Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Maahan­­muuttaja työllistyy eri reittejä

Kotimaa
 
Kaisa Rautaheimo / HS
Intiasta parikymmentä vuotta sitten Suomeen muuttanut Seema Rani ehti tehdä useita työharjoitteluja ennen kuin sai vakituisen työpaikan kauppakeskus Jumbon Prismasta Vantaalta.
Intiasta parikymmentä vuotta sitten Suomeen muuttanut Seema Rani ehti tehdä useita työharjoitteluja ennen kuin sai vakituisen työpaikan kauppakeskus Jumbon Prismasta Vantaalta. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

Thaimaassa syntyneellä Khanittha Keniasilla ja Turkissa syntyneellä Nazanin Leskelällä oli tiistaina askartelupäivä. Naiset osallistuvat aikuiskoulutusoppilaitos Edupolin uudentyyppiseen koulutukseen, jossa he opiskelevat työn ohella hoiva-avustajiksi.

Normaalivuoroja hoitolaitoksissa tekevät oppilaat opiskelevat työpaikallaan muun muassa teoriaa ja suomea.

Hoiva-avustajilla pitää olla kädentaitoja, sillä he ohjaavat askartelutunteja omassa työssään. Nazanin Leskelä askarteli syntymäpäiväkortin vanhainkodin asukkaalle. Leskelä muutti Suomeen kaksi vuotta sitten Venäjältä.

”Olen nauttinut työstäni ja vanhuksista valtavasti. Laulan usein asukkaille Moskovan valoja ja Kalinkaa”, hän hymyilee.

Porvoolaisessa vanhainkodissa hän on oppinut muun muassa suomalaisista perussairauksista ja jonkin verran ruotsia.

Edupolin vuoden kestävä koulutus sopii esimerkiksi maahanmuuttajille, joilla ei ole riittävää kielitaitoa perinteiseen opiskeluun. Koulu suunnittelee laajentavansa koulutustavan myös miesvaltaisille aloille kuten kiinteistönhoitoon.

Thaimaasta Suomeen vuonna 2005 tullut Khanittha Kenias kertoo, että opiskelu on antanut hänelle itseluottamusta suomen puhumiseen. Maahanmuuttajat osallistuvat viikoittain suomenopetukseen ja saavat myös tukea ryhmän kantasuomalaisilta.

”Khanittha on soittanut minulle iltaisin, kun on hän tarvinnut apua kotitehtävissä”, kurssikaveri Nelli Montonen kehaisee.

Kenias on nyt töissä vanhainkodissa. Hänellä, kuten valtaosalla kurssikavereista, on tavoitteena jatko-opinnot. Moni onkin saanut jo lupauksen kesätöistä.

”Lapset ovat ihania, ja haaveeni on työskennellä tulevaisuudessa päiväkodissa”, Kenias sanoo.

Intian Punjabista miehensä perässä Suomeen muuttanut Seema Rani päätyi työelämään toista reittiä pitkin. Hän oli käynyt Intiassa vain peruskoulun, mutta teki Suomessa kaupoissa useita työharjoitteluja ennen vakituisen työpaikan saamista.

Työpaikkaan kauppakeskus Jumbon Prismassa johti kolme kuukautta kestänyt työelämävalmennus, johon Rani osallistui saatuaan kolmannen lapsensa päiväkotiin. Hän muutti Suomeen jo 1990-luvun puolivälissä.

Rani sanoo tehneensä useita työharjoitteluja, koska ei halunnut istua kotona.

”Monet rouvat ovat kotona, koska ovat tottuneet siihen omissa kulttuureissaan. Mutta jos vaihtaa kulttuuria, pitää toimia maan tavalla. Kaikki maksaa, joka puolelta tulee laskuja. Kun perheessä rouvakin tekee töitä, saa paremman elämän.”

Ranin mielestä maahanmuuttajien työllistyminen ei ole vaikeaa, jos itse haluaa saada työpaikan. Ulkomaalaiset hyötyvät harjoittelusta, vaikka siitä ei maksettaisi niin hyvin, hän sanoo.

”Töitä ei löydy helposti kotimaassakaan, eikä sielläkään saa valmiina mitään. Työharjoittelussa [työantaja] näkee, millainen ihminen on ja miten hän työtä tekee.”

Rani opiskeli suomea 2000-luvun alussa, ja olisi halunnut myöhemmin lisäkursseja. Niitä ei kuitenkaan irronnut, sillä viranomaiset arvioivat Ranin kielitaidon riittävän työnhakuun.

Rani kertoo arvostavansa suomalaisen työelämän tasa-arvoa.

”Olen tasa-arvoinen muiden työntekijöiden kanssa, vaikken puhu täydellisesti suomea.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat