Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Muisti voi kadota jo kolmekymppisenä – lastentarhan­opettaja unohti lasten nimet

Lastentarhanopettaja Rita Männistö ei enää muistanut lasten nimiä. Työikäisiä muistisairaita on jopa 10 000.

Kotimaa
 
Vesa Ranta
Rita Männistö sairastui muistisairauteen kolmekymppisenä. Hänen sairautensa taustalla on aivoleikkaus, joka on tehty noin 20 vuotta sitten.
Rita Männistö sairastui muistisairauteen kolmekymppisenä. Hänen sairautensa taustalla on aivoleikkaus, joka on tehty noin 20 vuotta sitten. Kuva: Vesa Ranta
Fakta

Muistisairauksia voi yrittää ehkäistä

  Ikä on suurin riskitekijä. Jopa kolmannes yli 85-vuotiaista sairastaa jotain muistisairautta.

  Rajapyykkinä pidetään 65 vuoden ikää. Asiantuntijan puoleen kannattaa kääntyä, jos lähisuvussa on useita alle 65-vuotiaana sairastuneita.

  Omaa riskiään voi pienentää oikeilla elämäntavoilla. Normaali paino ja liikunta, alkoholin kohtuukäyttö, tupakoimattomuus sekä aivojen aktiivinen käyttö kuuluvat suosituksiin.

  Oman sairastumisriskinsä voi tarkistaa Riskitestillä.

Kolme muistilappua ulko-ovessa pysäyttää lähtijän. Avaimet! Kahvinkeitin! Lääkkeet! Ilman muistutuksia Rita Männistö, 42, ei muistaisi.

Lastentarhanopettajana oululaisessa päiväkodissa työskennellyt Männistö sairastui etenevään muistisairauteen kolmekymppisenä. Hän ei enää muistanut lasten nimiä.

”Olin esikouluryhmän opena. Lapsetkin alkoivat ihmetellä, kun kysyin nimiä aina vain uudelleen.”

Männistö halusi hoitaa työtehtävänsä, mutta unohti mitä ne olivat.

”Muistin, että seuraavaksi päiväksi piti valmistella opetustuokio. En voinut tehdä sitä, koska en muistanut aihetta.”

Pian tuli se hetki, kun päiväkodinjohtaja pyysi luokseen.

”Hän sanoi, ettei voi minua enää töissä pitää, kun en muista mitään. Jouduin jäämään sairauseläkkeelle. Omasta mielestäni minulla ei ollut mitään ongelmaa tai en ainakaan halunnut myöntää mitään.”

Ensimmäinen vuosi oli raskas. ”Kauhea tilanne minun ikäiselle. Kaikki kaverit olivat töissä.”

Vaikka suurin osa muistisairaista on vanhuksia, moni sairastuu jo työiässä. Koko maassa on arviolta 7 000–10 000 30–65-vuotiasta muistisairasta.

Samoin kuin vanhusten, myös työikäisten muistisairauksista Alzheimerin tauti on yleisin. Työikäisillä esiintyy kuitenkin enemmän muunlaisia eteneviä muistisairauksia. Sellainen on Männistölläkin.

Männistön muistisairauden taustalla on parikymppisenä todettu aivokasvain, jota ei leikkauksessa pystytty kokonaan poistamaan.

Leikkauksen jälkeen Männistö eli pitkään tavanomaista elämää – opiskeli ja suoritti tutkintoja.

”Olen kasvatustieteen kandidaatti ja sosionomi. Eihän niistä tutkinnoista ole enää hyötyä”, Männistö toteaa.

Perheen tukemana Männistö selvisi rankan alkuvaiheen. Vanhemmat ja siskon perhe ovat olleet tärkeimmät lohduntuojat. Sitten tulevat rakkaat ystävät, alakoulusta asti rinnalla pysyneet.

Männistö kävi läpi avioeron neljä vuotta sitten.

”Elän yksin muistilappuineni. Autolla en enää aja, enkä mielellään nouse bussiin. Tuttuihin osoitteisiin, kuten Muistiyhdistykselle, osaan kävellä, mutta muuten en muista osoitteita ollenkaan.”

”En voi sairaudelle mitään, on vain sopeuduttava. Voin silti olla iloinen ja onnellinen.”

Turre-koira pitää liikkeessä. Lenkille mennään neljä kertaa päivässä. Toinen tärkeä arjen rytmittäjä on vertaisryhmä Oulun seudun muistiyhdistyksessä.

Työikäisten muistisairaiden ryhmässä Rita Männistö on nuorin, mutta eivät toisetkaan vanhoja ole, useimmat viidenkymmenen ja kuudenkymmenen väliltä.

”Ryhmässä on mahtavan rento tunnelma. Harras toiveeni on kuitenkin löytää ikäiseni kohtalotoveri.”

”Oma sairauteni on edennyt tähän asti aika hitaasti. Ikävintä on nähdä, kun ryhmästä joku jää pois, koska sairaus on pahentunut. Siitä tulee hyvin paha mieli”, Männistö kuvaa.

Tavallisesti työikäisten muistisairaudet havaitaan varhaisessa vaiheessa. Työelämän kasvaneet vaatimukset salasanoineen ja vaihtuvine ohjelmistoineen paljastavat armotta yksilön muistiongelmat.

Järjestövastaava Paula Ylikulju pitää selkeänä merkkinä asioiden jatkuvaa kuormittumista.

”Jollakin saattaa olla valtava määrä lippuja ja lappuja, mutta asiat jäävät silti hoitamatta. Työtoverit saattavat huolestua ihan aiheesta.”

”Eräässä perheessä ensimmäinen merkki oli, kun puolisolla ei yllättäen ollut vuosi sitten tehdystä lomamatkasta mitään mielikuvaa.”

Ylikuljun mielestä muistamattomuutta usein vähätellään.

”Sanotaan, että eihän kukaan muista kaikkea. Se on tietysti totta, mutta pitäisi ottaa vakavasti sellainen unohtelu, joka oikeasti huolestuttaa.”

Työikäisenä sairastuminen on iso shokki. Perheessä voi olla nuoriakin lapsia, on taloudellisia ja sosiaalisia velvoitteita.

Männistö kysyy välillä vanhemmiltaan, ovatko he huomanneet muistin yhä heikentyneen.

”Olen halunnut varmistaa sen heiltä. Omasta mielestänihän minua ei vaivaa mikään.”

Joskus Männistöä ärsyttää suunnattomasti, kun oikeaa sanaa ei löydy. Silloin ainakin kirosanat palaavat äkkiä mieleen.

Parasta on mökillä Rukalla.”Siellä lepään ja rauhoitun.”

Oulun seudun muistiyhdistys saa tänään RAY:n Vaikuttavaa!-tunnustuspalkinnon työstään muistisairaiden ja heidän perheidensä etujen valvojana.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat