Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vasemmistoliitto kallistuu joko kaupunkilaisradikaalien tai työväen suuntaan

Kesällä pidettävissä puheenjohtajavaaleissa on kolme keskenään hyvin erilaista ehdokasta.

Kotimaa
 
Aku Häyrynen / Lehtikuva
Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi ovat ehdolla kansanedustajat Jari Myllykoski, Li Andersson ja Aino-Kaisa Pekonen.
Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi ovat ehdolla kansanedustajat Jari Myllykoski, Li Andersson ja Aino-Kaisa Pekonen. Kuva: Aku Häyrynen / Lehtikuva

Vuodesta 1995 vasemmistoliiton eduskuntavaalikannatus on laskenut vaali vaalilta. Viime keväänä se oli enää 7,1 prosenttia.

Kannattajat ovat toisaalta työväestöä ja työttömiä, toisaalta vihertävää radikaalisivistyneistöä.

Oikeusministeriön Demokratiaindikaattorien (2015) mukaan työntekijöiden osuus vasemmistoliiton äänestäjäkunnassa on romahtanut ja ylempien toimihenkilöiden osuus on jo suurempi. Nuorten osuus on kasvanut.

Äänestäjäkunta on vaihtunut, mutta silti heitä yhdistää vasemmistolaisuus. Vasemmistoliitto on ainoa eduskuntapuolue, jonka kannattajakunta on selkeästi vasemmalla. Tällä hetkellä puolue näyttää yhtenäiseltä.

Työväen äänistä taistelevat myös Sdp ja perussuomalaiset, kaupunkilaisradikaalien äänistä vihreät. Kesällä valittavalla uudella puheenjohtajalla on merkitystä kumpaan suuntaan vasemmistoliitto profiloituu. Tarjolla on kolme erilaista ehdokasta:

Jari Myllykoski, 56, on vanhan liiton miehiä; metalliliiton ay-veteraani, joka vetoaa perusduunariin. Hän on ollut pitkään Outokummun Harjavallan tehtaalla prosessityöntekijänä ja pääluottamusmiehenä.

Eduskunnassa Myllykoski puolustaa raivokkaasti työpaikkoja. Luonteeltaan hän on sovitteleva.

Myllykoski äänesti eduskunnassa Fennovoiman ydinvoimalan periaateluvan puolesta vastoin puolueen periaateohjelmaa, jonka mukaan ydinvoiman käyttö on asteittain lopetettava. Tätä vihreä siipi tuskin hyväksyy.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen, 37, on myös työläinen, ammatiltaan lähihoitaja. Hän on kiinnostunut sosiaali- ja terveysasioista kuten lapsiperheiden hyvinvoinnista ja työn ja perheen yhteensovittamisesta.

Kompromissiehdokas, joka edustaa sekä perinteistä työväenliikettä että vihervasemmistoa. Iältään sopiva ja poliittiselta kokemukseltaan pätevä.

Li Andersson, 28, tulee akateemisesta maailmasta. Hän on suosittu ja sanavalmis kaksikielinen opiskelijapoliitikko. Hän on kiinnostunut globaalista taloudesta, kehityspolitiikasta ja tasa-arvokysymyksistä eikä kärsi itseluottamuksen puutteesta.

Ei korosta työväenpuolueen arvomaailmaa, mutta perustelee asiantuntevasti vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Imee ääniä vihreiltä ja Rkp:stä.

Pitkästä aikaa puolueessa käydään aito puheenjohtajan vaali.

Kahden nuorehkon naisen ehdokkuus saattaa syödä ääniä molemmilta ja antaa Myllykoskelle mahdollisuuden. Myllykoski kokee olevansa punavihreän puolueen ääripäiden yhdistäjä.

Toisaalta naiselle voi olla tilaus Martti Korhosen (2006–2009) ja Paavo Arhinmäen (2009–2016) jälkeen. Puolueen äänestäjien sukupuolijakaumassakin on tapahtunut käänne: naisia on jo enemmistö.

Puheenjohtajan valinnasta järjestetään neuvoa antava jäsenäänestys postivaalina. Suora demokratia kiinnostaa, sillä puolueeseen on liittynyt alkuvuonna jo 450 ihmistä.

Jäsenäänestys voi tuottaa yllätyksen, jos postiäänestys kiinnostaa vain järjestöaktiiveja. Sähköinen äänestys voisi antaa erilaisen tuloksen.

Puheenjohtajan valitsevat puoluekokouksessa 300 piirijärjestöjen valitsemaa kokousedustajaa. Jäsenäänestyksen tulos ei sido heitä, mutta poliittinen paine noudattaa tulosta on suuri.

Pekonen ja Andersson lupaavat vetäytyä, jos he eivät voita jäsenäänestystä. Näin he välttävät tilanteen, että tulisivat valituksi vastoin jäsenäänestyksen tulosta. Myllykoski sen sijaan ei halua viedä kokousedustajilta heille kuuluvaa päätösvaltaa.

Jäsenäänestys on osa puolueen demokratiaohjelmaa. Olisi takaisku, jos kokous ei noudattaisi jäsenäänestyksen tulosta.

Vasemmistoliitto etsi kadonnutta ideologiaa puoluevaltuuston kokouksessa

Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä kävi puhuri menneisyydestä.

Rauhanliike ja sosialismi palasivat keskusteluun. Kaivattiin talousmallia, jossa puolueen tavoitteet voisivat toteutua.

Kiti Neuvonen sanoi, että tavoitteet eivät voi toteutua kapitalistisessa markkinataloudessa. ”Meillä on vastassamme suurpääoma ja oikeisto, jolla on niskalenkki meistä. Meillä käydään Naton ja USA:n kanssa yhteisiä sotaharjoituksia. Missä on vasemmistolainen rauhanliike?”

Ari Parviainen oli sitä mieltä, että vasemmistoliiton ei kannata tavoitella oikeudenmukaista markkinataloutta. ”Se ei tule onnistumaan.”

”Olen sosialismin kannalla, mutta tänä päivänä sille mallille saa heikosti kannatusta”, Jukka Karhula sanoi.

”Haikailen ideologian ja aatteiden perään”, myönsi kansanedustaja Katja Hänninen.

Kokousväki sai voimaa kritiikistä hallituksen talouspolitiikkaa ja kilpailukykysopimusta kohtaan.

Kansanedustaja Li Anderssonin mukaan vasemmistoliittolaisen politiikan uudistaminen on sitä, että kansalaisliikkeen ja puolueen toiminta lyövät kättä keskenään. Hän yhtyi myös rauhanliikkeen kaipuuseen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat