sipilän (kesk) valmisteleman esityksen vuoden ”ensimmäisen kvartaalin” aikana eli maaliskuun loppuun mennessä, Sipilän talousasioista vastaava erityisavustaja Markus Lahtinen kertoo.

”Kysymys on omistajaohjauksen strategian uusimisesta”, Lahtinen sanoo. ”Alkuperäinen aikataulu on koko ajan ollut kevät 2016.”

Uuden strategian lähtökohtana on sen pohtiminen, millä perusteella valtio ylipäänsä omistaa jotain yhtiötä.

Valtion omistus on perusteltua, jos se tukee talouden kasvua tai poistaa markkinoiden epätäydellisyydestä johtuvia haittoja, selvittää aiemmin Pellervon tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajana toiminut Lahtinen.

”Moni omistus perustuu historiallisiin syihin, ja tilanne on voinut muuttua.”

Kun omistamisen perusteet on pohdittu yleisellä tasolla, kaikki yritykset käydään yksitellen läpi, Lahtinen sanoo. Tällöin moni vanha käsitys tai uskomus omistusten strategisesta merkityksestä voi saada kyytiä.

Viimeistään hallituksen linjausten julkistamisen jälkeen roihahtaa käyntiin keskustelu siitä, miten valtion omistamien yhtiöiden toiminta ja omistaminen parhaiten edistää Suomen valtion sekä kansalaisten etua.

HS kokosi kymmenen aiheen listan niistä pääkysymyksistä ja keskustelunaiheista, joihin valtion omistusohjauksessa tänä keväänä otetaan kantaa.

1 Miksi valtioomistaayrityksiä?

Yhtä mieltä ollaan ehkä siitä, että omistajapolitiikalla pyritään omaisuuden parhaaseen mahdolliseen tuottoon siten, että yhtiöiden toiminta edistää laajasti Suomen valtion ja kansalaisten etua. Siitä mielipide-erot siten jo alkavatkin.

Perusteina voivat olla pää oman tuotto, kansantalouden kasvu, kansallisesti pitkään jalostettujen toimialojen pitäminen suomalaisissa käsissä ja huoltovarmuus. Tämä on sekava vyyhti, jossa omistamisen tarkoitusperät palautuvat lopulta kulloisenkin hallituksen maailmankuvaan, arvoihin ja taustaryhmien painostukseen.

2 Onko alue- tai työllisyyspolitiikka kestävä peruste?

Vuonna 2008 alkaneen taantuman jälkeen maakunnista on hävinnyt teollisuutta, ja viidesosa teollisuuden työpaikoista on kadonnut.

Hallituksen suurimmaksi ideologiseksi kiistaksi voi nousta se, halutaanko syrjäseutujen työllistymistä tukea valtion omistamien yhtiöiden avulla.

Vasta-argumenttina on, että kaupungistuminen ja väestön keskittymien kasvukeskuksiin tuo tehokkaammin talouskasvua. Erilaisia vertailuja verrokkimaihin nähdään kevään kuluessa.

3 Kenen tulisi hoitaa valtion omistuksia?

Valtio-omisteisia yhtiöitä ohjataan nyt valtioneuvoston kanslian omistusohjausosastolla ja eri ministeriöissä.

Kolmesta pörssiyhtiöstä – Finnairista, Fortumista ja Nesteestä – valtio omistaa enemmistön. Niissä ja 14 muussa yhtiössä valtiolla katsotaan olevan omistamisessa niin sanottu strateginen intressi. Näiden lisäksi eri ministeriöissä on neljä yhtiötä eli kolme kiinteistöyhtiötä ja sähköverkkoyhtiö Fingrid, joissa on vastaava ”strateginen intressi”.

Muissa omistusohjausosaston ohjaamissa yhtiöissä on niin sanottu sijoittajaintressi. Näistä 12 pörssiyhtiön omistukset on keskitetty erilliseen yhtiöön Solidiumiin, jolla on oma organisaatio.

Peruskysymys on, kuinka paljon omistuksia tulisi keskittää valtioneuvoston kansliaan eri ministeriöiltä. Tässä keskustelussa ministeriöiden omia omistuksia kritisoidaan sillä, että saman hallinnonalan sääntelyviranomaisena niiden riippumattomuus on koetuksella.

Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) on ottanut oman ministeriönsä omistuksesta tällaisen kannan, jota aiemmin on edustanut omistusohjausosaston ylijohtaja Eero Heliövaara.

Toisaalta vahvan teollisuuspolitiikan maissa ajatellaan, että pitämällä sekä omistus että sääntely samoissa käsissä valtio pystyy paremmin kehittämään eri toimialoja.

4 Tarvitaanko Solidiumialainkaan?

Solidium-yhtiö perustettiin 2009 eräänlaiseksi sulakkeeksi lieventämään niitä poliittisia paineita, joita omistusohjausministereihin aina kohdistuu. Kun omistukset oli ulkoistettu, vetoaminen osakkeenomistajien edun maksimoimiseen oli helpompaa.

Nykyinen omistusohjausosasto ajaa Eero Heliövaaran johdolla Solidiumille nykyistä aktiivisempaa otetta omistamiseen.

Tähän asti Solidium on vaikuttanut yhtiöihin lähinnä nimitysvaliokunnan kautta esittämällä päteviksi katsomiaan henkilöitä kohdeyritysten hallituksiin, mutta muutoin se on ainakin julkisesti ottanut etäisyyttä yhtiöiden toimintaan suoraan puuttumiseen.

Tehtävä on vaikea. Vastuuministerit vaihtuvat usein. Omistusohjausministeri on vallassa enintään neljä vuotta, ja viime vaalikaudella ministerinä oli kolme henkilöä: Heidi Hautala (vihr), Pekka Haavisto (vihr) ja Sirpa Paatero (sd).

Solidiumilta toivotaan aina välillä jopa Ruotsin Wallenberg-dynastian kaltaista aktiivista, nopeihin ratkaisuihin kykenevää omistajaotetta, jonka sijoitusfilosofian arvot olisivat olisi selkeät ja toiminta pitkäjänteistä.

Kun tällaista taituriomistajuutta on vaikea ulkoistaa, moni kysyy, miksi Solidium tarvitsee puoli miljoonaa euroa vuodessa ansaitsevan toimitusjohtajan Kari Järvisen, oman hallituksen ja kymmenkunta työntekijää. Vasta-argumentiksi käy se, että suhteessa omistusten arvoon Solidiumista aiheutuvat kulut ovat pienet ja että laadusta kannattaa maksaa.

5 Minne Solidium-omistukset pantaisiin?

Entinen elinkeinoministeri, nykyinen Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori on esittänyt yhtenä vaihtoehtona sitä, että pörssiyhtiöiden omistuksia siirrettäisiin valtion eläkerahastoon. Toinen vaihtoehto olisi, että omistukset palautettaisiin omistusohjausosastolle.

6 Onko yhtiössä ylimääräisiä pääomia?

Ylijohtaja Eero Heliövaara lähetti viime vuonna valtio-omisteisille yhtiöille paimenkirjeen, jossa yhtiöiden omavaraisuusasteen toivottiin laskevan 30–50 prosentin tasolle. Yhtiöiden tuloksesta toivottiin jaettavan osinkona puolet.

Lähtökohtana on näkemys sitä, että niukilla pääomilla toimiva yhtiö on pakotettu toimimaan tehokkaammin. ”Laiskana” makaavaa pääomaa saataisiin näin omistajan eli valtion tarpeisiin.

Taseita purkamalla valtio voi saada miljardeja.

7 Paljonko Fortumilta otetaan?

Ylivoimaisesti suurin mielenkiinto pääomien palautuksessa keskittyy energiayhtiö Fortumiin, jolla on kassassa onnistuneiden yrityskauppojen jäljiltä 5–7 miljardia rahaa. Sijoittajat odottavat yhtiöltä yleisesti 1,2–1,3 miljardin euron osinkoja.

Selvästi enemmänkin voisi jakaa. Esimerkiksi kolmen miljardin osingoista valtio saisi puolet. Yksin sillä voisi rahoittaa kaikki hallituksen kaavailemat 1,6 miljardin euron kärkihankkeet.

8 Parantaisivatko Fortumin osingot talouslukuja?

Valtion osingonhimoa Fortumissa hillitsee se, että tavallista selvästi suurempia osinkoja ei EU:n mukaan saa käyttää budjettialijäämälaskelmien kaunisteluun. EU:n komissio seuraa, että jäsenmaat eivät kasvattaisi alijäämiään liian suuriksi.

9 Koska omistuksista on hyvä luopua?

Esimerkiksi Solidiumin omistamista yhtiöistä valtaosa on suhdanneherkkiä yrityksiä, joiden hintojen sijoittajat uskovat heiluvan jyrkemmin. Pörssihokeman mukaan tällaisista osakkeista kannattaa luopua nousukaudella, kun hinnat ovat huipussaan.

”En usko tuohon teoriaan, kunnes joku toisin todistaa”, kommentoi väitettä erityisavustaja Markus Lahtinen.

10 Kannattaako valtion myydä yhtiöitään?

Hyvä kysymys on sekin, kannattaako valtion koskaan luopua hyvien pörssiyhtiöiden omistamisesta.

Suomen valtio saa jo velkaa negatiivisella korolla, kun pörssiosakkeista saa historian perustella useiden prosenttien osinkotuottoa. Siksi osakkeiden omistaminen voi olla järkevää valtiolle, vaikka omistukset eivät lisäisi talouskasvua tai korjaisi markkinoiden puutteita.

Vasta-argumentti on, että markkinat hinnoittelevat yritysten riskit aina oikein, ja siksi on samantekevää, koska osakkeita myy.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat