Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Historiallinen muutos kohti maakuntien Suomea – miksi muutos tehdään ja mitä siitä seuraa?

Uudet 18 maakuntaa ottaisivat kontolleen kuntien tehtäviä, joista osa on annettu jo Venäjän vallan aikaan.

Jaana Savolainen HS

Jotain on tehtävä, koska näin ei voi jatkaa. Näin voisi kiteyttää perusajatuksen siitä, miksi Suomen hallitus on ryhtynyt niin valtavaan urakkaan kuin sote- ja aluehallintouudistuksiin.

Kunnat rakensivat aikanaan hyvinvointivaltion peruspilarit, kuten terveyskeskukset, peruskoulut ja päiväkodit.

Kun hyvinvointivaltio tuli valmiiksi, maailma muuttui, eivätkä kaikki kunnat enää selviä lisääntyneistä tehtävistään.

Tämä on tiedetty jo ainakin pari vuosikymmentä. Jotain olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta kun ei ole tehty, nyt edessä on kerta rytinällä valtava muutos.

Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista aiotaan siirtää uusille maakunnille. Niille siirtyy kunnilta muitakin tehtäviä, ainakin pelastustoimi.

”Riskinä on se, että tehdään kerralla liian suuri muutos eli vallankumous. Silloin voi käydä niin, että ainakaan aluksi uusi ei toimi, mutta ei toimi vanhakaan. Tällaisessa välitilassa voi joutua elämään jonkin aikaa”, pohtii entinen keskustan kansanedustaja ja kuntaministeri, kaupunkineuvos Hannes Manninen.

”Mutta kyllä tästä lopulta hyvä tulee”, hän sanoo.

Köyhäinhoito, sairaanhoito ja kansanopetus annettiin kuntien tehtäväksi jo Venäjän vallan aikaan 1865. Maalliset tehtävät haluttiin siirtää pois kirkon vastuulta. Samalla perustettiin ensimmäiset kunnat, joiden rajat piirrettiin seurakuntien mukaan.

Suomalaiset olivat sisäistäneet jo Ruotsin vallan aikana pohjoismaalais-saksalaisen ajatuksen siitä, että samassa lähiyhteisössä asuvilla ihmisillä on oikeus päättää itseään koskevista asioista.

Paikallishallinto alkoi rakentua Ruotsin vallan aikana muinaispitäjien ympärille. Yhteisiä päätöksiä tehtiin pitäjänkokouksissa.

1800-luvun kuntauudistusta ei kuitenkaan tehty pitäjien vaan seurakuntien pohjalta. Silloin lähiyhteisöksi ymmärrettiin ihmiset, jotka käyvät samassa kirkossa. Kunnista tuli ymmärrettävästi väestömäärältään pieniä.

Tuolloisessa kuntauudistuksessa otettiin tietenkin mallia Ruotsista, jossa oli muutamaa vuotta aiemmin tehty samantapainen muutos. Ruotsiin perustettiin kuitenkin jo silloin maakunnat (landsting), joille tuli verotusoikeus ja vastuu muun muassa sairaanhoidosta.

Suomessa pidettiin väliportaan hallintoa parempana vaihtoehtona kuntien välistä yhteistyötä.

Yksi keskeinen syy tähän on se, että Suomi on harvaan asuttu, pitkien etäisyyksien maa. Päätöksenteko on haluttu pitää lähellä ihmisiä. Vaikka 1800-luvun köyhäinhoidolla oli paljon töitä, paikallishallintoa ei perustettu ensisijaisesti palveluja varten.

”Demokratia oli vähintään yhtä tärkeää. Tietyllä alueella asuvien ihmisten piti oppia huolehtimaan asioistaan, kasvamaan itsehallintoon”, sanoo kunnallispoltiikan professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta.

Kansallisaatteen isä J. V. Snellmankin korosti, että kuntien pitää kouluttaa kansalaisia demokraattiseen päätöksentekoon ja vastuuseen. Näin rakennettiin tietä kohti valtiollista itsenäisyyttä.

Markku Bärman / HS
Kuntien tehtäväksi jää jatkossakin varhaiskasvatus päiväkodeissa. Keinuntaa Sammon päiväkodissa Tampereella vuonna 1977.
Kuntien tehtäväksi jää jatkossakin varhaiskasvatus päiväkodeissa. Keinuntaa Sammon päiväkodissa Tampereella vuonna 1977.

Venäjän vallan aikana paikallishallinnosta muodostuikin keskitetyn vallan vastavoima.

Kuntien ja valtion välinen jännite on havaittavissa tänäkin päivänä.

”Poliittisessa keskustelussa on aina ollut kaksi ääripäätä: tehdäänkö koko maahan yhtenäisiä ratkaisuja vai saavatko eri alueet tehdä omiaan”, Arto Haveri sanoo.

Se näkyy esimerkiksi väittelyssä siitä, pitäisikö lailla säätää koko maahan sama hoitajien vähimmäismäärä vanhustenhoidossa. Kunnille ajatus on kauhistus, koska se ei huomioi paikallisia eroja.

Ristiriidasta tulee välillä ongelmia, mutta usein siitä on syntynyt vastakohtien harmoniaa.

”Yhteistyö sujui ihanteellisesti 1970- ja 1980-luvuilla, kun valtio antoi raamit hyvinvointivaltiolle, ja kunnat toteuttivat sen”, Arto Haveri sanoo.

1970-luvulla syntyivät hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarit: peruskoulu, terveyskeskukset ja päivähoito.

xxxkoulu
Kunnat vastasivat 1950-lluvulla kansakouluista. Perusopetus jää nytkin kuntien vastuulle.
Kunnat vastasivat 1950-lluvulla kansakouluista. Perusopetus jää nytkin kuntien vastuulle.

Kun talous kasvoi, tehtäviä alkoi tulla koko ajan lisää. 1990-luvulta alkaen talouden ja teknologian murros kiihtyi, yhteiskunta muuttui monimutkaisemmaksi ja valtion normiohjaus alkoi kasvaa.

Kuntien lakisääteiset tehtävät kasvoivat räjähdysmäisesti. Vuodesta 1995 vuoteen 2012 määrä kaksinkertaistui, ja nyt niitä on noin 550.

”Kunnat eivät vastustaneet kehitystä, koska ne ajattelivat, että mitä enemmän tehtäviä, sitä enemmän valtaa ja merkitystä kunnilla on”, Arto Haveri sanoo.

1990-luvun valtionosuusuudistus johti siihen, että kunta on entistä enemmän riippuvainen omista verotuloistaan. Se kasvatti kuntien välisiä taloudellisia eroja, koska talouskasvun hedelmät jakautuvat epätasaisesti eri puolille maata.

Hyvän jakaminen muuttui menojen karsimiseksi.

”Kunnallispolitiikan suurimmaksi kysymykseksi on tullut se, kuinka paljon velkaa kunta voi vielä ottaa. Ei ole ihme, jos tämä ei innosta kuntalaisia äänestämään”, Haveri sanoo.

1990-luvulle tultaessa kaikissa länsimaissa käsitys hallinnosta muuttui. Julkishallinnoltakin alettiin vaatia dynaamisempaa otetta. Piti ottaa oppia liikkeenjohdon keinoista, rakennettiin konsernihallintoa ja toimintoja alettiin yhtiöittää.

Pentti Vänskä
Kunnat huolehtivat jatkossakin teistä ja kaduista.
Kunnat huolehtivat jatkossakin teistä ja kaduista.

Samaan aikaan henkinen ilmapiiri muuttui yksilökeskeisemmäksi. Ihmisten kiinnostus kunnallispolitiikkaan ja yhteisten asioiden hoitoon alkoi laskea. Kuntalaisista tuli palvelujen kuluttajia ja asiakkaita.

”Idea kunnasta itsehallinnollisena yhteisönä alkoi murentua ja tilalle tuli teknokraattinen palvelukoneisto”, Arto Haveri kiteyttää.

Moni kunta ei ole enää pitkään aikaan pystynyt itse päättämään sosiaali- ja terveyspalveluistaan, vaan ne on siirrettyyhteistoiminta-alueille, kuntayhtymille tai ulkoistettu kokonaan yksityiselle yritykselle. Erilaisia hallintohimmeleitä on satoja.

”Valta on karannut kuntien käsistä ja siirtynyt harmaalle alueelle, joka ei ole enää suoran kansanvallan ohjauksessa. Tämä on hyvin kyseenalaista”, Haveri sanoo.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirto maakunnille voisi siis periaatteessa selkeyttää ja demokratisoida tilanteen.

”Ongelma on tietenkin se, että vanhaa hallintoa on vaikea purkaa”, Haveri sanoo.

Viime syksynä pääministeri Juha Sipilälle (kesk) oli aivan ehdotonta, että maakunnat rakennetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta eli niitä tulee 18.

Sipilän jääräpäisyyttä alueiden määrässä on hämmästelty myös keskustalaisten parissa, koska esimerkiksi 12 aluetta olisi ollut sosiaali- ja terveyspalvelujen näkökulmasta perustellumpi vaihtoehto.

Hannes Mannisen mukaan Sipilä torjui valinnallaan vastarintaa. ”Alueriidoilla ei kannata nostaa uudistuksen vaikeusastetta.”

”Omaisuuden siirtoja ja muita isoja ratkaisuja olisi vaikeampi tehdä, jos tulisi uudet aluerajat. Olisi syntynyt voimakas vastustus niissä maakunnissa, jotka menettävät esimerkiksi oman sairaalan.”

HS
Kunnat vastasivat 1950-luvulla kansakouluista. Perusopetus jää nytkin kuntien vastuulle. Koululaisia vuodelta 1967.
Kunnat vastasivat 1950-luvulla kansakouluista. Perusopetus jää nytkin kuntien vastuulle. Koululaisia vuodelta 1967.

Kolme kantokyvyltään heikointa maakuntaa joutuu järjestämään palvelut yhteistyössä toisen maakunnan kanssa. Miten tämä tehdään, onkin hankalampi kysymys.

Erilaisia yhteistyökuvioita maakuntien välille on ilmeisesti joka tapauksessa tulossa. Yhteistyötä tarvitaan esimerkiksi siksi, että laajan päivystyksen sairaaloita tulee vain 12.

Viisi yliopistosairaalaa saavat keskeisen tehtävän vastata vaativimman erikoissairaanhoidon valtakunnallisesta työnjaosta.

Muutos herättää kunnissa sekä toivoa että pelkoa. Maakuntahallinto voi olla pienille kunnille pelastus, mutta isoille kaupungeille kauhistus.

Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen mielestä hallituksen pitäisi tehdä vain sote-uudistus ja unohtaa muu maakuntahallinto. Samaa mieltä on moni muukin kokoomuslainen.

”Kun yritetään kahta isoa asiaa yhtä aikaa, syntyy torso.”

Uudenmaan maakuntahallinnosta ei olisi Pajusen mukaan Helsingille mitään hyötyä.

”Vaikea ymmärtää, mitä hyötyä on keinotekoisesta ylimääräisestä byrokratiasta.”

Pajusen mukaan pääkaupunkiseutu voisi olla yksi itsehallintoalue, joka vastaa sote-palveluista. Kaikki muut palvelunsa kuten pelastustoimen Helsinki voi hyvin hoitaa itse.

Vaikka kunnilta lähtee soten myötä noin puolet tehtävistä, niille jää muita isoja tehtäviä, kuten perusopetus.

Entinen vihreiden kansanedustaja ja ministeri Osmo Soininvaara pitää kiinnostavimpana sitä, jääkö kunnille kaavoitusvaltaa. Myös joukkoliikenne on iso asia etenkin kasvukeskuksissa. ”Kuntavaalit käydään yleensä palvelujen ympärillä, mutta kaavoitus on se, joka vaikuttaa asuinympäristöön eniten.”

Tulisiko kunnista nyt uudelleen niitä lähiyhteisöjä, joissa ihmiset haluaisivat osallistua yhteisten asioiden hoitoon?

Noin 3 000 asukkaan Utajärvi Oulun naapurissa tietää jo, millaista on elää ilman vastuuta sote-palveluista. Viisi vuotta sitten sote siirrettiin kuntayhtymään.

”Olemme erittäin tyytyväisiä”, kertoo kunnanjohtaja Jouko Juujärvi. ”Voimme keskittyä asukkaiden hyvinvointiin ja kunnan elinvoimaan. Kunnan tehtävä on luoda edellytyksiä onnelliselle elämälle.”

Utajärvi on antanut asukkaille palvelulupauksen sekä pienyrittäjyyden edistämisestä että onnellisuudesta. ”Entinen ala-aste muutettiin hyvinvointikeskukseksi, jossa tanssitaan villasukat jalassa, haitarit soivat, pelataan pelejä ja tavataan tuttuja.”

Utajärven asukkaat toivoivat yhteisiä bussimatkoja Rokuan kylpylään, ja nyt siellä käydään porukalla virkistymässä kunnan rahoilla.

Utajärveä auttaa se, että se on lähellä Oulua. Kasvukeskusten imu vahvistaa myös naapurikuntia. Tulevaisuus on synkempi todellisilla syrjäseuduilla.

”Tyhjenevien maaseutukuntien tehtäväksi jää vain uuden vuoden ilotulitus”, Osmo Soininvaara sanoo.

Esko Sala / HS
Kuntien tehtäväksi jää jatkossakin varhaiskasvatus päiväkodeissa.
Kuntien tehtäväksi jää jatkossakin varhaiskasvatus päiväkodeissa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat