Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Professori pitää vanhusten makuuttamista katastrofina: ”Tuhansia vanhuksia sidotaan sänkyihinsä joka yö ja sitä pidetään normaalina”

”Tanskassa yksikään vanhus ei vietä päiviään yksin sängyssä”, sanoo vanhustenhoidon professori Jaakko Valvanne.

Kotimaa
 
Benjamin Suomela / HS
Professori Jaakko Valvanteen mukaan sängyssä eläminen eristää vanhuksen elämästä.
Professori Jaakko Valvanteen mukaan sängyssä eläminen eristää vanhuksen elämästä. Kuva: Benjamin Suomela / HS
Tästä on kyse

Hoitopaikkojen välillä suuret erot

 Sängyssä elävien vanhusten osuus on suurin terveyskeskusten vuodeosastoilla ja pienin tuetussa palveluasumisessa.

 Osa yksiköiden välisistä eroista johtuu siitä, että joissain paikoissa hoidetaan huonokuntoisempia vanhuksia kuin toisissa.

 Vanhusten kunto selittää kuitenkin vain osan eroista.

”Katastrofi”, huudahtaa professori Jaakko Valvanne.

”Sänky on vanhukselle katastrofi. Se lisää tulppavaaraa ja keuhkokuumeen riskiä, aiheuttaa makuuhaavoja, surkastuttaa lihakset ja nivelet. On pitkä litania fyysisiä vaivoja, joita sängyssä eläminen aiheuttaa. Lisäksi se eristää vanhuksen elämästä ja altistaa masennukselle.”

Tästä huolimatta laitosmaisessa hoidossa olevista vanhuksista lähes joka viides elää sängyssä. Se tarkoittaa, että he viettävät vähemmän kuin kolme tuntia vuorokaudestaan sängyn ulkopuolella muiden ihmisten seurassa.

Sängyssä eläviä vanhuksia on terveyskeskusten vuodeosastoilla, palveluasumisessa ja vanhainkodeissa yli 7 500. Valvanteen mukaan luvun pitäisi olla paljon pienempi.

”Olen vieraillut hoitoyksiköissä Tanskassa. Siellä yksikään vanhus ei vietä päiviään yksin sängyssä. Heidät nostetaan ylös tavalla tai toisella ja viedään muiden ihmisten seuraan. Jos joku ei millään pääse sängystä, hänen sänkynsä kärrätään elämän keskelle. Se on vähintä, mitä voidaan tehdä”, Tampereen yliopiston geriatrian professori Valvanne sanoo.

Valvanteen mukaan kyse ei ole siitä, että hoitajia olisi liian vähän vaan siitä, että hoitoyksiköiden toimintakulttuuri ei ole muuttunut.

”Kierrän ympäri Suomea puhumassa hoitajille tästä ja aloitan aina samalla tavalla: Olette varmaan kuulleet, että teillä on hyvä ammattitaito, mutta teitä on liian vähän. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa. Ammattitaitoon kuuluu, että osataan pitää huolta vanhusten terveydestä, liikuntakyvystä, ravitsemuksesta ja mielenvirkeydestä.”

Valvanteen mukaan yksiköiden välillä on suuria eroja. On myös paljon paikkoja, joissa vanhustenhoito on erinomaista.

”Kyse ei ole hoitajien huonoudesta vaan johtamisesta ja järjestelmästä. Samalla hoitajamäärällä voidaan hoitaa hyvin tai huonosti. En halua syyllistää yksittäisiä hoitajia, mutta havahduttaa haluan.”

Valvanne ottaa esimerkiksi sitomisen. Vanhusten liikkumista rajoitetaan laitoksissa sängynlaidoilla, geriatrisilla tuoleilla, lääkkeillä ja magneettivöillä.

”Meillä on lukemattomia keinoja, joilla vanhuksia estetään liikkumasta vaikka liikkumiseen pitäisi kaikin tavoin kannustaa. Magneettivyö on näistä pahin. Olen itse kokeillut sitä ja se on karmea. Se antaa nousta sängystä puoli-istuvaan asentoon, mutta edes istumaan ei pääse.”

”Jos päiväkodissa hoitaja sitoisi lapsen viideksi minuutiksi tuoliin kiinni, siitä nousisi valtava kohu. Samaan aikaan satoja tai tuhansia vanhuksia sidotaan sänkyihinsä joka yö ja sitä pidetään normaalina.”

Suomen lähi- ja perushoitajaliiton puheenjohtaja Silja Paavola on Valvanteen kanssa samaa mieltä siitä, että sängyssä elämistä pitäisi saada vähennettyä, mutta osittain eri mieltä siitä, onko syynä hoitajien määrä vai toimintakulttuuri.

”Syytä on molemmissa. Ei kukaan halua hoitaa vanhuksia sänkyyn ellei ole aivan pakko. Hoitajat tietävät kyllä, että jos vanhus joutuu sänkyyn, hän ei sieltä enää nouse.”

Paavolan mukaan hoitajien työaikaa käytetään nykyisin liikaa esimerkiksi siivoukseen ja aamupalan valmistukseen. Tämä aika on poissa hoitotyöstä.

”Ei sekään auta, että vanhus nostetaan muutamaksi tunniksi päivässä geriatriseen tuoliin istumaan. Vanhukset tarvitsevat aikaa ja seuraa, vaikka sitä, että hänen kanssaan lauletaan tai katsotaan elokuvaa ja jutellaan siitä. Ei se ole hoitajan laiskuutta, se on hyvää hoitamista.”

Vanhustenhoitoa on haluttu uudistaa niin, että kotihoidon määrää on lisätty. Samalla laitoshoidossa on pyritty pois terveyskeskusten vuodeosastoista ja vanhainkodeista. Tilalle on tullut tuettu palveluasuminen.

Tavoitteena oli myös vähentää sängyssä elävien vanhusten määrää. Tässä ei ole kovin hyvin onnistuttu, sillä määrä on pysynyt sitkeästi korkealla.

”Määrä on ehdottomasti liian korkea. Se on vähentynyt hieman, mutta vain vähän. Sängyssä elämisen pitäisi olla harvinainen ilmiö. Vanhustenhoito on kuitenkin kehittynyt parempaan suuntaan 10–15 vuoden aikana. Suunta on hyvä, mutta meillä olisi mahdollisuus paljon parempaan”, sanoo ylilääkäri Matti Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat