Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

HS:n lukijat muistelevat Olof Palmen murhaa – kertomuksissa toistuvat järkytys ja lintukodon särkyminen

Vuonna 1986 pysäyttivät myös Tšernobyl ja Kekkosen kuolema.

Kotimaa
 
Olof Palme
Olof Palme

Monelle suomalaiselle on jäänyt elävästi mieleen hetki, jolloin kuuli Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhasta 30 vuotta sitten. HS kokosi lukijoiden muistoja uutisesta.

Kertomuksissa toistuvat järkytys ja ajatus pohjoismaisen lintukodon särkymisestä, usein hyvin samankaltaisilla sanavalinnoilla. Moni lukija vieraili Tukholmassa juuri murhan aikoihin, mikä sai uutisen koskettamaan tavallista enemmän.

Tarinat kertovat paljon arjesta vuonna 1986. Tieto ei pompannut nykymalliin matkapuhelimen ruudulle vain hetken kuluttua tapahtuneesta. Suomalaiset kuulivat Palmen murhasta tyypillisesti vasta seuraavana päivänä iltapäivälehtien lööpeistä tai avattuaan radion.

Moni muisteli laajemminkin vuotta 1986. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui huhtikuussa, ja Urho Kekkonen kuoli elokuussa. Nekin uutiset koettelivat mielikuvaa maailman vakaudesta.

 

”Olin 8-vuotias. Muistan vanhempien, erityisesti äidin, järkytyksen. Äiti taisi itkeäkin. Kun kysyin, miksi hän on surullinen, äiti vastasi, että hyvä ihminen on kuollut. Muistan, että jonkin aikaa olimme varovaisia kaupungillä liikkuessa, ikäänkuin vaarallisia hyökkääjiä olisi piileskellyt myös meidän kotimme lähettyvillä.”

Riikka, 38, Kerava

 

”Heräsin ja laitoin radion päälle. Taisi olla lauantaiaamu. Lähetys Salpausselän kisoista oli käynnissä, ja selostaja mainitsi Ruotsin hiihtäjien surunauhoista. Jotenkin en ollut yllättynyt, järkyttynyt toki. Kutsukaa vain hulluksi, mutta olin pitkin edellisvuotta kokenut etiäisiä tilanteesta. Myöhemmin päivällä seurattiin koko perheen voimin uutisia ja niin pääministeri Sorsan kuin presidentti Koivistonkin puheita.”

MasaRi, 45, Helsinki

 

”Olin vasta oppinut lukemaan. Isäni vei minut Finlandia-hiihtoon seuraamaan kaverinsa suoritusta, ja kahviossa kaikki puhuivat Palmesta. Huomasin, että kahvion seinällä oli kaksi keltaista julistetta. Niissä kerrottiin, että Olof Palme on murhattu. Opin samaan aikaan, kuka oli Ruotsin pääministeri ja mikä on lööppi.”

Laura, 35, Helsinki

 

”Olin 12-vuotias tyttö, auton takapenkillä. Isä ajoi autoa. Ajoimme Munkkiniemessä Laajalahdentien R-kioskin ohi alas Puistotielle. Luin kioskia ohittaessa lehtien lööpit ja sanoin isälle: ’Palme on murhattu.’ En tiennyt, kuka Palme oli, mutta isä järkyttyi selvästi ja kysyi, mistä moista tiedän.”

Tiina, 42, Helsinki

 

”Oli hiihtoloma ja olin kotona, Tukholmassa asuvan, hiihtolomaa viettävän ystäväni kanssa. Seurasimme uutista yhdessä, se oli iso juttu. Se ei tuntunut oikein todelta. Murha herätti ajatuksen siitä, että nyt Ruotsi muuttuu. Paikansimme kadun, missä murha tapahtui, ja tiesimme elokuvan, jota Palmet olivat olleet katsomassa – sehän oli niin viaton leffa ja kummallinen kontrasti tapahtuneelle. Olin sitten vähän murhan jälkeen Tukholmassa, kun koko kaupunki hiljentyi minuutiksi kunnioittamaan Palmea. Satuin olemaan Ruotsin kansallisarkistossa isojen ikkunoiden edessä. Kaikki seisoivat hiljaa, joku nyyhkäisi. Autot pysähtyivät, kadun humina hiljeni hetkeksi ja liikennevalot vilkkuivat keltaista.”

Tutkija, 57, Rauma

 

”Olin hiihtolomaa viettämässä mummolassa. Isovanhempani keskustelivat asiasta varsin arkiseen tyyliin, ja ensivaikutelmani oli, että joku Olof Palme -niminen naapuri oli murhattu. Hieman mietitytti se, että niinkin rauhallisessa pienehkössä rannikkokaupungissa tapahtuu ihan oikeita murhia. Jätin kuitenkin asian pohdinnan sikseen, ja hieman myöhemmin murhattu selvisi Ruotsin pääministeriksi. Olin tuolloin 11-vuotias ja mukavasti irrallaan maailmanmenosta.”

Raisa, 40, Helsinki

 

”Olin lähdössä armeijasta ensimmäiselle lomalle. Kuulin uutisen linja-autossa. Tuntui epätodelliselta. Samana vuonna räjähti niin Tšernobylissa kuin Mikkelin torillakin ja Kekkonen kuoli.”

Hemppa, 50, Tampere

 

”Minä käytin vahvaa moniaaltoradiota ulkomaisten asemien kuunteluun. Sinä yönä tein kotona paperitöitäni ja pidin vieressäni moniaaltoradiota auki, Voice of American radioasemalle käännettynä. Muistan ikuisesti, kun VOA keskeytti ohjelman ja kertoi, että Ruotsin pääministeri on ammuttu Tukholmassa vain 45 minuuttia aiemmin. Sen jälkeen VOA lähetti asiasta lisää tiedotteita yön aikana. Herätessäni aamupäivällä luulin nähneeni pahaa unta, mutta kun avasin Ylen ykköskanavan kuullakseni uutiset, ’paha uneni’ osoittautui todeksi. Olof Palmen mukana ammuttiin ja kuoli käsitys Pohjoismaista jonkinlaisena rauhan tyyssijana ja lintukotona. Maailmanpolitiikan kylmä ja kova koura oli ottanut otteen pohjoismaisesta demokratiasta, eikä ole sen jälkeen päästänyt irti.”

Timotex, 51, Turku

 

”Oli kevättalvi. Olin neljän päivän matkalla Leningradissa ja sain tiedon hotellin ravintolan televisiouutisista. Olin järkyttynyt, koska muistan sen vielä tänäkin päivänä. Vaikka niiltä matkoilta ei paljon muuten muistoja jäänyt.”

Reijo Marjoniemi, 69, Vantaa

 

”Asuin jo Helsingissä, mutta olin juuri tuolloin käymässä tuttavan luona Kuopiossa. Muistan, miten pienessä krapulassa ihmeteltiin aamuisen teksti-tv:n uutista. En ollut siihen aikaan millään tavalla kiinnostunut politiikasta, olin vasta 24-vuotias, mutta muistan ihmetelleeni, voiko tällaista tapahtua Ruotsissa, joka tuntui silloin rauhalliselta lintukodolta. Jälkeenpäin olin varma että murhan takana on paljon enemmän kuin joku ’Pettersson’.

Terho Marlo, 54, Vantaa

 

”Matkalla seurueeni kanssa keskustasta kotiini Dalagatanille ylittäen silloisen Tunnelgatanin (nykyinen Olof Palmes Gata). En reagoinut sireenin ääniin Norra Bantorgetin kohdalla, sillä Sabbatsbergin sairaala oli kotimme vieressä. Vasta kotona, suosikkiradio-ohjelmaa Metropolia kuunnellessa, havahduin ohjelman keskeytykseen ja tiedotukseen, että Olof Palme on kuollut ko. sairaalassa. Tieto oli tietysti suuri järkytys. Varsinkin, kun olimme todennäköisesti ohittaneet ampumapaikan melko samanaikaisesti tapahtuman kanssa.”

Johannes, 58, Helsinki

 

”Olimme perheen kanssa Tukholmassa, juuri sinne lauantai-aamuna Ruotsin-risteilyllä saapuneina. Olin tuolloin 6-vuotias, mutta minulle on jäänyt vahva muistijälki siitä, kun vahingossa kävelimme aidatun murhapaikan ohi, ihmisiä oli paikalla valtavasti ja kadussa oli vielä verijälkiä. Ihmettelimme, mitä on tapahtunut, silloin kun ei ollut nettiä. Muistan myös, kun äitini katsoi myöhemmin televisiosta Palmen hautajaisia ja itki.”

Suvi Surenkin, 36, Porvoo

 

”Asuin Ruotsissa silloin ja aamun uutisissa kuulin Palmen murhasta. Olin juuri edellisenä päivänä ollut samoilla kulmilla, missä sitten illalla Palme murhattiin. Menin käymään paikallisessa pienessä ostoskeskuksessa aamupäivällä ja muistan sen tyhjyyden ja hiljaisuuden. Siellä ei ollut sille paikalle tyypillistä puheensorinaa, ei joutilaita istumassa vesilähteen luona, ei ketään kahvilassa, jokunen satunnainen kaupassakävijä, kuten minäkin, kaikki olimme yhtä ilottomia ja hiljaisia. Oli sellainen outo uskomattomuuden tunne ja samalla yhteenkuuluvaisuuden tunne, kaikkia se kosketti. Koskettava oli myös se valtava kukkakumpu Palmen murhapaikalla, väkisin tuli kyyneleet. Ruotsi oli sokissa, pysähtynyt. . .”

Irmeli, 62, Hämeenlinna

 

”Olin tapahtumahetkellä 10-vuotias eikä minulla ollut etukäteen hajuakaan, kuka Olof Palme oli. ’Ruotsin pääministeri’ kuulosti silloin todella vieraalta ja kaukaiselta. Vanhempani kuitenkin järkyttyivät uutisesta ja muistan, kun iltapäivälehdet lähdettiin ihan erikseen hakemaan, kun ne yleensä napattiin puolihuolimattomasti mukaan ruokaostosten yhteydessä. Muistan tunteen, että tässä on nyt tapahtunut jotakin hyvin suurta ja merkittävää. Keräsin lehtileikkeitä Palmen murhasta ja pohdin Christer Petterssonin mahdollista syyllisyyttä ja motiivia. Jostakin syystä tapaus vaikutti minuun äärettömän voimakkaasti. Ehkä syynä oli lapsen havahtuminen siihen, että ihminen voi kuolla tai tulla murhatuksi täysin odottamatta.”

Nina Lindgren, 40, Hyvinkää

 

”Kuulin murhasta lauantaina iltapäivällä autoradiosta. Asuimme Turussa ja olimme Aninkaistenmäen liikennevaloissa, kääntymässä vasemmalle Yliopistonkadulle. Silloinen avomieheni oli intissä ja viikonloppulomilla ajelimme ostoksille, kaikessa rauhassa, alkavan kevään odotuksessa ja vailla suuria suruja. Palmen murha tuntui hurjalta, täysin käsittämättömältä ja selittämättömältä. Siihen mennessä en osannut kuvitella, että Pohjoismaissa voi sattua tällaisia asioita. Olin vielä nuori ja viaton, tosin en tiedä, vaikuttiko Palmen murha sittenkään tähän asiaintilaan. Otin sen yksittäistapauksena.”

Johanna, 54, Espoo

 

”Olimme tuttavaporukassa aloittelemassa perheidemme yhteistä hiihtolomaa työnantajani virkistysalueella Hauhon rauhaisissa ja luonnonkauniissa maisemissa. Mökillä ei ollut siihen aikaan radiota televisiosta puhumattakaan. Heräsimme aikaisin lauantaiaamuna oven koputukseen. Alueen talonmies Pentti oli pyöräillyt parin kilometrin päässä olevasta kodistaan tuomaan tätä järisyttävää viestiä. ’No ny ne on tappaneet sen Palmen’, hän sai sanotuksi puristellen päästä ottamaansa turkishattua kourissaan. Tapaus puhutti meitä koko viikon ja ainakin minulle jäi tunne, että en kykene enää aistimaan samanlaista turvallisuudentunnetta kuin aiemmin.”

Pirkko, 67, Hämeenlinna

 

”Olin juuri muuttanut Ruotsiin opiskelemaan ja siellä asuneet suomalaiset opiskelijat viettivät Kalevalan päivän juhlia. Joku ilmestyi sinne kertomaan tapahtuneesta. Osa paikalla olleista itki. Aamulla kämpilleni kokoontui porukkaa seuraamaan tv:stä lähetyksiä aiheesta ja niitä riittikin kuukausiksi eteenpäin. Tapaus ei sinänsä vaikuttanut paljon henkilökohtaisesti, mutta sen vaikutukset ruotsalaiseen yhteiskuntaan kylläkin. Sen viattomuus oli viety.”

Peti Mahlberg, 53, Helsinki

 

”Olin sattumoisin Tukholmassa tapaamassa siskoani, joka oli juuri saanut esikoisensa. Muistan, miten tyrmistyneenä hän tuli aamulla lehti kädessä huoneeseeni kertomaan uutisen Palmen murhasta. Eihän sellaista olisi voinut arvata tapahtuvan Pohjoismaissa. Olof Palmen murhasta epäillyn Christer Petterssonin näin erään lähiöostarin seinustalla, kun olin myöhemmin jälleen käymässä Tukholmassa. Ainakin uskon, että se oli Pettersson, sillä hänen kuviaanhan näkyi lehdissä usein. Muistan aina miehen pistävän katseen ja oman pelonsekaisen tunteeni, kun ohitin hänet. Palmesta sinänsä minulla ei ollut voimakkaita mielipiteitä. Silti muistan aina tuon murhan, koska olin juuri Tukholmassa, kun se tapahtui.”

Kattis, 65, Varkaus

 

”Olimme juuri menossa laivalla Tukholmaan, emme tienneet sinne saapuessa mitä oli tapahtunut. Kuulimme vasta satamassa ensimmäiset tiedot. Koko Tukholma oli sekaisin. Seisoimme kaiken keskellä emmekä oikein tienneet mitä tehdä, uskaltaako liikkua, pitääkö mennä takaisin laivaan vai mitä. Tiesimme, että ampujaa ei oltu saatu kiinni, joten yritimme viettää tunnit jossain sisätiloissa ja kuunnella ihmisiä ja löytää tv:n. Ikimuistoinen Ruotsin risteily, mitään ei ostettu eikä missään käyty. Taisivat olla museot suljettunakin. Laivalle palattuamme tunsimme olevamme turvassa. Koskaan Tukholma ei ole ollut niin pelottava kaupunki kuin silloin.”

Risteilijät, 57, Helsinki

 

”Murhasta kuulimme vasta seuraavana päivänä, mutta ikimuistoista asiassa oli se, että olimme juuri murhapäivänä luokkaretkellä Tukholmassa ja liikkuneet mm. murhapaikan maisemissa. Kun murha tapahtui, olimme juuri lähteneet laivalla paluumatkalle. Laiva oli muuten sama alus, joka myöhemmin upposi Estoniana. . . Historia on hurja sarja sattumia.”

Merkonomi -86, 51, Vantaa

 

”Olin 18-vuotias. Ylioppilaskirjoitukset juuri meneillään. Kommentoin Olof Palmen murhaa isälleni ja tuntui, että ensimmäistä kertaa puhuin hänen kanssaan aikuisena. Muistan, että isä oli murhasta tyrmistynyt, ja niin olin kyllä itsekin.”

KSK, 49, Rovaniemi

 

”Olin 10-vuotias koulupoika hiihtolomamatkalla Ruotsissa luokkakaverini perheen mukana. Palasimme Suomeen vasten loman viimeistä päivää eli vain noin vuorokausi tapahtuman jälkeen. Liikuimme maastoautolla, joka veti perässään isoa asuntovaunua ja olimme valmistautuneet siihen, että meidät taatusti pysäytettäisiin Haaparannan rajanylityspaikalla. Mahdollisuus joutua tällä tavalla ikään kuin osaksi murhatutkimusta ruokki aika pelottavalla tavalla mielikuvitustani koko monituntisen matkan läpi pimeän pohjois-Ruotsin. Ihmetykseksemme rajan yli saattoi kuitenkin ajaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muistaakseni päättelimme, että murhaajan on täytynyt löytyä. Sain nukahdettua vasta hyvän matkaa Suomen puolella.”

Laskettelija, 40, Helsinki

 

”Olin Haaparannassa kaupan jonossa maksamassa voiostoksia. Olimme olleen hiihtolomalla Levillä ja ajan tavan mukaan kurvasimme paluumatkalla Haaparannalle hakemaan voita ja varmaan myös margariinia. Isäni oli jäänyt autoon odottamaan ja kuunnellut autoradiosta ruotsalaiset uutiset. Hän tuli kauppaan sisälle ja vaati meitä jättämään ostokset ja lähtemään nopeasti kohti Suomea. Raja menisi pian kiinni. No, voit maksettiin ja vasta sitten jatkettiin matkaa. Ajelimme kohti etelää ja kuuntelimme Ruotsin radiota, mutta yllätyksemme murhaajaa ei saatu päivän aikana kiinni. Taisivat rajatkin pysyä auki.”

Marjo Eklund, Lahti

 

”Suomalaissiirtolaisena olin Australian Sydneyssä surffaamassa Jaakko-veljeni kanssa Mona Vale Beachillä. Kotimatkalla kuplavolkkarin autoradiosta tuli uutinen, jossa sanottiin aluksi myös Palmen vaimon saaneen surmansa. Me emme Ruotsin politiikasta ymmärtäneet mitään. Kotona kerroimme äidillemme uutisen, ja hän purskahti itkuun.”

Jouko Nykänen, 55, Somerset

 

”Muistan kuulleeni murhasta radiosta lauantaiaamuna. Minulla oli samana aamuna ajettavana kiertoajelu Helsingissä Olympialaiturilta Ruotsin-laivalta ruotsalaisten kanssa. En tiedä, olivatko he tietoisia asiasta, koska tuona aikana ei nykyistä tiedonvälitystä ollut enkä tohtinut huonolla ruotsillani murhasta heille puhua. Joka tapauksessa muistan, että vähäpuheisia olivat. Myös itse olin todella järkyttynyt omasta että matkustajieni puolesta.”

Jukka, 62, Lahti

 

”Avasin radion lauantaiaamuna, ja kun kuulin uutisen, tuli melkein itku. Elin Ruotsissa lapsuuteni ja nuoruuteni ja menin yliopistoon opiskelemaan vuonna 1967, kun Olof Palme oli opetusministeri, joten seurasin häntä politikkona aika tarkkaan. Minä ja monet ystäväni ihailivat häntä, koska hänellä oli vahva tahtotila ja visio siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa pitäisi kehittää. Ei ole kovin tavallista, kun seuraa tämän päivän politiikkaa. Tajusin myös, että ruotsalaista rauhallista kansankotia ei enää ole, kun pääministeri murhataan ja syyllistä ei löydy.”

Ingegerd Pesonen, 67, Helsinki

 

”Muistan ainoastaan sen, kuinka paljon otti päähän, kun en saanut katsoa Kasmasiinia, koska toiselta kanavalta tuli Palmen hautajaiset, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden.”

Anni, 38, Rautjärvi

 

”Olin 12-vuotias, joten politiikka ei vielä silloin kiinnostanut. Palmen kuolema on kuitenkin jäänyt mieleen, sillä samana viikonloppuna oli Salpausselän kisat, joissa olin talkoolaisena myymässä kuumaa kaakaota. Muistan, kun koko stadionillinen ihmisiä nousi viettämään hiljaisen hetken Palmen muistolle, ja kaakaobisnekset piti keskeyttää siksi aikaa.”

Milkkis, 42, Lahti

”Olimme yöllä tulleet rahtilaivalla Helsingin Länsisatamaan. Toimin aluksen päällikkönä ja aamulla laivan meklari tuli alukselle. Ensi töikseen meklari kysyi, että olinko kuullut, mitä on tapahtunut. En ollut vielä kuullut, ja kyllähän se säväytti. Meklarinkin antamat ensikommentit olivat vielä puutteellisia, koska hän kertoi, että Palme oli ammuttu konepistoolilla. Päivän aikaan asiasta tuli lisää tietoa, ja muistan, että ostin Ilta-Sanomat viidellä markalla eräältä ahtaajalta, kun itse en päässyt kaupungille ja halusin välttämättä lehden, josta saisi jotain tietoa.”

Tapsa, 61, Lappeenranta

”Olin Göteborgissa menossa johtamaan Anne Franck -balettia Stora Teaterniin kun ystäväni soitti ja kertoi edellisen illan murhasta. Näytöstä ei peruttu vaan se omistettiin Palmen muistolle! Varmaan ainoita esityksiä sinä iltana Ruotsin teattereissa? Muistan sen hiljaisen kulkueen kadulla näytöksen jälkeen –dramaattista!”

Jouko Saari, 71, Lahti

”Olin nuori aikuinen ja herättyäni sunnuntaiaamuna kotonani Katajanokalla avasin radion. Kanavalla oli mielestäni menossa keskustelu sellaisesta hypoteettisesta tilanteesta, että Ruotsin pääministeri olisi murhattu. Pikku hiljaa aloin ymmärtää, että näin oli todella tapahtunut. Se tuntui uskomattomalta ja epätodelliselta. Olin 80-luvun alussa asunut Tukholmassa ja tiesin Palmen paremmin kuin siihen aikaan tunsin suomalaisia poliitikoita. Muutenkin kaikki oli tuttua, elokuvateatteri Grand Sveavägenilla ja lähikadut. Ajattelin samalla tavalla kuin useimmat ruotsalaisetkin: Tällaista ei voi tapahtua Ruotsissa.”

Politiikka on tahdon asia, 54, Helsinki

”Kun kouluumme tuli jonkin ajan kuluttua uusi ruotsinopettaja, hän sai lempinimen Christer Pettersson, koska muistutti joidenkin oppilaiden mielestä ko. miestä. Leikittelimme piloillamme, että hän oli murhaaja, joka oli paennut Ruotsista Suomeen ja tullut opettajaksemme.”

Leena, 41, Tampere

”Olin kotona lauantaiaamuna, ikää seitsemän vuotta. Alkamassa oli Leo Lehdistön kipparoima Kukko kiekuu -ohjelma, joka vanhempieni oli aina harmikseni nähtävä, vaikka taivaskanavilta olisi tullut lastenohjelmia. Televisio avattiin,ja siellä oli ylimääräinen (?) uutislähetys. Pälpätin omiani, kunnes isäni voimakas ’hysss!’ katkaisi puheensolinan. Uutisankkuri oli kertonut, että Olof Palme on murhattu. Vanhempani järkyttyivät selkeästi kovin. Itse muistan olleeni hämmentynyt. Paria kuukautta myöhemmin tapahtui Tšernobyl. Molemmat tapahtumat vaikuttivat selkeästi tietoisuuteen ympäröivästä maailmasta ja sen arvaamattomuudesta.”

Elmo, 37, Helsinki

”Olin Kööpenhaminassa osallistumassa nuorten Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen. Vanhempieni asemapaikkana oli silloin Suomen Kööpenhaminan-suurlähetystö, ja asuin heidän residenssissään. Aamulla olin suihkussa, kun äitini huusi oven läpi, että Palme on murhattu. Raivostuin suuunnattomasti hänelle, kun luulin, että äitini, joka tiesi minun olevan poliittisesti täysin eri linjoilla Palmen kanssa, yritti vain keksiä todella mauttoman vitsin. Valitettavasti kyseessä ei ollut vitsi. Kiiruhdin kokouspaikalle, jossa Anker Jørgensen antoi tilanneselvityksen. Kyllä se kokous jäi ikuisesti mieleen juuri Palmen murhan takia.”

Silloinen nuorisopoliitikko, 58, Espoo

”Olin lauantaina aamulla Kampin metroasemalla. Olin menossa poikkeuksellisesti töihin, ja iltapäivälehtien lööpeissä oli uutinen Palmen murhasta. Vaikka olin tuolloin vielä nuori kaveri, niin seisahduin siihen paikkaan. Ajatus, että täällä turvalliseksi luullussa pohjolassa tapetaan pääministereitä, oli häkellyttävä. Päästyäni Pasilaan ja Yleisradion studiolle, missä työstimme ylimääräisenä ohjelmatyönä juttua Sibeliuksesta, oli kaikilla varsin sekava olo. Vaikka työtä saatiinkin tehtyä, niin enemmän puheena oli Olof Palme kuin työn alla ollut Sibelius-dokumentti 91 kevättä. Ehkä sen päivän haikeutta välittyi lopputulokseenkin. Näin sen ainakin koin silloin. Jotakin oli särkynyt pysyvästi.”

Jaakko Ojanne, 52, Helsinki

”Olin uudella ajokortillani kahdeksan vuotta vanhalla automaattivaihteisella Amazonilla menossa kotoa kohti Patolaa, jossa on iso tekojää, kun Laajasuontiellä odottaessani mahdollisuutta kääntyä vasemmalle Nuijamiestentielle autoradiosta kuului yhtäkkiä, että Olof Palme oli ammuttu. Olin tuossa vaiheessa lukion toisella ja luokanvalvojamme oli myös hyvin järkyttynyt tästä asiasta, hän tullessaan luokkaan seuraavana aamuna kertoi tuon saman uutisen ruotsiksi ja jakoi kopion Hufvudstadsbladetin tätä asiaa koskeneesta uutisesta.”

Kuisma Lappalainen, 48, Helsinki

”Uutinen vaikutti täysin käsittämättömältä! Olin silloin Afrikassa ja istuin Nigerin pääkaupungissa Niameyssä Grand Hotelin terassilla, jossa tapasin norjalaisia korkeita ulkoasiainministeriön virkamiehiä (olin YK:ssa töissä). Turvallisuudentunteeni koki järkytyksen ja äärimmäinen järkytys oli myös norjalaisten (erityisesti miesten) kyyneleet ja ahdistus. Tietoliikenteen hankaluuden takia pelkäsin kevään ajan aina kirjeitä saadessani, mitä niissä kerrottaisiin Pohjoismaiden tilanteesta ja Suomen uhkista.”

JPO, 58, Espoo

”Olin päässyt varusmiespalveluksesta viikonloppuvapaalle lauantaiaamuna, kun heti kotiin tultuani kuulin uutisen. Tuntui kuin olisin saapunut eri planeetalle, rinnakkaiseen todellisuuteen, kuin mistä olin muutama viikko aikaisemmin lähtenyt. Jotain oli peruuttamattomasti muuttunut, vaikka kaikki näytti samalta kuin ennenkin. Kyllä se järkytti turvallisuuden tunnetta ja luottamusta yhteiskunnan vakauteen.”

Varusmies, 51, Bryssel

”Olin 10-vuotias, katselin viikonloppuaamuna lastenohjelmia pikkusiskon kanssa. Lastenohjelmat keskeytettiin ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi. Palmen murha käsiteltiin verilammikkokuvien kera ja kohderyhmä taatusti tavoitettiin. Uutinen oli pelottava, niin kuin uutiset monesti lapsen mielestä ovat. Jo pelkästään se, että lastenohjelma keskeytettiin uutisten vuoksi, oli jotain, mikä lapsen näkökulmasta oli jotain todella suurta ja merkityksellistä.”

Paula, 40, Asikkala

”Äiti tuli aamulla herättämään huoneeseeni mukanaan radio, josta uutiset juuri kerrottiin. Oli sokkiherätys. Koko päivän olin aika lailla järkyttynyt, sillä olin ihaillut Palmea jo varhaisnuorena. Pian Palme häipyi mielessä kuitenkin taka-alalle. 16-vuotiaalla lukiolaisella oli muitakin kiinnostuksen kohteita.”

Petri, 46, Bryssel

”Olin viettänyt baari-illan ja nukuin kaverini sohvalla, kun retkueeseen kuulunut ruotsalainen kaverini tuli herättämään minut itkien. Itsestä tuntui naurettavalta, että aikuinen mies itki jonkun poliitikon kuolemaa. Palme oli kuitenkin ruotsalaisille paljon enemmän kuin pelkkä poliitikko.”

Jussi, 52, Tornio

”Olin murhaa seuranneena aamuna muun porukan kanssa linja-autossa matkalla Koululiikuntaliiton uinnin piirimestaruuskilpailuihin (muistaakseni Kankaanpäähän), kun yksi nuorempi poika kertoi, että ’Palmu on ammuttu’. Ihmettelin, että kuka ’Palmu’, mutta sitten tajusin, kenestä oli kyse. Siihen aikaan tiedonkulku oli hitaampaa. Aina ei aamu-uutisia kuunnellut, eivätkä kännykät pirisseet, kun jotain tapahtui. Asian vakavuus alkoi hahmottua pikku hiljaa. Melko uskomattomalta se tuntui – lintukotonäkökulmasta.”

Satakuntalainen, 43, Helsinki

”Olin 12-vuotias, lapsuuden ja teini-iän välimailla, ajamassa kotiin Pohjois-Karjalaan perheeni kanssa kylpylässä viettämämme yön jälkeen. Muistan suunnitelleeni yökyläilyä parhaan ystäväni luona, kun kuulimme uutisen autoradiosta. Olin kovin kiinnostunut politiikasta jo silloin, ja Palme oli aikanaan hyvin tunnettu Suomessa. Kaikki olivat järkyttyneitä. Samalla tuntui, että jotain todella suurta oli juuri tapahtunut. Jotain, mistä ei oikein enää voitaisi palata entiseen.”

Marpha, 42, Bryssel

”Parturissa. Uutinen kuului radiossa. Tuli mieleen heti edellinen kesä kun olin ollut kesätöissä Tukholmassa ja kulkenut joskus Kungsträdgårdenilla niillä nurkilla, missä Palme murhattiin. Sinä päivänä hiukseni leikkasi parturissa tyttö, joka oli siellä ensimmäistä päivää töissä ja jonka kanssa ystävystyin vähitellen. Hän leikkasi hiukseni monta vuotta, sillä hän on siinä hommassa todella taitava. Valitettavasti hän muutti myöhemmin Helsinkiin. Parturitytöllä oli Tampereella sama kantapubi siinä lähellä kuin itsellänikin. Muistelimme joskus samassa pöydässä yhteisten tuttujen kanssa istuessamme juuri sitä päivää, kun se jäi niin hyvin niiden asioiden vuoksi mieleen.”

Unohtumaton kasari, 58, Tampere

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat