Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Helsingin ilmassa tuhat­kertainen määrä radio­aktiivista cesiumia verrattuna normaaliin – myös lokakuussa poikkeuksellinen havainto

Ilmassa olleen cesiumin määrällä ei ole vaikutusta ihmisten terveyteen. HS yritti jäljittää aineen alkuperää.

Kotimaa
 
Tea Karvinen
STUKin tekemä mittaustulos cesiumista, 4000 mikrobecquerelia kuutiometrissä ilmaa, on noin tuhatkertainen normaaliin verrattuna.
STUKin tekemä mittaustulos cesiumista, 4000 mikrobecquerelia kuutiometrissä ilmaa, on noin tuhatkertainen normaaliin verrattuna. Kuva: Tea Karvinen
Fakta

Cesium-137

 Cesium-137 on alkuaine cesiumin radioaktiivinen isotooppi. Cesium on pehmeä alkalimetalli, joka hapettuu nopeasti joutuessaan tekemisiin ilman kanssa.

 Muodostuu yleisimmin ytimen halkeamis- eli fissioreaktiossa.

 Koska cesium-137 muodostaa helposti sidoksia kloridien kanssa, se esiintyy yleensä kiteisen jauheen muodossa. Puhtaassa muodossaan huoneenlämmössä cesium-137 on nestemäistä.

 Cesium-137:ää ja siitä lähtevää säteilyä käytetään esimerkiksi teollisuuden mittalaitteissa.

 Cesium-137:ää on levinnyt ympäristöön muun muassa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa vuonna 1986 ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudessa vuonna 2011.

Lähde: Centers for Disease Control and Prevention

Säteilyturvakeskus (STUK) saattaa saada vielä tänään lisätietoja tapauksesta, jossa Helsingin ilmassa havaittiin tuhatkertainen määrä radioaktiivista cesiumia. STUK tiedotti havainnosta maanantaina.

STUKin hiukkaskeräimeen kertyi poikkeuksellisen paljon radioaktiivista cesium-137:ää viime viikon torstaina ja perjantaina.

”Me itsekin nyt odotamme kovasti muita näytteitä, jotta pääsisimme käsittelemään niitä ja katsomaan, onko tämä yksittäinen havainto vai nähdäänkö tätä myös muualla. Nämä ovat laboratoriomittauksia, joten kestää aikansa, että saamme tuloksen. Toivon, että saamme tänään näytteitä”, sanoo STUKin ympäristön säteilyvalvonta –osaston johtaja Tarja K. Ikäheimonen tiistaiaamuna.

Helsingissä havaittiin pieniä määriä keinotekoisia radioaktiivisia aineita myös lokakuun alkupuolella. Tuolloin havaittiin normaalista poikkeava määrä mangaania, kobolttia ja cesiumia. Näiden lähde jäi epäselväksi.

”Ne olivat häviävän pieniä määriä tähän verrattuna. Ei koskaan selvinnyt, mistä se oli peräisin. Se viittasi reaktorista peräisin olevaan päästöön, koska siinä oli useita nuklideja, mutta tässä tuoreessa tapauksessa ei ole meidän käsityksen mukaan kyse siitä”, Ikäheimonen sanoo.

”Muuta kerrottavaa nyt ei ole.”

Torstaina ja perjantaina ilmassa olleen cesiumin määrä ei ollut kuitenkaan niin suuri, että sillä olisi vaikutusta ihmisten terveyteen.

STUK valvoo ulkoilmassa olevien radioaktiivisten aineiden pitoisuutta kahdeksalla paikkakunnalla: Helsingissä, Loviisassa, Kotkassa, Imatralla, Kuopiossa, Kajaanissa, Rovaniemellä ja Ivalossa.

Mittausten jälkeen radioaktiivisen aineen kulkeutumisreitti tiedetään tämänhetkistä paremmin. Ilmavirtaukset tulivat viime viikon loppupuolella Helsinkiin idän ja kaakon suunnasta.

Pitoisuudet ovat niin pieniä, että ne mitataan tarkasti labotorio-olosuhteissa.

Mittaustulos, 4 000 mikrobecquerelia kuutiometrissä ilmaa, on noin tuhatkertainen normaaliin verrattuna. Ikäheimosen mukaan tuhatkertainen normaaliin verrattuna tarkoittaa tässä tapauksessa, että pitoisuus on noin miljoonasosa sellaisesta pitoisuudesta, jonka takia ihmisten pitäisi suojautua.

Vaikka pitoisuus onkin lopulta pieni ja terveydelle haitaton, on mittaustulos Ikäheimosen mukaan hyvin epätavallinen.

”Ei tällaisia pitoisuuksia ole havaittu pitkään aikaan. Pitoisuus on kymmenkertainen esimerkiksi viisi vuotta sitten Fukushiman onnettomuudesta Suomeen kulkeutuneisiin pitoisuuksiin verrattuna”, Ikäheimonen pohtii.

Tšernobylin ensimmäisinä päivinä Helsinkiin taas kulkeutui noin tuhat kertaa suurempia määriä pitoisuuksia kuin STUK nyt havaitsi.

STUKin hiukkaskerääjien näytteissä havaitaan keinotekoisia radioaktiivisia aineita säännöllisesti joka vuosi. Säännöllisesti havaittava cesium-137 on yleensä peräisin 1986 tapahtuneen Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden laskeumasta.

Koska cesiumin määrä on tällä kertaa poikkeuksellisen suuri, se ei voi olla peräisin Tšernobylin laskeumasta. STUKin mukaan kyseessä ei voi ylipäätään olla päästö ydinreaktorista, koska näytteessä on pelkästään cesium-137:ää.

Ikäheimonen ei suostu spekuloimaan, mistä itätuulen Helsinkiin tuomat cesium-hiukkaset ovat peräisin.

”Joskus käy niin, ettei lähde selviä lainkaan. Ei sitä pysty edes arvuuttelemaan.”

Helsingin yliopiston radiokemian professori Jukka Lehto suostuu spekuloimaan enemmän.

”Mahdotonta tällä on ruveta spekuloimaan”, Lehto aloittaa ensin mutta suostuu kuitenkin jatkamaan. Lehdon mukaan jotain voi päätellä siitä, että Helsingissä havaittiin vain cesium-137:ää, ei cesiumin toista isotooppia 134:ää.

”Tämä on tyypillistä ydinasekokeelle.”

STUKin havaitsema cesium-pitoisuus on Lehdon mukaan samaa suuruusluokkaa, kuin Suomessa havaittiin korkeimmillaan 1960-luvun alussa. Silloin tehtiin eniten juuri ydinasekokeita.

”Ydinasekoetta ei voi näillä tiedoilla sulkea pois, mutta koska olen STUKin tulosten varassa, en voi spekuloida enempää. Asia vaatii tarkempia tutkimuksia.”

Joka tapauksessa cesium-137:än korkea pitoisuus viittaa Lehdon mukaan melkoisen korkeaan päästöön, mahdollisesti Japania eli Fukushimaa lähempänä.

Lehto arvioi, että hiukkaset ovat voineet tulla kaukaakin. Kun Japanin Fukishimassa reaktorit räjähtivät, hiukkaset kulkivat ensin Pohjois-Amerikan ja sitten Grönlannin yli ja päätyivät lopulta Suomeen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ympäristöterveyden tutkimusprofessori emeritus Matti Jantusella on ajatus, mistä cesium voisi olla peräisin.

”Arvaukseni on, että joku cesiumin lähde on ollut paikassa, jossa on ollut iso tulipalo.”

Cesiumin lähde tarkoittaa esimerkiksi sterilointilaitteistoa, joka tuhoaa mikrobeja säteilyttämällä. Tällaista prosessia käytetään muun muassa lääketieteessä sekä teollisuudessa.

”Cesium-lähde olisi muuttunut haihtuvaan muotoon tulipalossa, ja sitten ilmassa muodostuu hiukkasia. Näin kävi Tšernobylin yhteydessä.”

Jos Helsingin ilmaan saapuneet cesium-hiukkaset eivät ole peräisin tulipalosta, Jantunen ei ymmärrä mistä.

”Ydinasekokeessa tulisi mukana jodia, cesium-134:ää ja vaikka mitä muuta. Jos mietitään, että esimerkiksi Pohjois-Koreassa olisi tehty maan alla ydinkoe, josta olisi vuotanut, on hyvin vaikea käsittää miten se voisi tuottaa puhdasta cesium-137:ää.”

Jantunen arvioi, että tulipalo olisi saattanut olla parin sadan kilometrin päässä. Venäjällä, todennäköisesti.

”Jos se tulipalo olisi ollut Suomessa, niin kyllä me hitto se tiedettäisiin. STUKissa tiedettäisiin taatusti.”

”Itäinen tuuli viittaa siihen, että se olisi tullut Venäjältä.”

Korjaus 00.18: Jutussa viitattiin aiemmin Jekaterinburgissa viikonloppuna sattuneeseen rengastehtaan tulipaloon mahdollisena syynä Helsingin mittaustulokseen. Koska mittaukset tehtiin viime viikon lopulla, rengastehdas ei kuitenkaan voi olla syynä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat