Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Niinistö arvosteli Euroopan unionia rajusti: ”Monin tavoin solmussa” – Presidentin puhe luettavissa kokonaisuudessaan

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui Euroopan unionin päätöksenteon ongelmista suurlähettiläspäivillä tiistaina.

Kotimaa
 
Niinistö arvosteli EU:ta tiukasti
Niinistö arvosteli EU:ta tiukasti
Päätöksentekokykyä on pakko parantaa, Niinistö sanoi.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö arvosteli Euroopan unionia suurlähettiläspäivien puheessaan tiistaina. Niinistön mukaan EU:n tilanne on ”monin tavoin solmussa”.

”Solmu on vain pitkälti itse solmimamme. Koreografiakin on tuttu: kriisi yllättää, tulee kuin puun takaa. Sitten huippukokoustetaan. Ja sama uudestaan. Asioiden ratkaiseminen vain antaa odottaa itseään. Solmu tiukkenee.”

Tasavallan presidentti sanoi, että EU:n ongelma on viime kädessä poliittinen. Liian usein tehty päätös on vain se, että tehdään myöhemmin päätös, Niinistö totesi, ja kun päätöksiä joskus syntyy, toimeenpano jää vajaaksi.

”Näin toimien EU heikentää omia tulevaisuuden edellytyksiään kansalaistensa silmissä. Maahanmuuttokriisin heikko yhteinen hoito on tästä vain yksi esimerkki. Parantamisen varaa on.”

Niinistö mainitsi erikseen Turkin kehityksen. Ei ole EU:n edun mukaista, Niinistö sanoi, jos Turkki kääntyy pois demokratian ja EU-kumppanuuden tieltä.

”Turkin koventuneeseen sävyyn liittyy myös hitunen historian ironiaa: vuosikaudet poliittista ehdollistamista työkalunaan käyttänyt Euroopan unioni on nyt vaarassa itse joutua ehdollistetuksi.”

Niinistö, joka oli itse valtiovarainministerinä viemässä Suomea Euroopan talous- ja rahaliittoon viime vuosituhannen lopulla, sanoi ettei unioni saa olla vain ”hyvän sään organisaatio”.

Merkit eivät ole kaikilta osin rohkaisevia, Niinistö lisäsi, ja mainitsi erikseen Britannian päätöksen lähteä EU:sta.

”Itsessään se ei kuitenkaan vielä unionia uhkaa, mutta vakavasti se toki pitää ottaa. Yksi vahva viesti on, ettei kansa kaikkialla unioniin eikä edes omiin johtajiinsa luota. Tämä tilanne ei ole vain Ison-Britannian ongelma, vaan kyllä sitä itää myös mantereen puolella. Pahetessaan on tämä aito uhka unionille ja siten meille kaikille”.

Niinistön mukaan EU:n tulevaisuus on ”jälleen valinkauhassa”.

”Moni toivoo unionin nyt radikaalisti syventyvän, osa peräti kokonaan hajoavan. Arvelen, että molemmat ryhmät tulevat toiveissaan pettymään.”

Isojen suunnitelmien sijaan EU:n pitäisi Niinistön mukaan nyt keskittua perusasioihin ja huolehtia kansalaisten ”vakaasta elämänmenosta” sekä turvallisuudentunteesta.

”Jos EU:n kansalaisten arkinen turvallisuus on poissa, on myös unionin perustehtävä ja sitä kautta legitimiteetti hukassa. Esimerkiksi terrorismi ei ole mikään hallitsematon luonnonvoima, vaan se versoo aina tietystä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta taustasta. Nämä taustatekijät pitää avata ja analysoida huolellisesti. Ja sitten niihin vastattava. Vain siten terroria voidaan ehkäistä.”

Ulkoministeri Timo Soini (ps) kertoo allekirjoittavansa Niinistön esittämän EU-kritiikin täysin ja kehuu presidentin puhetta tasapainoiseksi.

”Se oli tosiasioihin perustuvaa terävää analyysia. Brexit on iso isku, joka kertoo syvästä tyytymättömyydestä.”

Myös suurinta oppositiopuoluetta Sdp:tä johtava Antti Rinne piti Niinistön puhetta osuvana.

”Presidentin esittämässä kritiikissä näkyi turhautuminen siitä, että EU:ssa kyetään tekemään jonkin verran päätöksiä, mutta niiden täytäntöönpano jää usein tekemättä. Jos ajattelen omaa valtiovarainministerikauttani, voin yhtyä tähän kritiikkiin.”

Rinne kertoo itsekin turhautuneensa silloin, kun EU-kokouksien päätökset jäivät pöydälle lojumaan, eivätkä ne lopulta johtaneet mihinkään.

”Minusta on aiheellista nostaa tämä ongelma keskusteluun. Tämä on rakentavaa kritiikkiä Euroopan unionille.”

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen oli myös kuuntelemassa puhetta suurlähettiläspäivillä. Hänen mielestään presidentin moitteet EU:ta kohtaan olivat aiheellisia.

”Jaan nämä huolet. Eurooppa polarisoituu ja kansalaismielipide jakaantuu. Euroopassa on paljon kansalaispiirejä, jotka eivät tunne EU:ta omakseen. Unionin pitäisi kehittää demokraattisia käytäntöjä ja tuoda aikaansaannoksiaan jollain tavoin esille. EU on luhistuva korttitalo, jos näihin ongelmiin ei vastata.”

Tiilikaista Niinistön puheen sisältö ei yllättänyt. Hänestä presidentin esittämä kritiikki pysyi rakentavana.

”En kokenut, että hän olisi ottanut EU-kriitikon roolia. Se tarkoittaisi, että hän esittäisi syvää epäluottamusta Euroopan integraatiota kohtaan. Sitä hän ei millään tavoin tuonut esiin, vaan puhui EU:n vahvan turvallisuuspoliittisen roolin puolesta. Hän halusi vain huomauttaa, että päätöksenteon ongelmia pitää myös pystyä korjaamaan.”

Presidentti Sauli Niinistön koko puhe suurlähettiläspäivillä

Maailmalla myllertää, mutta yksi asia pitää kutinsa. Suomessa ulkopolitiikan syyskauden avaa suurlähettiläspäivät. Teitä on aina ilo tavata, vaikka ajat eivät ne kaikkein keveimmät olisikaan.

Kuluneena vuonna aikamme on jälleen kiitänyt yllättävästä käänteestä toiseen. Viikossa tapahtuu nyt enemmän kuin vielä tovi sitten vuodessa.

On selvää, että päivänpakottavat asiat ja niiden hoitaminen saa osakseen suurimman huomion. Vaan ulkopolitiikan arjessa se kaikkein ajankohtaisin ei aina ole kaikkein tärkeintä. Pitää osata katsoa ei vain hieman kauempaa, vaan myös kauemmas. Tähän haluan Suomea ja teitäkin rohkaista.

Mutta ennen kuin katseen voi siirtää kauas, viisas katsoo ensin mitä vaaroja tai mahdollisuuksia on aivan edessä. Ettei kävisi kuten kuuseen kurkottajille yleensä tapaa käydä.

* * *

Kuten jo tiedättekin, näen Suomen turvallisuusaseman kokonaisuutena, joka seisoo neljän pilarin varassa. Ne ovat kansallinen puolustus ja turvallisuus, länsi-integraatio ja kumppanuudet, toimivat Venäjä-suhteet ja kansainvälinen järjestelmä ja laaja turvallisuus.

Turvallisuusasemamme pilarit eivät pysy vahvoina itsekseen, vaan vaativat jatkuvaa huolenpitoa, aktiivista vakauspolitiikkaa. Toimettomana asioiden sivusta seuraaminen ei ole Suomen etu.

Otan tuoreen esimerkin. Ukrainan konfliktin myötä tilanne myös Itämerellä on kiristynyt. Heikentynyt lentoturvallisuus on tästä eräs vaarallinen oire, joka voi pahimmillaan johtaa onnettomuuksiin ja vakaviin kriiseihin. Asia ei ole uusi – sitä on vuosien mittaan käsitelty useilla kansainvälisillä foorumeilla. Tästä huolimatta ei olennaista parannusta asiassa ole saavutettu.

Tähän yhteisesti jaettuun huoleen olen monien muiden tavoin kiinnittänyt niin venäläisten kuin läntisten kumppanien huomiota. Erityisesti venäläisiä on osoitettu sormella pimeistä lennoista. Järkiperäinen johtopäätös oli sitten ottaa asia Venäjän kanssa puheeksi. Jos sitä nyt pidetään kielteisenä tai hämmentävänä, takana on sitten jonkinlainen muu ajattelu.

Kaikkien turvallisuuspolitiikan pilareiden kunto ei kuitenkaan ole pelkästään omissa käsissämme, vaan ne ovat riippuvaisia kansainvälisen toimintaympäristömme kehityksestä. Kuluneen vuoden aikana edistystä ei ole juuri tapahtunut, on jopa menty huonompaan suuntaan. Ukrainan konflikti ja Syyrian sisällissota jatkuvat. Tuorein eskalaatiovaihe Krimillä osoitti, että käänne huonompaan voi tapahtua jälleen yllättäen.

Nopeat käänteet seuraavat toistaan muuallakin. Venäjän ja Turkin suhde on tästä esimerkki. Maat ovat yhdeksässä kuukaudessa kääntäneet kumppanuutensa syvän kriisin kautta uudeksi kumppanuudeksi.

Turkin ja Venäjän nopea lähentyminen on merkittävä geopoliittinen muutos. Se ei välttämättä tarkoita vakaata liittolaisuutta, mutta taktinen lähentyminenkin tuo läntisille toimijoille mukanaan uusia haasteita. On nimittäin syytä pitää mielessä, että kummassakin maassa on ilmaistu syvää turhautumista EU:ta kohtaan päättymättömiksi koettujen kumppanuus - tai jäsenyysneuvotteluiden johdosta.

Turkin kehitys herättää oikeutettua huolta. Ei ole etumme mukaista jos Turkki kääntyy tyystin demokratian ja EU-kumppanuuden tieltä pois. Turkin koventuneeseen sävyyn liittyy myös hitunen historian ironiaa: vuosikaudet poliittista ehdollistamista työkalunaan käyttänyt Euroopan unioni on nyt vaarassa itse joutua ehdollistetuksi.

Jo selätetyksi julistettu EU:n pankkikriisi on Ison-Britannian Brexit-päätöksen myötä tekemässä jälleen paluuta. Unionia ravistelevat voimat ovat väkeviä. Maailmantalouden mataminen vaikuttaa. Globalisaatio näyttää meille siitä kauan nauttineille myös ilkeämpiä kasvojaan. Koventuva taloudellinen kilpailu ajaa suhteellista etuamme alas.

Euroopan unionin tilanne on muutoinkin monin tavoin solmussa. Solmu on vain pitkälti itse solmimamme. Koreografiakin on tuttu: kriisi yllättää, tulee kuin puun takaa. Sitten huippukokoustetaan. Ja sama uudestaan. Asioiden ratkaiseminen vain antaa odottaa itseään. Solmu tiukkenee.

Viime kädessä EU:n ongelma on poliittinen. Liian usein tehdään päätöksiä vain sitten joskus myöhemmin tehtävistä päätöksistä. Ja silloinkin kun päätöksiä syntyy, jää niiden toimeenpano usein aikomukseksi. Näin toimien EU heikentää omia tulevaisuuden edellytyksiään kansalaistensa silmissä. Maahanmuuttokriisin heikko yhteinen hoito on tästä vain yksi esimerkki. Parantamisen varaa on.

Unioni ei saa osoittautua vain hyvän sään organisaatioksi. Kaikilta osin merkit eivät ole rohkaisevia. Ison-Britannian Brexit-päätös on vakava isku. Itsessään se ei kuitenkaan vielä unionia uhkaa, mutta vakavasti se toki pitää ottaa. Yksi vahva viesti on, ettei kansa kaikkialla unioniin eikä edes omiin johtajiinsa luota. Tämä tilanne ei ole vain Ison-Britannian ongelma, vaan kyllä sitä itää myös mantereen puolella. Pahetessaan on tämä aito uhka unionille ja siten meille kaikille.

Britannia on Brexitin jälkeenkin EU:lle ja Suomelle tärkeä kumppani. On toivottavaa, että suhteet säilyvät tiiviinä ja vahvoina. Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys. Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Britannian vahvaa roolia ja positiivista panosta tarvitaan myös jatkossa.

Selvää kuitenkin on, että EU:n tulevaisuus on jälleen valinkauhassa. Moni toivoo unionin nyt radikaalisti syventyvän, osa peräti kokonaan hajoavan. Arvelen, että molemmat ryhmät tulevat toiveissaan pettymään.

Suurien uusien suunnitelmien sijaan olennaisempaa on suunnata perusasioihin, palata juurille, huolehtia että kaikki jäsenmaat ja niiden kansalaiset tuntevat unionin turvaavan vakaan elämänmenon. Samaan aikaan moni kuitenkin sanoo, että jopa arkiturvallisuus on uhattuna ja että terrorismi on tullut Eurooppaan jäädäkseen.

Jos EU:n kansalaisten arkinen turvallisuus on poissa, on myös unionin perustehtävä ja sitä kautta legitimiteetti hukassa. Esimerkiksi terrorismi ei ole mikään hallitsematon luonnonvoima, vaan se versoo aina tietystä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta taustasta. Nämä taustatekijät pitää avata ja analysoida huolellisesti. Ja sitten niihin vastattava. Vain siten terroria voidaan ehkäistä.

On väärin ajatella, että terrorismi olisi uusi tai erityisesti Eurooppaa ja sen arvoja uhkaava ilmiö. Päinvastoin, terrorismi on globaali vitsaus, rikos elämää ja ihmisyyttä vastaan riippumatta siitä missä sitä esiintyy.

Islamistinen terrori herättää erityistä huolta, sillä sen radikalisoitumisen tie näyttäisi olevan vasta aluillaan. Samoin lukuisat globaalit murrokset ja ihmisten ja kansojen eriarvoistuminen luovat pitkälle jatkuvaa potentiaalia radikalisoitumiselle myös maiden sisällä.

Ilmiönä terrori koskettaa meitä kaikkia, tavalla tai toisella myös suomalaisia. Kysymys kuuluukin, mitä terrorille voimme tehdä. Keinoja kyllä on, mutta onko halua niitä käyttää? Poliisi- ja tiedusteluyhteistyötä on syvennettävä terroritekojen ehkäisemiseksi. Työvälineitäkin pitää kehittää. Myös tästä on kyse työn alla olevassa kotimaisessa tiedustelulainsäädännössä.

Julmien iskujen kohteeksi joutuneessa Ranskassa näitä kysymyksiä pohditaan nyt suorimmin. Kuvaavaa on, että Nizzan iskun jälkeen peräti 81 prosenttia ranskalaisista kannatti yksilönvapauksien rajoittamista turvallisuuden sitä niin vaatiessa. Turvallisuutta ja perusoikeuksia ei pidä asettaa vastakkain. Silti oikean tasapainon hakeminen näiden välillä tulee olemaan vaikeaa. Euroopalla voi olla edessään myös kipeitä valintoja, jotka käyvät sitä kipeämmiksi mitä kauemmin terrorismin ja etenkin sen taustasyiden kohtaamisessa viivytellään. Samalla korjausliikkeen suunta ja hinta voivat olla kovempia kuin mihin juuri nyt olisimme valmiita.

Terrorismin torjunnan lisäksi unionilla on paljon myös muuta annettavaa turvallisuuden saralla. Unionin yhteisen toiminnan ja roolin kasvattaminen on myös Suomen etu. Alkukesästä hyväksytty ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko puhuu unionin vahvistamisesta jäsenmaittensa turvallisuutta vahvistavana ”turvallisuusyhteisönä”. Naton ja EU:n syvenevä suhde antaa sekin odottaa, että unionin painoarvo turvallisuuden saralla kasvaa. Tämä on myös kansalaisten toive. Silti unionissa tehtävä yhteistyö on aina täydentävää, ei omaa aktiivista kansallista rooliamme korvaavaa toimintaa.

* * *

Ulkoisten pilarien ohella turvallisuuttamme määrittää Suomen oman kansallisen pilarin kunto. Uskottava kansallinen puolustus on sen tärkeä osa. Olemme oppineet ajattelemaan, että uskottava puolustus on kynnys ja pidäke tunkeilijaa vastaan. Yhtä merkittävää on, että vakavan kriisin tilanteessa uskottava puolustuksemme on myös vahva houkutin kumppanuuteen.

Turvallisuus ei kuitenkaan rakennu vain aseiden varaan. Myös Suomen yhteiskunnallinen eheys ja kansalaisten arjen turvallisuus on tärkeä kansallisen pilarin rakennusaine. Pilarimme lepää vahvalla pohjalla. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on poikkeuksellisen turvallinen, rauhallinen ja kehittynyt maa. Lukuisat kansainväliset rankingit osoittavat Suomen olevan eräs maailman vakaimmista ja kehittyneimmistä yhteiskunnista. Esimerkiksi Fund for Peacen indeksi katsoi jälleen kerran Suomen olevan erittäin kestävästi vakaa valtio, ainoana lajissaan maailmassa. Suomi keikkuu kärkisijoilla myös inhimillisen kehityksen, korruption vähäisyyden ja median vapauden kansainvälisillä listauksilla.

Me olemme itse tottuneet vähättelemään, että eihän meillä nyt jokin asia erityisen hyvin voisi olla. Jostakin nämä listaukset kuitenkin kielivät.

On ilmeistä, että nykyisistä haasteistaan huolimatta Suomi on onnistunut perustehtävässään hyvin. Taloudellinen menestys on kyetty jakamaan kohtuullisen oikeudenmukaisesti ja pitämään kokonainen kansakunta mukana. Tästä seuraava yhteiskunnallinen eheys on Suomen ja sen kansan oma suuri saavutus, joka on hybridi- ja infovaikuttamisen varallekin olennainen ja arvokas vahvuus.

Vahvuudestaan huolimatta kansallinen eheytemme on paineen alla. Kiinnittäisin huomiotanne e2 -ajatuspajan alkukesästä ilmestyneeseen ”Kenen mitta on täysi?” -raporttiin Suomen yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.

Raportti on ravistelevaa luettavaa. Sen mukaan merkittävä osa kansalaisista on tyytymättömiä, kantaa huolta yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja tuntee turvattomuutta. Moni kokee, ettei edes oma ahkeruus enää takaa toimeentuloa ja että demokratiamme ei toimi. Suomi on jakautumassa yhtäältä elämäänsä ja maahansa tyytyväisiin menestyjiin ja toisaalta tyytymättömiin, pettyneisiin ihmisiin.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää tulevaisuutemme tekijöihin, nuoriin. Uunituore "Suomi nuorten kasvuympäristönä" tutkimus osoittaa, että vaikka valtaosa nuorista voi hyvin, on kolmanneksella suomalaisista nuorista hankaluuksia siirtyä koulutukseen ja koulutuksesta työelämään. Tämä on huolestuttava trendi, joka erottaa meidät negatiivisesti muista pohjoismaista, joissa nuoret löytävät paremmin tiensä elämän syrjään kiinni. Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan vuonna 2015 ilmoitti 56 prosenttia nuorista tuntevansa kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Vuonna 2012 vastaava luku oli 76 prosenttia. Trendi on huono ja kasvualustaa tuleville ongelmille.

Voimakas kahtiajako on nähtävissä Ison-Britannian Brexit-äänestystuloksen ja Yhdysvalloissa Donald Trumpin suosion takana. Kun osattomaksi yhteiskunnasta itsensä kokevat ihmiset aktivoituvat, seurauksia on vaikea ennakoida.

Itse ilmiötä ei kuitenkaan pidä tuomita tai demonisoida. Tyytymättömyys kuuluu demokratiaan. Olennaista on minne, miten ja minkälaisten toimijoiden johdossa se kanavoituu. Jos se aktivoi kansalaisia rakentavaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, tästä on vain hyötyä.

Suomalainen yhteiskunta on jännitteistään huolimatta edelleen vakaa ja toimiva. Moni asia on hyvin. Omahyväisyyteen ei kuitenkaan ole syytä. Suomen sisäisen tilanteen kehitys vaikuttaa ratkaisevalla tavalla myös omaan turvallisuusasemaamme.

* * *

Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kollegat. Näen asian niin, että vaikka ajat ovat monin tavoin ankarat ja horisontti synkeäkin, niin samalla Suomen oma ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tullut aivan uudella tavalla ajankohtaiseksi ja tärkeäksi. Tätä työtä emme muille voi ulkoistaa. Tämä avaa ennakoivan vaikuttamisen paikkoja Suomelle. Pitkälti nämä paikat ilmaantuvat ja toteutuvat teidän ja kaikkien ulkoministeriöläisten arkisen aherruksen kautta, sen lomassa. Terävä raportointi on tässä aivan keskeinen väline, eikä kenenkään tehtävä tässä ole vähämerkityksinen.

Haluan toivottaa tärkeään ja sinnikkyyttä vaativaan tehtäväänne teille kaikille viisautta ja voimia. Vaan arvaan, että teilläkin on näistä asioista sananne sanottavana. Jotta ei mene aivan yksinpuheluksi tämä aamu, niin avataan toki keskustelu näistä ja muistakin asioista koko salin voimin.

Markus Jokela / HS
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui suurlähettiläille eduskunnassa tiistaina.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui suurlähettiläille eduskunnassa tiistaina.
Markus Jokela / HS
Puheensa jälkeen Niinistö vastasi median kysymyksiin.
Puheensa jälkeen Niinistö vastasi median kysymyksiin.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat