Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Täit piinaavat taas koulujen ja päiväkotien alettua – nykyperheissä ei osata torjua tartuntoja kuten entisaikoina

Täitartunnat räjähtivät kasvuun 1990-luvun lopussa. Viime vuosina kasvu on tasoittunut. Kihomadot ovat yleistyneet samaa tahtia täiden kanssa.

Kotimaa
 
San Martin Gilles / Wikimedia Commons
Täiden määrä kasvoi 1990-luvun lopussa.
Täiden määrä kasvoi 1990-luvun lopussa. Kuva: San Martin Gilles / Wikimedia Commons

Koulut ja päiväkodit kokosivat taas lapset yhteen – ja toivat perheisiin yleisen riesan: täit ja kihomadot.

Kun nykyiset vanhemmat kävivät 1980- ja 1990-luvulla koulua, täit eivät kiusanneet. Korkeintaan ne kummittelivat omien vanhempien lapsuustarinoissa.

Miksi 1980-luvulla ei ollut täitä kuten nykyisin?

”Vielä 1950–60-luvuilla täitä oli paljon ja silloiset vanhemmat oppivat tulemaan niiden kanssa toimeen. Tätä tietotaitoa oli vielä 1980-luvulla jäljellä”, toteaa Helsingin yliopiston dosentti, erikoislääkäri Sakari Jokiranta Yhtyneistä Medix Laboratorioista.

Täit saatiin viimeistään 1960-luvulla häädettyä, kun täisampoot yleistyivät ja niitä opittiin käyttämään. ”Tytöillä oli letit ja poikien hiukset ajeltiin lyhyeksi, mikä vähensi tartuntoja”, Jokiranta sanoo.

Miksi täit alkoivat yleistyä voimakkaasti juuri 1990-luvun lopussa?

”Tähän on kaksi syytä, jotka tiedetään. Toinen on uuden sukupolven valistuksen ja kokemuksen puute. Toinen on täiden kehittämä resistenssi täisampoiden hyönteismyrkylle”, Jokiranta tiivistää.

”Täiden kehittämä uusi vastustuskyky huomattiin ensin Britanniassa ja Hollannissa. Sieltä se tuli Ruotsin kautta Suomeen. Perinteinen sampoo ei enää toiminut. Uusi tilanne pääsi yllättämään vaivihkaa, hoidot eivät tehonneet ja tartunnat levisivät käsiin”, Jokiranta kuvailee.

Hän arvelee täiden jääneen nyt pitkäaikaiseksi riesaksi.

”Lasten yhdessäolo lisää riskiä, eivätkä päivähoito ja isot ryhmäkoot ole ainakaan vähenemässä. Lasten hiuksiakaan tuskin leikataan lyhyiksi”, Jokiranta pohtii.

Täitartuntojen määrä ei ole enää kasvanut samaa vauhtia kuin 2000-luvun alussa. Uusin lääke, dimetikoni, joka perustuu tukahduttamiseen, tuntuu toimivan paremmin kuin perinteiset sampoot.

Vantaan kaupungin tartuntatautien terveydenhoitaja Päivi Häkkinen on toiminut työssään vuodesta 2000. Täivuosia kaikki 16 vuotta.

”Täit ovat olleet seurana alusta asti. Jotkut syksyt ovat olleet hiljaisempia kuin toiset, mutta joskus taas epidemia on jyllännyt niin, että täihoitotuotteet ovat loppuneet kesken”, Häkkinen kertoo.

Häkkinen on huomannut, ettei täilääkkeitä välttämättä osata käyttää niin, että niistä olisi apua.

”Pestään liian laimealla, eikä liuos päädy tarpeeksi voimakkaasti hiusten tyveen ja päänahkaan, jossa täit oleskelevat. Vaikutus on työläs antaa. Usein pestään, kuten normisampoolla pestäisiin.”

Häkkinen korostaa, että täi ei lennä eikä hypi. Se ei myöskään viihdy pään ulkopuolella pitkään.

”Yleensä se tippuu leikin tiimellyksessä tai toisiinsa nojaavista lapsista päästä toiseen. Kun lapsiryhmässä on täitä liikkeellä, omat päähineet on hyvä pakata muovipussiin”, neuvoo Häkkinen.

Täitartuntojen kasvanut määrä ei liity maahanmuuttajiin. Jokiranta korostaa, että tartunnat eivät liity sosiaaliseen taustaan tai perheen huonoihin taloudellisiin olosuhteisiin.

”Pikemmin päinvastoin. Esimerkiksi mitä aktiivisempia sosiaalisesti lapset ovat, sitä herkemmin he saavat tartunnan leikkiessään ja yökyläillessään.”

Jokiranta ei heitä toivoaan sen suhteen, etteikö täiden suhteen voitaisi taas palata kohti 1980-luvun kulta-aikoja.

”Periaatteessa se on mahdollista, kunhan ihmiset oppivat havaitsemaan tämän täikuvion, hoitavat sen oikein ja kertovat kavereille tartunnasta.”

Kihomadon yleisyys on kulkenut täin kanssa lähes samaa rataa. Tartuntojen määrä alkoi kasvaa vähän aiemmin 1990-luvun alussa.

”Kihomadon suhteen olimme aiemmin erikoinen maa, kun meillä niitä oli niin vähän. Nyt olemme päätyneet samalle tasolle muun Euroopan kanssa”, Jokiranta toteaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat