Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Maahanmuuttoviraston kehitysjohtaja muistaa viime syksyn lopun elämäänsä

Järjestelmä oli kuilun partaalla, mutta lopulta selvittiin. Sopassa ollaan silti vielä, sanoo maahanmuuttoviraston kehitysjohtaja Pekka Nuutinen.

Kotimaa
 
Emilia Kangasluoma / HS
Maahanmuuttoviraston Pekka Nuutinen oli suuressa roolissa, kun vastaanottokeskuksia avattiin viime syksynä kovalla kiireellä.
Maahanmuuttoviraston Pekka Nuutinen oli suuressa roolissa, kun vastaanottokeskuksia avattiin viime syksynä kovalla kiireellä. Kuva: Emilia Kangasluoma / HS

Viime vuoden turvapaikanhakijakriisin pahimman tilanteen tunnusnumerot on helppo muistaa: viikolla 39 maahan tuli 3 939 hakijaa.

Se tarkoittaa noin 560 tulijaa päivässä eli tarvetta kahdelle tai kolmelle kokonaan uudelle vastaanottokeskukselle.

Siis joka päivä.

”Silloin koko järjestelmä oli kuilun partaalla”, kertoo mies, jonka tehtävä oli perustaa näitä vastaanottokeskuksia tulijoille. Maahanmuuttoviraston Pekka Nuutinen muistaa viime syksyn lopun elämäänsä.

”Kyllä se oli hurja kokemus.”

Saman viikon alussa Tornioon oli perustettu järjestelykeskus, jonka merkitys oli valtava kriisin taltuttamisessa. Keskus pystyi rekisteröimään tulijat ja ohjaamaan heidät eteenpäin.

”Ennen keskuksen perustamista ihmisiä valui päivittäin ympäri Suomen. Helsingissä oli aamuisin kymmeniä hakijoita poliisiaseman pihalla ja sama tilanne oli monissa muissa kaupungeissa”, Nuutinen muistelee.

Kun keskus saatiin syyskuun loppupuolella toimintaan, se palautti järjestyksen, mutta tulijoille oli yhä osoitettava majapaikka. Mittayksikkö oli bussilastillinen. Keskuksen pihalta lähti parhaimmillaan useita busseja päivässä kohti etelää – jokaisessa viisikymmentä turvapaikanhakijaa.

Heille Nuutisen ja hänen muutaman kollegansa piti järjestää joka päivä lisää vastaanottokeskuksia eri puolille maata.

”Meillä oli hirmuinen haaste saada päivässä uutta kapasiteettia 400-500 ihmisen verran. Silloin oltiin todella vaikeassa tilanteessa. Normaalioloissa vastaanottokeskuksen perustaminen kestää kolme kuukautta. Nyt piti ihan päivissä piti polkaista hirmuinen määrä kapasiteettia lisää.”

Joskus bussi lähti Torniosta tietämättä, mihin se etelässä päätyisi. Oli matkan keston verran aikaa järjestää paikka.

”Muutama bussi lähetettiin etelään ja sanottiin vain, että Espoota kohti ja että tilanne täsmentyy matkan aikana. Muistan muutamia erittäin kriittisiä päiviä keskuksen perustamisen jälkeen.”

Yksi tällainen oli aamu, jolloin tiedossa oli 140 vapaata paikkaa eri puolilla maata. Tästä putosi hetken kuluttua 50 pois, kun tulijoita oli 500. Apu tuli Lahdesta.

”Tuli tieto, että Lahden Hennala on käytössä. Kansliapäällikkö Päivi Nerg oli vedonnut kuntiin, ja Lahti vastasi huutoon. Lisäksi Punainen risti tuli apuun. Se pelasti päivän.”

Punaista ristiä Nuutinen kiittelee. Ilman sitä kriisi ei olisi välttämättä ollut enää hallittavissa. Apua tuli muiltakin toimijoilta.

Omaa työtään hän kutsuu ”kapasiteetin lietsonnaksi”. Se tarkoitti päivittäin satoja sähköposteja ja lukuisia puheluja, 12-tuntisia työvuoroja ja epätietoisuutta siitä, miten kauan tilanne jatkuu.

”Näkymät eivät aina aamuisin olleet valoisat, kun lähdettiin päivän kapasiteettia tekemään. Koetin välittää hallinnan tunnetta, vaikka itse tunsin, että tämä voi romahtaa ihan päivissä. Miten Tornion keskuksen olisi käynyt, jos virasto ei olisi pystynyt osoittamaan, mihin ihmiset sieltä siirrettiin?”

Hän muistuttaa, että tilanne oli tiukka myös turvapaikanhakijoita majoittaneilla kunnilla.

”Se on kovaa leikkiä ottaa vastaan 200 ihmistä nopealla aikataululla puutteellisiin oloihin. Tällaisia tehtiin päivittäin usealla paikkakunnalla. Se oli hirmuinen operaatio.”

Työtä helpotti hieman se, että vielä tuolloin virastossa oli vallassa käsitys vastaanottolain pykälän ”viimeisestä perälaudasta”. Sen mukaan että valtioneuvosto olisi voinut viime kädessä velvoittaa kunnat vastaanottamaan hakijoita eli määrännyt kunnat perustamaan vastaanottokeskuksia.

”Mutta oikeuskansleri otti kannan, että ei se näin mene. Se oli aikamoinen tappio. Tämä pitäisi saada kuntoon vastaisuuden varalta. Jos järjestelmän kantokyky ei riitä, mihin näitä ihmisiä sitten ohjataan?” Nuutinen pohtii.

Syksy oli raskas myös henkisesti. Nuutinen sanoo lähteneensä työhön syksyllä isänmaallisella paatoksella, jolle alkoi lopulta tulla raja vastaan.

”Piti alkaa miettiä myös henkilökohtaista selviytymisstrategiaa ja etäyttää tilannetta itsestä. Ajattelin, että jos järjestelmä romahtaa, niin mies ei romahda. Olin parhaani tehnyt. Kalpeana poikana tulin aamulla töihin, mutta yllättävän paljon 57-vuotiaasta sotaratsusta tehoja siinä otettiin irti.”

Marraskuun alussa hän piti pari päivää lomaa, kun tulijamäärä oli enää pari sataa päivässä. Kun hän maanantaina palasi, luku oli taas nelisen sataa. Polvet löivät taas hetken siksakkia, hän toteaa.

Nuutista alettiin kutsua päämajoitusmestariksi, koska sitähän työ oli, majoittamista. Se on viittaus kenraaliluutnantti Aksel Airoon, joka talvi- ja jatkosodan aikana toimi armeijan operatiivisen osaston päällikkönä eli päämajoitusmestarina ja Mannerheimin oikeana kätenä tiukoissa vaiheissa. Vaikka tilanne on paha, rauhallisesti otetaan, oli Airoa mukaillen Nuutisenkin linja.

”Mielessä oli Airon miete: Ensin täytyy tehdä kaikkensa, ettei katastrofia tule, ja kun se tulee, täytyy olla rauhallinen”, hän sanoo.

Sitten vuosi vaihtui ja tulijoiden määrä alkoi tasaisesti vähentyä.

”Jos oli yllätys, miten raju tulijamäärä oli syksyllä, niin nyt on ollut yllätys, miten raju on ollut vähennys. Tuhansia on jo lähtenyt oma-aloitteisesti ja kielteisiä päätöksiä alkanut paukkua.”

Nyt paine onkin vastaanottokeskuksissa. Nuutinen uskoo, että jännitteet niissä kasvavat, kun yhä useammalle tulee kielteinen päätös. Taannoinen lainmuutos myös lopettaa vastaanottopalvelut sellaiselta, jolla on lainvoimainen maastapoistamispäätös, mutta joka ei vapaaehtoisesti lähde ja joka on maasta, johon ei voida viranomaistoimin palauttaa.

”Siellä on paljon ihmisiä, jotka ovat pettyneitä ja turhautuneita. Tässä sopassa ollaan vielä jonkin aikaa.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat