Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Lihansyöjän ei pidä tuomita metsästystä – riistalihaa ekologisempaa lihaa ei olekaan

Metsästys on ennen muuta saalistusta. Ihminen on saalistanut niin kauan kuin yhtä nisäkäslajia voi ihmisenä pitää. Tappaminen on välttämätöntä vain siksi, että ilman sitä ei saalista saisi reppuun eikä uuniin kypsymään, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.

Kotimaa
 
Yrjö Rautio
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

Metsästys on monille luonnonläheinen tärkeä harrastus, itsellenikin. Joillekin se on tuomittavaa toimintaa, jonka ainoa motiivi on päästä tappamaan viattomia luontokappaleita. Metsästyskausi on alkanut, ja niin on alkanut jälleen myös kiistely metsästyksen oikeutuksesta.

Metsästyksen tuomitsevat myös monet lihansyöjät, koska ”siinä tapetaan eläimiä”. Lähes kaikki näin ajattelevat ovat luonnosta vieraantuneita useamman polven kaupunkilaisia. Ehkä he eivät oikeasti tiedä, että myös ”kaupan liha” on ollut elävä eläin, joka on tapettu – tai sitten he syövät eläimiä elävinä.

Monet heistä pitävät itseään luonnonsuojelijoina. Useimpien metsästäjien luontosuhde on paljon likeisempi kuin heidän. Todellinen metsästäjä on itse osa luontoa.

Monien mielestä ”kaupan lihan” syöminen on jotenkin eettisesti korkeampaa kuin riistalihan. Minusta asia on juuri päinvastoin.

Lihakarjan elämän ainoa tarkoitus on päätyä ihmisen ruoaksi. Sen kasvatukseen liittyy monia ongelmia. Teurastamo on kauhujen talo sinne joutuneille eläimille. Ne vaistoavat kohtalonsa ja ovat siitä suunniltaan. Se maistuu lihassa.

Riistaeläimet saavat elää lajinsa mukaista elämää. Suurin osa niistä kuolee tauteihin, nälkään, kylmyyteen tai petojen suussa. Ne harvat, joiden elämän lopettaa metsästäjän luoti tai hauliparvi, eivät yleensä ehdi edes tajuta, mitä niille tapahtui.

Myös kasvissyöjät tuomitsevat metsästyksen, kuten luonnollista on. Alkukantaistahan lihan syönti kieltämättä on.

Mutta ihminen on aika alkukantainen otus. Fyysisesti hän on täsmälleen samanlainen kuin muutkin nisäkkäät. Samat vietit, vaistot ja tunteetkin hänellä on kuin monilla muillakin eläimillä – vain hieman degeneroituneina. Vain älyä hänellä on muita enemmän, niin hyvään kuin pahaan.

Ihminen on fysiikkansa vuoksi tuomittu syömään toisia eläviä olentoja, eläimiä tai kasveja. Jotkut eivät syö lihaa, mutta kalaa syövät.

Eläimiä kalatkin ovat, kipua nekin tuntevat. Tiede löytää yhä lisää todisteita myös siitä, että kasveillakin on ”tunteet”. Ne muun muassa tunnistavat sisaruksensa ja auttavat niitä. Kohta idun pureksijakaan ei voi välttyä eettisiltä ristiriidoilta.

Riistalihaa ekologisempaa lihaa ei olekaan. Sen tuottamiseen ei kulu luonnonvaroja eikä energiaa. Ruokaa riittäisi paremmin kaikille, jos kasvit syötäisiin kasveina eikä käytettäisi lihakarjan rehuksi. Maailman nälkäiset eivät kuitenkaan hyötyisi tippaakaan, vaikka jättäisin teeren vaaranlaidassa ampumatta.

Sille, joka ei itse ole metsästystä harrastanut, on toivotonta selittää, mikä ero on metsästyksellä ja tappamisella. Metsästys on ennen muuta saalistusta. Ihminen on saalistanut niin kauan kuin yhtä nisäkäslajia voi ihmisenä pitää. Tappaminen on välttämätöntä vain siksi, että ilman sitä ei saalista saisi reppuun eikä uuniin kypsymään.

Moni metsästäjä sanoo, ettei saalis ole tärkeä. Itse en metsästäisi enkä kalastaisi, ellei saalis olisi minulle tärkeä. Köyhän maalaistalon kasvatti ei ikipäivänä saalista vain huvin vuoksi.

Pyydä ja päästä -filosofiaa en ymmärrä alkuunkaan. Se on herrojen kotkotuksia ja eläinten kiusaamista ihmisen huvin vuoksi, vaikka sitä suojelun nimissä suositaan.

Metsästys ei ole nykypäivänä tarpeen ruoan hankkimiseksi. Monille riista on silti tärkeää ravintoa.

Itse en ole vuosiin syönyt muuta lihaa enkä muuta kalaa kuin itse pyytämääni. Riistaliha on paljon maukkaampaa kuin kaupassa myytävä. Sitä syödessäni minun ei myöskään tarvitse tuntea sellaisia eettisiä omantunnon vaivoja kuin lihakarjan lihaa syödessäni.

Metsästys on myös paljon muuta. Se on samoilua luonnossa. Se on hyötyliikuntaa. Se on kuulaita aamunkoittoja, usvaa soiden ja kurujen yllä. Se on syysmetsän väkeviä tuoksuja. Se on koiran hännän vilahdus kaukana puiden välissä, pystykorvan heleä haukku korven sydämessä. Se on lintumiehen yksinäistä tulistelua ja tarinointia hirviporukan kavereiden kanssa yhteisillä tulilla.

Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat