Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

On typerä valhe, että kaikissa ihmisissä olisi jotain hyvää

Kotimaa
 
Minna Passi Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n rikos- ja oikeustoimittaja.

Usein sanotaan, että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää. Ajatus on sinänsä kaunis, mutta samalla se on raastavalla tavalla valheellinen. Eikä se muutu todeksi vaikka kuinka haluaisi.

Mitä pitäisi ajatella ihmisestä, joka on syyllistynyt useisiin vakaviin, henkeen ja terveyteen kohdistuneisiin rikoksiin. Ihmisestä, jolta puuttuu empatiakyky täysin ja joka näkee itsensä uhrina tilanteessa, jossa hän on itse pilannut useiden muiden ihmisten elämät. Ihmisestä, joka katuu rikoksiaan ainoastaan siksi, että on jäänyt kiinni. Ihmisestä, jonka kaikki ihmissuhteet ovat tavalla tai toisella hyväksikäyttäviä. Ihmisestä, jonka mielestä tämä kaikki on normaalia. Ihmisestä, jonka mielestä hänen ongelmansa johtuvat yhteiskunnan puutteellisista tukipalveluista. Ihmisestä, joka lähes varmasti tekee uusia vakavia rikoksia.

On ihmisiä, jotka ovat läpeensä pahoja, ja useimmat heistä ovat psykopaatteja. Joskus maallikkokin pystyy tunnistamaan psykopaatin ensimmäisen keskustelun perusteella. Joskus taas harjaantunutkin ammattilainen tarvitsee muutaman keskustelun ennen kuin mielen pahuus paljastuu. Etenkin naispsykopaattien tunnistaminen on miehiä mutkikkaampaa. He ovat usein miespsykopaatteja ovelampia.

Arvioidaan, että noin prosentti ihmisistä on psykopaatteja. Nykyisen tutkimustiedon valossa psykopatian puhkeamiseen tarvitaan sekä perinnöllinen taipumus että ympäristön vaikutusta. Psykopatiaan liittyy tunnekylmyys, empatiakyvyn heikkous, katumuksen ja syyllisyyden puute, ylikorostunut omanarvontunto, itsekeskeisyys, lipevyys ja manipulatiivisuus sekä impulsiivisuus, vastuuttomuus, kyvyttömyys pitkäaikaiseen sitoutumiseen ja toistuva rajojen ja sääntöjen rikkominen.

Nykytiedon valossa psykopatiaa saatetaan pystyä lieventämään, jos se todetaan leikki-ikäisessä lapsessa. Sen jälkeen toivoa ei juuri ole. Psykoterapiasta on pelkästään haittaa, koska se ainoastaan antaa psykopaatille uusia työkaluja manipuloida muita ihmisiä.

Usein sanotaan myös, että ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa. Tämäkin ajatus on lohduttava, mutta samalla tavalla valheellinen.

Mitä pitäisi ajatella äidistä, jonka tytär murhattiin. Äidistä, joka teki aiemmin henkisesti vaativaa hoitotyötä, muttei pystynytkään siihen enää tyttären murhan jälkeen. Äidistä, joka joutui tilaamaan siivousfirman siivoamaan tyttärensä asunnon verestä. Äidistä, joka joutuu elämään sen kanssa, että murhan teki tyttären puoliso. Äidistä, joka ei ehkä koskaan toivu menetyksestä niin paljon, että pystyisi palaamaan työelämään. Äidistä, joka ei pysty puhumaan kuolleesta tyttärestään itkemättä.

On itsestään selvää, että monille ihmisille annetaan kannettavaksi aivan liikaa ja että taakan alla mieli voi myös särkyä. Kaikki henkirikosten uhrien omaiset eivät pääse yli menetyksestään. Kaikki väkivaltarikosten uhrit eivät toivu koskaan, eivätkä kaikki ihmiset, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet elämään psykopaatin lähipiirissä.

Psykopatiaa ei ole tällä hetkellä määritelty sairaudeksi vaan persoonallisuushäiriöksi. Täydellinen mielen mustuus katsotaan siis mieluummin ominaisuudeksi kuin parantamattomaksi sairaudeksi. Psykopaatin kannalta tilanne on hyvä siinä mielessä, että pelkästään psykopatian vuoksi ei voi joutua pakkohoitoon. Ei edes siinä tilanteessa, että psykopaatin tiedetään hautovan väkivaltaisia ajatuksia. Ei vaikka sama psykopaatti olisi tappanut aiemminkin.

Noin 20 prosenttia vangeista on psykopaatteja ja heille tyypillisiä rikoksia ovat väkivalta- ja seksuaalirikokset. Keskusrikospoliisin uhka-arvioryhmän mukaan myös suurella osalla vakavaa kohdennettua väkivaltaa suunnittelevista ihmisistä on joku vakava persoonallisuushäiriö, kuten psykopatia.

Olen tavannut sekä aiemmin kuvaamani psykopaatin että kuvaamani äidin. Molemmista tapaamisista meni yöunet, mutta eri syistä.

Vakavien rikosten uhrit ja uhrien omaiset ovat ryhmä, joka ei pidä itsestään meteliä, koska heillä ei ole siihen voimavaroja. Silti heitä on yllättävän paljon. Yhteiskunnan tukipalvelut ovat kehittyneet viime vuosina, mutta silti liian moni joutuu selviytymään yksin.

Psykopaateistakaan ei liiemmin puhuta, vaikka heitäkin on yllättävän paljon, etenkin vankiloissa. Psykopatia saattaa jossain vaiheessa olla tulossa takaisin tautiluokitukseen. Tapahtuuko se kuitenkaan tarpeeksi nopeasti ja riittääkö se suojaamaan muita ihmisiä? Pitäisikö psykopaateille olla vaarallisuuden ja normaalia korkeamman uusimisriskin vuoksi mahdollista langettaa ankarampi rangaistus? Pitäisikö pakkohoitoon olla mahdollisuus jo nyt, jos psykopaatin tiedetään hautovan väkivaltaa?

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat