Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Raaseporin linna oli rannikkoalueen keskus – nyt matkailuyrittäjä herättelee raunio­linnaa unohduksista

Suomen linnat, osa 4: Kustaa Vaasan Ruotsi hylkäsi Raaseporin linnan jo 1500-luvulla, joten se jäi keskiaikaiseen asuunsa. Sarja päättyy.

Kotimaa
 
Merellä hukkuneen Katariina palasi Raaseporin linnaan kummittelemaan
Merellä hukkuneen Katariina palasi Raaseporin linnaan kummittelemaan
Linnanrouva Katariinaa opastuskierroksillaan esittävä Anne Ingman kertoo tarinan hukkuneesta linnattaresta, jonka huhutaan yhä liikkuvan Raaseporin linnassa poikansa kanssa.
Fakta

Raaseporin linna

 Ruotsin kruunu perusti Raaseporin linnan 1300-luvun lopulla nykyisen Länsi-Uudenmaan alueen hallintolinnaksi.

 Linnan rakentamisen aikoihin Tallinna, Rääveli, oli muodostunut Itämeren kaupan solmukohdaksi Visbyn ja Gotlannin kustannuksella. Raasepori perustettiin ainakin osin Tallinnan vastapainoksi Itämeren pohjoisrannalle.

 Tähän sopii hyvin, että Raasepori hylättiin vuonna 1553 alkaen eli kolme vuotta sen jälkeen, kun Kustaa Vaasa perusti Helsingin nimenomaan Tallinnan-kauppa mielessään.

 Nykyisin Raaseporin

linnan rauniota hoitaa ja sen toiminnasta vastaa Metsähallitus. Linnanvoudin tupa on Metsähallituksen yhteistyökumppani.

 Raaseporin linna on auki elokuun ajan päivittäin, syyskuussa viikonloppuisin.

 Linnanrouva Katariinan draamaopastuksia on päivittäin elokuun loppuun, syyskaudella tilauksesta. Erilaisia tilaisuuksia voi järjestää linnassa ja Linnanvoudin tuvassa ympäri vuoden.

Raasepori

”Keskiajalla vettä oli ainakin tähän asti”, Anne Ingman sanoo ja nostaa kätensä kohti taivasta. Keskiaikaiseen asuun pukeutuneen oppaan ja matkailuyrittäjän varsi on lyhyt, mutta kymmenhenkinen opastusryhmä näyttää vaikuttuneelta.

Korkealla kalliolla, siistin nurmikentän takana muuriensa mittaa korkeammalle puskee Raaseporin harmaakivilinna, jonka ruotsalaiset pystyttivät 1370-luvulla meren äärelle rannikkoalueen keskukseksi. Maankohoaminen on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja linnaa ympäröi viheriön laidoilla paksu puusto. Rannikolle, jonne linnan kupeessa virtaava, kapea ja metsittynyt Raaseporinjoki virtaa, on kaksi kilometriä.

”Tuolta käsin kaikki laivat saapuivat laituriin, joka oli tässä”, Ingman sanoo ja osoittaa joen suuntaan, kohti linnan julkisivua hallitsevaa pyöreää tornia.

Linnan hyvä kunto on hienoinen yllätys, ja sen kutsuminen raunioksi on melkein liioittelua – se ei ole mikään metsittynyt kivikasa.

Vesa-Matti Väärä
Ruotsalaiset pystyttivät Raaseporin linnan 1370-luvulla meren äärelle rannikkoalueen keskukseksi.
Ruotsalaiset pystyttivät Raaseporin linnan 1370-luvulla meren äärelle rannikkoalueen keskukseksi.

Ingman tekee leipätyössään kaikkensa, jotta luutuneet mielikuvat lientyisivät. Hän on myynyt Raseborgs slottsknekt -yrityksensä kautta ohjelmapalveluja linnassa nyt kolme vuotta. Sinä aikana Ingman on muovannut itselleen Linnanrouva Katariinan roolihahmon, johon hän linnakierrosten aikana eläytyy.

”Kuka teistä on Länsi-Uudeltamaalta? Toitko verorahat mukanasi? Eihän tätä varsinaisesti sotalinnaksi rakennettu, vaan se oli nykyisen Länsi-Uudenmaan alueen hallintolinna, josta käsin kerättiin aikoinaan veroja.”

Linnanrouva Katariinan historiallisesta esikuvasta tiedetään vähän. 1400-luvulla elänyt Katarina Erikintytär Nipertz hallitsi muutaman vuoden ajan Raaseporissa sen jälkeen, kun hänen miehensä Laurens Axelinpoika Tott kuoli. Ruotsin sisäisissä kahinoissa hän myös puolusti linnaa valtionhoitaja Sten Sturen joukkoja vastaan useiden viikkojen ajan vuosisadan lopulla.

Tunnelman luominen on kuitenkin tärkeintä. Ingman järjestää lapsille suunnattuja draamaopastuksia, joissa osallistujat pukeutuvat keskiaikaisiin vaatteisiin ja aikalaiselämään tutustutaan eläytymällä.

Tavallisellakin opastuskierroksella oppaan ja roolihahmon raja hämärtyy, kun Ingman rakentaa dramaturgiaa minä-muodossa.

”Oletteko, lapset, syöneet naurista? Meillä linnan asukeilla ei ole ruokaa, jota te kutsutte perunaksi”, Ingman sanoo porttiholvissa. Lapsia asia tuntuu huvittavan, vaikka Ingmanin sutkautus sisältää ovelaa valistusta: Etelä-Amerikan Andeilta kotoisin olevaa perunaa alettiin kasvattaa Euroopassa 1600-luvulla, Suomessa vieläkin myöhemmin.

”Tuossa kohtaa on aikoinaan ollut tyrmiä, kyllä”, Ingman jatkaa pian ja osoittaa linnan sisäpihalla nököttäviä raunioita. Sinimekkoinen Solja Kuukka, 5, hieman säpsähtää ja kääntyy katsomaan tarkemmin Ingmanin osoittamaan suuntaan.

Soljan sisko Esme, 2, seuraa opastusta paikoin malttamattomana. Sisarukset ovat kierroksella äitinsä Iida Kuukan kanssa. Hän kertoo olevansa kierroksella ensimmäistä kertaa, vaikka on käynyt linnassa pienestä pitäen.

”Tämä on ikään kuin kotilinnani ja oikeastaan ainoa linna, jossa olen käynyt. Mummi asuu yhä tässä vieressä. Pienenä pidin tätä kivirauniona, mutta en ollut ennen tajunnutkaan, että se on ollut noin korkea”, ruoveteläinen Kuukka kertoo.

Tyrmän jäänteiden tapaan monessakaan linnan rakennelmassa ei ole säilynyt alkuperäistä kattoa. Linna rapistui hiljalleen sen jälkeen, kun Kustaa Vaasa päätti tyhjentää sen 1500-luvun puolivälissä. Lopullisesti väki muutti täältä pois hieman myöhemmin, kun olutkellarin katto romahti. Mieto olut oli tuohon aikaan tyypillinen janojuoma.

Raaseporin linna onkin ainutlaatuinen siksi, että se on pitkälti jäänyt keskiaikaiseen asuunsa. Turun, Viipurin ja Hämeen linnat ovat Raaseporia vanhempia, mutta niitä on muokattu paljon myös keskiajan jälkeen. Raaseporin linnan ympärille ei myöskään muodostunut kaupunkia samalla tavalla kuin vaikkapa Olavinlinnan.

”Täällä kaupunki on mennyt poispäin, kun muualla on käynyt päinvastoin”, kiteyttää Korpilahdelta saapunut Sebastian Räisänen. Mukana on myös tytär Tiuku Räisänen, 13. Yhteinen keskiaikaharrastus on vienyt isän ja tyttären linnoihin eri puolille Eurooppaa ja Suomea, nyt myös Raaseporiin.

”Tämä on uusi tuttavuus. Rauniovaikutelmasta huolimatta linna on yllättävän ehjä. Opas sanoi hyvin, että täällä näkyy vain keskiaika, jolloin mielikuvitukselle jää tilaa.”

Vesa-Matti Väärä
Anne Ingman eläytyy Linnanrouva Katariinan rooliin.
Anne Ingman eläytyy Linnanrouva Katariinan rooliin.

Verrattain syrjäinen sijainti on ollut hylätylle linnalle etu: esimerkiksi räjähdyksessä tuhoutuneen Kajaanin linnan läpi rakennettiin vuosisatojen aikana tietä, jonka suomalaiset viimeistelivät vuonna 1939 nykyisellä maantiesillalla. Muinaistieteellinen toimikunta oli 1930-luvulla sitä mieltä, että kerran tuhoutunutta ei voi uusiksi rakentaa.

Raaseporin linna kasvoi metsää vielä 1800-luvun lopulla, jolloin sen kunnostustyöt aloitettiin. Muinaistieteellinen toimikunta anoi vuonna 1889 hallitukselta varoja pitääkseen huolta rauniosta, joka ”334 vuotta on uhmannut vuosisatojen tuhoa”. Myöhemmin Museovirasto ja Metsähallitus ovat entisöineet raunioita sekä rakentaneet kattoja ja portaikkoja.

Jo vuonna 1893 linnan viereen rakennettiin matkailijamaja. Sen tiloissa toimii nyt Anne Ingmanin ja yrittäjäkollegan Mikael Kokkosen ylläpitämä lähiruokaravintola. He vastaavat opastuksista, kahvila-ravintolasta ja linnan siivoamisesta.

Eloa ympäristöön tuo osaltaan kesäteatteri Raseborgs sommarteater, joka viettää 50-vuotisjuhlavuottaan. Tielaskurin mukaan linnan ja teatterin alueella on tänä vuonna käynyt 65 000 ihmistä, joista 20 000 linnassa. Vaikka Raaseporin linna sijaitsee Länsi-Uudenmaan ruotsinkielisessä kolkassa, Ingmanin mukaan arviolta 90 prosenttia kävijöistä on paikkakunnan ulkopuolelta tulevia suomenkielisiä.

Linnanrouva Katariinan kierrokset ovat kuulemma kasvattaneet suosiotaan. Ingmanilla on oppaan ammattitutkinto. Hän vetää opastuskierroksia suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

”Täällä on kasvupotentiaalia. Monille paikka on yhä aika tuntematon. Mutta tänä vuonna on tuntunut, että ihmiset Helsingistäkin ovat löytäneet paremmin paikalle. Pyöräilijöille on sopiva retki poiketa linnan kautta.”

Takavuosina myös Museovirasto ja Metsähallitus ovat katsoneet, että linnan matkailijamääriä voisi kasvattaa huomattavasti. Harmittaako, ettei Raaseporin linnaa tunneta paremmin?

”Ajattelen, että nyt olemme tilanteessa, jossa kiinnostus kasvaa samalla, kun mekin olemme kasvattaneet toimintaamme. Aiempina vuosina tunnettuuden puute ei ole harmittanut, koska ensin pitää rakentaa tuotetta.”

”Olen ikäni ollut matkailualalla, ja ajattelen, että kolme vuotta kestää aina, että tietous lisääntyy. Ennen meitä täällä on ollut vähän palveluja. Nykyään tämä kehittyy vuosi vuodelta sitä mukaa, kun ehdimme uusia tuotteita markkinoida.”

Sarjan aiemmat osat voit lukea täältä.

Jutussa on hyödynnetty C. J. Gardbergin teosta Suomen keskiaikaiset linnat (Otava, 2000).

Vesa-Matti Väärä
Keskiaikaisessa Suuressa linnantuvassa eli nykyisessä Ritarisalissa näkee, kuinka linnan sisätilat vuosisatojen unhossa luhistuivat. Nykyään restauroinnin aikana rakennetut puiset portaikot, katot ja tasanteet palvelevat kävijää.
Keskiaikaisessa Suuressa linnantuvassa eli nykyisessä Ritarisalissa näkee, kuinka linnan sisätilat vuosisatojen unhossa luhistuivat. Nykyään restauroinnin aikana rakennetut puiset portaikot, katot ja tasanteet palvelevat kävijää.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat