Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Carl Haglund paljastaa HS:lle: ”Jätän Rkp:n puheenjohtajuuden – usko järkevän politiikan tekemiseen katosi”

Viimeinen vuosi Stubbin hallituksessa vei Rkp:n puheenjohtajalta uskon järkevän politiikan tekemiseen. Ministeriys ei enää ole hänen haaveensa. Haglund haluaa viettää viikonloput lastensa kanssa.

Kotimaa
 
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/f2c03783877de65bc27758edb01f726ba2a0758d-HAGLUND.jpg
Carl Haglund: Luopuminen oli työurani vaikein päätös
Rkp:n puheenjohtaja Carl Haglund luopuu puolueen puheenjohtajuudesta. Rkp valitsee Haglundin seuraajan kesäkuun puoluekokouksessa Turussa. Haglundin mukaan päätös oli hänen työuransa vaikein.
Kuka?

Nuori mutta kokenut

 Carl Haglund on suomenruotsalainen poliitikko.

 Haglund, 36, on ehtinyt olla oppositiojohtajana, hallituspuolueen puheenjohtajana, ministerinä, EU-parlamentaarikkona ja kansanedustajana.

 Hän on johtanut Rkp:tä vuodesta 2012. Europarlamentaarikkona hän oli 2009–2012 ja puolustusministerinä 2012–2015.

 Tätä ennen hän on työskennellyt valtiosihteerinä, ministerin erityisavustajana sekä toimittajana Yleisradion Radio Vegassa ja päätoimittajana Studentbladetissa ja itse perustamassaan Papper-lehdessä. Yrittäjänä hän on pyörittänyt mainos- ja painoalan yritystä.

 Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri.

 Syntynyt Espoossa, asuu Helsingissä. Välissä asui myös Brysselissä. Oli Espoon kuntapolitiikassa noin 15 vuotta.

 Perheeseen kuuluvat vaimo ja vuosina 2009 ja 2012 syntyneet lapset.

Jos ihminen on ollut koko aikuisikänsä politiikassa, ministerinä ja puoluejohtajana, hän luultavasti on tehnyt kasoittain erittäin vaikeita päätöksiä.

”Kyllä tämä oli urani vaikein päätös”, sanoo Carl Haglund. On torstaiaamu kruununhakalaisessa kahvilassa. Haglund kertoo, ettei hän ole enää käytettävissä Rkp:n puheenjohtajaksi.

”Vaikka päätös oli vaikea, se on silti myös ehdottoman oikea.”

Haglund, 36, on johtanut Ruotsalaista kansanpuoluetta pian neljä vuotta. Kesäkuussa joku muu saa ottaa puolueen johdettavakseen.

Haglund löytää päätökselleen ainakin neljä syytä. Syyt liittyvät tavalla tai toisella siihen, millaisen johtajan Rkp tarvitsee, kuntavaalien ajoitukseen, omiin lapsiin ja elämään sekä turhautumiseen nykyiseen politiikkaan.

Ensimmäinen syy. Rkp:n puheenjohtajan on haluttava, suorastaan hinguttava ministeriksi. Tämä siksi, että silloin hän voi vetää Rkp:n myös hallitukseen. Ja siellä on ehdottomasti taas oltava vuoden 2019 vaalien jälkeen. Keväällä puolue jäi oppositioon 36 vuoden hallitusvastuun jälkeen.

”On itse haluttava palavasti ministeriksi. Olen etsinyt ja etsinyt sitä draivia, mutta en löydä poltetta ministeriksi. Se ei ole enää minun haaveeni”, Haglund sanoo.

Tästä päästään toiseen syyhyn. Haglund haluaa aikaa perheelleen. Hänellä on 3- ja 6-vuotias lapsi.

”Yksi syy siihen, miksi Rkp on onnistunut hyvin vaaleissa minun aikanani, liittyy siihen, että olen kiertänyt niin paljon kenttää. Se on kivaa, antoisaa ja arvokasta, mutta vie myös todella paljon aikaa. Lapset ovat pieniä nyt.”

Haglund sanoo tekevänsä mielellään paljon töitä. Pitkiä päiviä ja vaikeita asioita. Mutta politiikassa työ vie lähes jokaisen viikonlopun ja illan.

”Olen ollut kolme vuotta Brysselissä, kun perhe oli täällä, ja sitten kolme vuotta ministerinä. Nyt ei tunnu oikealta priorisoinnilta laittaa taas puoluetta perheen edelle.”

Kolmas syy on politiikassa itsessään.

”Olen ollut nuoresta pitäen politiikassa, ja ollut siitä aina ylpeä. Mutta kyllä se syö miestä, kun huomaan, miten arvostus poliittisia päättäjiä kohtaan on heikentynyt. Ja ikävä kyllä, ihan aiheesta” Haglund sanoo ja jatkaa:

”Viimeisen vuoden aikana hallituksessa minulta katosi usko järkevän politiikan tekemiseen. Se oli ihan järkyttävä vuosi, karmeaa soutamista ja huopaamista. Ja mikä pahinta on, sama jatkuu. Uudessa [ Juha ] Sipilän hallituksessa olin näkevinäni aluksi yhteisen tekemisen meininkiä, mutta sama mudassa rämpinen vain jatkuu. Haluanko uhrata niin paljon, että olisin siinä samassa suossa vuoden 2019 jälkeen – en löydä siihen motivaatiota.”

Syitä politiikan muuttumiseen tarpomiseksi on monia: kansan heikko tietoisuus Suomen ongelmien syvyydestä, poliitikkojen arkuus arvostelun edessä, ideologialtaan liian värikäs ja hajanainen hallituspohja...

”Ei kyetä laittamaan isänmaan etua puolueen edun edelle. Mutta kyllä kyse on myös johtajuudesta”, Haglund sanoo.

Haglund on tapojensa mukaan korrekti loppuun asti, eikä sanallakaan syytä vaikeuksista pääministereitä Jyrki Katainen tai Alexander Stubb. Kohteliaana ihmisenä hän sanoo asian näin. ”[ Paavo ] Lipponen oli jämäkkä johtaja.”

Neljäs syy perustelee ennen kaikkea ajoitusta. Kuntavaalit ovat jo vuoden päästä.

”Puheenjohtajan on näytettävä esimerkkiä ja oltava itse ehdolla. Minä en aio olla ehdolla kuntavaaleissa.”

Ilman kuntavaaleja Haglund olisi saattanut jatkaa puheenjohtajana vielä vuoden ja jäädä pois vasta eduskuntavaaleja edeltävänä kesänä. Nyt luopuminen osui tälle kesälle.

Haglundia ovat repineet eri suuntiin toisaalta omat halut ja haaveet, toisaalta velvollisuus muiden odotuksia kohtaan ja uskollisuus puolueelle.

Siksi päätös ei ole syntynyt yhdessä yössä, eikä ratkaisevaa päätöstä voi ajoittaa mihinkään tiettyyn hetkeen.

Nyt se on kuitenkin sanottu ääneen. Haglundin ensimmäinen tunne olikin helpotus, kun hän sopi haastattelun Helsingin Sanomien kanssa. Se oli ensimmäinen askel sille, että puheenjohtajuudesta luopumisesta tulee julkista ja totta.

”Olen puolitoista vuotta kantanut tätä sisälläni.”

Haglund jäi pois Espoon valtuustosta jo vuodenvaihteessa. Hän muutti tammikuussa perheineen Helsingin keskustaan.

Myös muutto liittyi Haglundin päätökseen luopua puolueen puheenjohtajuudesta. Puolue varmasti olisi halunnut hänen pysyvän puolueen ääniharavana Espoossa. Mutta Haglund sai lähes kaksi tuntia lisää aikaa päiviinsä, kun työmatka on kutistunut noin viiteen minuuttiin.

”Meillä on perheessä kaksi uraihmistä ja pienet lapset. Nyt kävelen viidessä minuutissa päiväkotiin ja töihin. Ei tarvitse aamulla stressata tuntia, että ehtiikö ajossa töihin eikä iltapäivällä tuntia, että ehtiikö päiväkotiin hakemaan lapset. En voi tehdä enää asioita vain puolueen näkökulmasta ja asua Espoossa kuntavaalien äänten takia.”

Kun Haglund listaa syitä, hän ei mainitse sanaa oppositio kertaakaan. Vaikka selvää on, että Rkp:lle oli kova isku jäädä hallituksesta. Eikä Haglund itsekään näytä aivan löytäneen rooliaan oppositiopoliitikkona.

Haglund itse kiistää oppositioon joutumisen vaikuttaneen päätökseensä. ”En halua enää hallitukseen. En halua enää ministeriksi. Juuri sen vuoksi olen jäämässä pois puheenjohtajan tehtävistä.”

Rio Gandara / HS
Carl Haglund kypsytteli puolitoista vuotta päätöstä luopua Rkp:n puheenjohtajuudesta.
Carl Haglund kypsytteli puolitoista vuotta päätöstä luopua Rkp:n puheenjohtajuudesta.

Ajatus lähdöstä tuli ensimmäisiä kertoja mieleen jo vuoden 2014 syksyllä.

”Muistan sanoneeni vaimolle jo silloin, etten välttämättä enää lähtisi ehdolle kevään 2015 eduskuntavaaleissa, ellen olisi puolueen puheenjohtajana.”

Mitä syksyllä sitten tapahtui? Ainakin hallituspuolueet alkoivat valmistautua seuraavana keväänä häämöttäviin vaaleihin. Vasemmistoliitto oli lähtenyt hallituksesta jo keväällä, syksyllä lähtivät vihreät.

Myös hallituksen johto oli vaihtunut. Jutta Urpilainen oli vaihtunut keväällä Antti Rinteeseen (sd), Jyrki Katainen kesällä Alexander Stubbiin (kok).

Tiiviimpi hallituspohja ja tuoreet puheenjohtajat eivät kuitenkaan näyttäneet tekevän asioista yhtään helpompia. Päinvastoin. Riitely hallituksessa vain lisääntyi.

Hallituksen viimeinen vuosi oli vaikea, mutta viimeiset viikot enää politiikan irvikuva.

”Jyrki ja Jutta olivat jääneet pois, eteen tuli jatkuvia epäonnistumisia. Viimeisinä viikkoina asiat vain kaatuivat. Toisen asteen koulutuksen uudistukset ja moni muu asia. Hallituspuolueiden edustajat äänestivät kumoon hallituksen omia esityksiä. Edes hallituksen omat rivit eivät pitäneet.”

Haglund on silmin nähden turhautunut. ”Kyllä, se ei ole salaisuus.”

Hän kuvailee hallituksen työskentelyä voimakkain sanoin, ”hirveä” ja ”järkyttävä” toistuvat, jopa ”sabotaasi” mainitaan. Hänen koko olemuksensa kuitenkin muuttuu, kun hän alkaa puhua omasta ministeritontistaan.

Haglund nojaa eteenpäin, puhe nopeutuu ja ääni nousee, kun hän kertoo ajasta puolustusministerinä. Kädet törmäilevät pöydän reunaan.

”Viihdyin tosi hyvin puolustusasioiden kanssa. Syvensimme Nato-kumppanuutta ja yhteyksiä Ruotsin kanssa, kotimaassa teimme puolustushallinnon uudistuksen. En väitä, että se oli helppoa. Lakkautimme varuskuntia, tuhansia ihmisiä vähennettiin. Aina ei tullut kiitosta, mutta ainakin teimme sen. Saimme lähes 140 miljoona euron säästöt aikaan. Se oli viime vaalikauden isoin uudistus. Minulle jäi tosi hyviä muistoja siitä. Henkilöstön kanssa oli kivaa, tekemisen meininkiä ja yhteen hiileen puhaltamista.”

Tätä vasten ero hallituksen muuhun työskentelyyn oli valtava. ”Se ei ollut sitä, miten valtioneuvoston pitäisi toimia, miten sitä pitäisi johtaa. Se ei todellakaan vastannut käsitystäni sen tason toiminnasta.”

Onko Haglund sitten luopumassa politiikasta kokonaan?

”En ole tehnyt sellaista päätöstä. Se on mahdollista, mutta en ole päättänyt niin. Jo tämä nyt tehty on valtavan iso päätös.”

Vuoteen 2019 asti hänellä on sitä paitsi vielä kansanedustajan työnsä. Haglund johtaa eduskunnan tulevaisuusvaliokuntaa.

Viimeisen 15 vuoden aikana Haglund on hoitanut noin kymmenkuntaa eri tehtävää. Usein hommat ovat vaihtuneet tiheästi. Puolueen puheenjohtajana hän ollut neljä vuotta, mutta EU-parlamentaarikkona ja ministerinä vajaat kaudet.

Heikki Saukkomaa / LEHTIKUVA
Päätoimittaja ”Calle” Haglund (vas.) esitteli Henrik Johanssonin kanssa Papper-ilmaisjakelulehteä Helsingissä vuonna 2007.
Päätoimittaja ”Calle” Haglund (vas.) esitteli Henrik Johanssonin kanssa Papper-ilmaisjakelulehteä Helsingissä vuonna 2007.

Onko hän kärsimätön? Missä on Haglundin pitkäjänteisyys?

”Olen ollut Rkp:ssä 20 vuotta, aloittanut Rkp-nuorissa ja kunnallisjärjestön sihteerinä. Olen ollut yli puolet elämästäni puolueen toiminnassa, se on kaikkea muuta kuin lyhytjänteistä.”

”Se on sattumaa, että niin moni tehtävä on jäänyt lyhyeksi. Valtiosihteeriksi minut valittiin, kun edellinen joutui äkillisesti eroamaan. EU-vaaleissa oli pakko olla listoilla, koska tilanne oli tosi tiukka ja kaikki äänet tarvittiin. Stefan Wallinin lähtö puheenjohtajan paikalta tuli suurena yllätyksenä.”

Eläketurvakeskuksen laskurin mukaan hänellä on työvuosia jäljellä ainakin vielä 30. Tällä tahdilla hän ehtii tehdä noin kahtakymmentä eri hommaa.

Mistä hän itse haaveilee?

”En ole ehtinyt miettiä sitä.”

Haglund kokee, että puolue on aina vaatinut tai tarvinnut häntä johonkin.

”Minua on aina revitty seuraavaan haasteeseen. Se on tosi hienoa, että olen saanut tukea ja kannustusta, mutta nyt en anna sen enää tapahtua. Haluan nyt luopua tästä rauhassa ja pohtia mitä teen. En havittele uusia tehtäviä kotimaan politiikassa, sen haluan alleviivata.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat