Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Syrjäseutujen taksikuski saattaa sairaalaan ja tekee lumityöt

Moni vanhus haluaisi tutun taksikuskin. Nyt taksi pitää tilata keskuksesta, eikä ajajaa voi valita

Kotimaa
 
Reijo Hietanen
Taksinkuljettaja Soili Luoto tekee lumitöitä, että asiakas Riitta Kari pääsee pyörätuolilla kyytiin. Mukana on avustaja Marjukka Törmälä.
Taksinkuljettaja Soili Luoto tekee lumitöitä, että asiakas Riitta Kari pääsee pyörätuolilla kyytiin. Mukana on avustaja Marjukka Törmälä. Kuva: Reijo Hietanen
Fakta

Taksimatkan omavastuu on 25 euroa

  Viime vuoden alusta kaikki Kelan korvaamat taksimatkat on pitänyt tilata alueellisesta, keskitetystä numerosta.

  Keskus voi myös yhdistää samansuuntaisia matkoja.

  Korvauksen saa heti matkalla. Omavastuu yhteen suuntaan on 25 euroa.

  Vuotuinen katto Kela-korvattaville matkoille on 300 euroa.

Kangasala. Taksiyrittäjän päivä alkaa pienellä viivytyksellä. Alkolukko vaatii minuutteja lämmetäkseen, ja yöllä on satanut kymmenen senttimetriä lunta.

Soili Luoto antaa miehensä peruuttaa auton tielle jäistä mäkeä ylös. Nastojen pito riittää juuri ja juuri, vaikka renkaat ovat aivan uudet. Alkaa matka kohti ensimmäistä asiakasta Kangasalan Kuhmalahdella, jossa ei juuri linja-autoja näy.

”Pääasiassa kyydit ovat kuntoutus- ja sairaskyytejä. Osa asiakkaista menee terapiaan, ja sitten on paljon mummojen ja pappojen kauppareissuja”, Soili Luoto kertoo.

Aura-autojakaan ei näy, joten taksi-Volkkari kyntää välillä syvässäkin lumessa.

Peräti 90 prosenttia Luodon ajoista on yhteiskunnan maksamia. Asiakkailla on esimerkiksi vammaisuuden tai sosiaalisin perustein oikeus käyttää taksia maksamalla omavastuu.

Kun Kuhmalahden terveysasema lakkautettiin syksyllä, kyydeille tuli lisää pituutta.

Kelan korvaamat sairaskyydit siirtyivät viime vuoden alusta keskusten välitettäviksi, mikä hankaloitti taksien työtä maalla.

”Enää aikatauluista ei voi sopia suoraan asiakkaan kanssa. Tieto kyydistä tulee vasta hieman ennen lähtöä, vaikka asiakas olisi tilannut kyytinsä jo viikkoa ennen. Asiakkaita on myöhästynyt jopa leikkauksesta”, Luoto sanoo.

Taksin etupenkillä huomaa, miten moni iäkäs asuu Suomessa syrjäseudulla, moni yksin vanhassa omakotitalossaan. Luodon mukaan vuosien varrella asiakkaista tulee ystäviä.

”Monesti teen mummojen pihoilla pikaiset lumityöt ja kannan hellapuut. Tiedän, mihin vara-avaimet on piilotettu. Heitä pitää joskus auttaa pukemisessa, ja on joskus vaihdettu vaippaakin. Moni haluaa asua kotonaan mahdollisimman pitkään”, Luoto sanoo. Hän kääntelee Volkkaria jäisellä tiellä, joka vain kapenee.

Tästä maailmasta senioritalot ovat kaukana. Vielä kauempana ovat alan tulokkaat, Uber-taksit.

Luoto kiipeää taas nastojaan kiitellen vanhan talon pihaan, jonka lumessa näkyvät edellisen kävijän jäljet: kotihoito käy päivittäin.

Pian ovelle ilmestyy iloisesti moikkaava Raino Vierikka. Luoma on kuskannut häntä muutaman kerran viikossa jo kahdeksan vuotta.

Vierikan kädessä on laukku, jossa on saunavarusteet.

Hän on menossa jokaviikkoiseen tapaansa noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan vanhainkotiin, jossa kokoontuu saunakerho. Ensin kahvit, sitten sauna, vähän kortinpeluuta, lounas, kahvit ja iltapäivällä kotiin.

Tässä kaikessa on vahva hyvinvointiyhteiskunnan ja välittämisen tuntu.

Luoto ja Vierikka tuntevat jokaisen vastaantulijan tiellä, Hiace-kuski moikkaa takaisin.

”Tuskin pärjäisin täällä ilman taksia. Tällä viikolla kuljen kolme kertaa taksilla”, Vierikka sanoo. Luoto käy vielä kädestä pitäen saattamassa hänet vanhainkodin ovelle yli jäisen pihan.

Maaseututakseissa ei raikaa humalaisten laulu. Kesämökkiläiset tuovat jonkin verran uutta liikennettä, ja juhannus menee tanssilavakyydityksissä. Silloin tehdään iso tili.

”On tämä erilainen maailma kuin kaupunkitaksien. Minulla on tänään vain kolme asiakasta, silti on päivä täynnä.”

Ajoja määrittää myös yksityiskohta: moni ei halua kauppaan maanantaisin, koska sieltä ei aamusta välttämättä saa vielä tuoretta tavaraa.

Jälleen tie kapenee ja sivupeilit hipovat vastaantulijan kanssa. Virolaiset kilvet, joten se on varmaan seudun isoja kesämökkejä remontoiva nuori mies.

MS-tautia sairastava Riitta Kari odottaa avustajansa Marjukka Törmälän kanssa kyytiä fysioterapiaan. Jotta Karin sähkökäyttöinen pyörätuoli saadaan auton perään, Luoman pitää tarttua lumiharjaan. Pyörän renkaat sutivat rampille noustessa.

Kyyti on pomppuista mutkaisilla teillä. ”Täällä takana se höykytys kertautuu”, Kari sanoo.

”Joskus tekisi mieli pyytää joku tienpidosta vastaava ministeri istumaan tuonne taakse pyörätuoliin”, Luoto sanoo.

Hekin ovat kulkeneet yhdessä jo vuosia, kun Kari on matkannut esimerkiksi italian tunneille ja joskus konserttiin. ”Kauhean tärkeätä on, että täältä pääsee liikkeelle. Minulle on vielä tärkeämpää, että on tuttu taksi, jolle voi aina soittaa ja joka tietää, miten minua pitää auttaa”, Kari sanoo.

Väkisin toisensa oppii tuntemaan, kun istuu tunteja autossa joka viikko.

Maalaistaksi luo turvallisuutta.

”Aina vilkaisen yhden mummon ikkunan, onko verhot nostettu. Kerran ei ollut, joten soitin kotisairaanhoitajalle. Kävi ilmi, että mummo oli edellisenä iltana kaatunut eikä päässyt ylös. Onneksi apu ehti ajoissa.”

Oikaisu 9.2. kello 17.06: Artikkelissa kirjoitettiin, että Kelan korvaamien taksimatkojen vuotuisen omavastuun katto on 272 euroa, mutta se on 300 euroa. Kun katto saavutetaan, Kela korvaa asiakkaan loppuvuoden matkat kokonaan.

Reijo Hietanen
Soili Luoto saattoi asiakkaan autoon.
Soili Luoto saattoi asiakkaan autoon.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat