Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vaaralliset tuholaiset leviävät Suomen metsissä – tutkijat pelkäävät vahinkojen yleistymistä

Metsissä leviää monia tuholajeja, joista ei tiedetä riittävästi. Asiantuntijat kaipaavat lisää tietoa muun muassa yleistyvistä taudeista ja tuhohyönteisistä.

Kotimaa
 
Juha Metso / HS
Kirjanpainajan tekemät syöntikuviot kuivattavat puun kuoliaaksi.
Kirjanpainajan tekemät syöntikuviot kuivattavat puun kuoliaaksi. Kuva: Juha Metso / HS
Fakta

Monimuotoisuus vähentää tuholajeja

 Tuholaislajit iskevät helposti ihmisen muokkaamiin ja yksipuolisiin metsiin. Kuolleiden puiden poistaminen metsästä ei läheskään aina vähennä oleellisesti tuholaislajien esiintymistä.

 Kuolleet puut ylläpitävät monipuolista metsälajistoa, johon kuuluvat myös metsätuholaisia syövät pedot ja loiset.

 Osa tuholaislajeista lisääntyy metsänhoidon seurauksena. Esimerkiksi tervarososienen aggressiivista muotoa on etenkin siellä, missä rehevät vanhat kuusikot on uudistettu mäntymetsiksi.

Myrskyt aiheuttavat suuria metsätuhoja, mutta metsiä uhkaavat myös uudet vitsaukset. Asiantuntijat muistuttavat, että metsätuholajien lisääntyminen on vaaratekijä Suomen metsien hyvinvoinnille.

Metsiä tuhoavia lajeja, kuten hyönteisiä ja sienitauteja, esiintyy Suomessa yhä laajemmilla alueilla. Myös uusia tuholajeja löydetään usein. Niiden aiheuttamat metsätuhot ovat kuitenkin pysyneet vielä kohtuullisina sekä paikallisina. Kansainvälisesti verraten Suomen metsät voivat hyvin.

”Tilanne on toistaiseksi varsin hyvä, eikä massiivisia tuhoja ole esiintynyt. Tilannetta on kuitenkin seurattava tarkasti”, sanoo metsäekologian professori Jari Kouki Itä-Suomen yliopistosta.

Metsiä vaurioittavien tuholaisten ja tautien lisääntymisen yhdeksi syyksi tutkijat nimeävät ilmastonmuutoksen. Monet muut syyt ovat vielä hämärän peitossa, eikä taudeista ja tuholaisista johtuvien metsätuhojen tulevaisuutta pystytä arvioimaan riittävän tarkasti.

Siksi metsätuhojen aiheuttajista tarvittaisiin lisää tutkimustietoa ja pitkäaikaista seurantatietoa. Tutkijat haluaisivat ymmärtää paremmin esimerkiksi sitä, kuinka tuholajit käyttäytyvät Suomen olosuhteissa. Metsätuhoja selvittäviin tutkimuksiin on kuitenkin vaikea saada rahoitusta.

”Tutkimus- ja seurantamahdollisuudet ovat tällä hetkellä rajalliset, vaikka tarvitsisimme tietoa metsän biologiasta ja ekologiasta. Olemme olleet metsätuhojen suhteen onnekkaita ja ehkä tuudittautuneet siihen”, Kouki sanoo.

”Esimerkiksi metsäteollisuus rahoittaa mieluummin liiketeollisuutta välittömästi palvelevia tutkimushankkeita kuin perusmuotoista metsän ekologian tutkimusta. Se on ristiriitaista, sillä hallitsematon ongelmatilanne metsässä voi vaikuttaa merkittävästi metsäteollisuuteen”, hän jatkaa.

Lisätietoa tarvittaisiin paljon myös siitä, kuinka tuholaisriskit minimoidaan puiden varastoinnissa ja kuljetuksissa. Tuholaiset viihtyvät puiden varastointipaikoilla, ja kansainväliset puukuljetukset saattavat tuoda mukanaan uusia tuholajeja.

”Jos esimerkiksi Suomeen suunnitellut ja rakenteilla olevat suuret metsäteollisuuslaitokset tuovat jatkossa yhä suuremman osan raaka-aineestaan Suomen ulkopuolelta, kasvaa myös tuholaisriski”, Kouki sanoo.

Luonnonvarakeskus Luken metsätuhoraportin mukaan Suomessa havaittiin viime vuonna uutena metsätautina esimerkiksi mäntyjä vaivaava etelänversosurma. Muun muassa kuusenneulasruostetta puolestaan on aiempaa pohjoisemmissa metsissä.

Suomen metsien pahin tuholainen on kirjanpainaja, josta on tullut pysyvä ongelma kuusikoille. Kirjanpainajien ja niiden toukkien kaivamat syömäkuviot katkaisevat puun nestevirtauksen, ja puu kuivuu kuolleeksi.

Viime vuoden aikana kuusensuopursuruostetta esiintyi metsissä erittäin runsaasti. Tänä vuonna tilanne näyttää paremmalta. Kuusensuopursuruoste vaurioittaa puun uusinta neulasvuosikertaa, heikentää neulaskasvua ja altistaa puuta toisille taudeille.

Parhaillaan Suomessa esiintyy runsaasti koivunruostetta, joka kellastuttaa koivujen lehtiä. Tauti ei yleensä tapa puuta, mutta heikentää sen talvenkestävyyttä.

”Jos koivu pudottaa lehtensä elokuussa, yhteytys loppuu. Silloin puun juuriston uudistaminen jää kesken ja sen talvehtimiskyky heikkenee”, kertoo erikoistutkija Risto Jalkanen Lukesta.

Metsätuhoa aiheuttavien tautien ja tuholaisten esiintyvyys vaihtelee paljon kausittain ja alueittain. Esimerkiksi tähtikudospistiäistä esiintyy koko maan mäntyalueilla, mutta vain Porin Yyterissä se on aiheuttanut mittavia metsätuhoja.

Tähtikudospistiäisen tuhot havaittiin Yyterissä kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen pistiäistä on yritetty torjua eri keinoin, mutta sitä esiintyy alueella edelleen.

”Me puhumme paljon vieras- ja tulokaslajeista, mutta myös maan sisäistä muutosta tapahtuu”, Jalkanen pohtii.

Koko maan tuhohavaintoihin vaikuttaa se, ettei metsiä pystytä seuraamaan aukottomasti. Siksi esimerkiksi sienitauti saattaa piillä metsässä pitkään pienenä paikallisena ilmiönä.

”Seurantaan ja tutkimukseen tulisi panostaa, sillä metsä on kansan talouden kivijalka. Jos me nyt laiminlyömme seurannan ja tutkimuksen, muutaman kymmenen vuoden kuluttua ihmetellään, miksi emme toimineet toisin”, huomauttaa varttunut tutkija Seppo Nevalainen Lukesta.

Esa Juntunen / HS
Kuusensuopursuruostetta esiintyi viime kesänä erittäin paljon. Nyt sitä on vähemmän.
Kuusensuopursuruostetta esiintyi viime kesänä erittäin paljon. Nyt sitä on vähemmän.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat