Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kymmenen vuotta sitten karhunliha oli statusruokaa – Nyt syödään nyhtökarhua

Muun muassa Ravintola Saslikia Helsingissä pyörittävä ravintolaketju ostaa vuosittain 10–15 karhunruhoa.

Kotimaa
 
Mika Ranta / HS
Helsinkiläisen ravintola Saslikin suosituin annos karhunlihaa.
Helsinkiläisen ravintola Saslikin suosituin annos karhunlihaa. Kuva: Mika Ranta / HS
Fakta

Trikiiniin vaikuttavat ikä ja sukupuoli

 Alle 2-vuotiailla karhunaarailla ja -uroksilla ei havaittu lainkaan trikiinimatoja.

 2–4-vuotiailla karhunaarailla ei havaittu tartuntoja, mutta uroksista se löytyi kolmelta prosentilta.

 Yli 4-vuotiaista naaraista trikiiniä oli neljällä prosentilla, uroksista 11 prosentilla.

Lähde: Prevalence of Trichinella infection in three sympatric large carnivores: effects of the host’s sexg and age. Journal of Zoology, (painossa).

Karhunmetsästyskausi käynnistyi viime lauantaina. Viikon jahdin jälkeen kaadettuna oli 84 karhua.

”Puhelin on pirissyt ihan mukavasti. Heti maanantaina tein kaupat kolmesta karhusta”, sanoo A&S Ravintoloiden keittiötoimenpäällikkö Toni Mikkonen, muttei paljasta hintaa.

”Se on liikesalaisuus”, Mikkonen sanoo.

Muun muassa Ravintola Saslikia Helsingissä pyörittävä ravintolaketju ostaa vuosittain 10–15 karhunruhoa. Lihaa kuluu, sillä Saslikin ruokalistalla on ollut monenlaisia karhuruokia aina perustamisvuodesta 1972 alkaen.

Syksyn uutuus on sisarravintola Savotan nyhtökarhu.

”Karhua tilaavat tavallisimmin ulkomaalaiset sekä yritysten vieraina asioivat ruokailijat. Se on monelle ainutlaatuinen, eksoottinenkin kokemus”, A&S Ravintoloiden markkinointipäällikkö Heli Laakkonen sanoo. Laakkonen kertoo Suomen olevan harvoja maita, missä karhua myydään ravintoloissa ja jopa ruokakaupoissa.

Tänä syksynä on lupa ampua 183 karhua. Suuri osa saaliista syödään peijaisissa ja metsästäjien kotona. Kaadetuista karhuista arviolta 45–50 myydään ravintoloihin, kauppoihin ja lihanjalostamoihin.

Kahtena edellissyksynä Suomessa kaadetuista 239 karhusta 67 meni myyntiin.

Tavallisimmin karhusta käydään kauppaa kokonaisena ruhona. Kallo ja talja kuuluvat karhunkaatajalle. Niitä harvoin myydään eteenpäin.

”Myyntiluvissa on pientä kasvua. Eniten niihin vaikuttaa kuitenkin syksyn saalismäärä”, sanoo ylitarkastaja Harry Helmisaari karhukauppaa valvovasta Suomen ympäristökeskuksesta.

Karhun kaupallinen hyödyntäminen vaatii riista- ja ympäristöviranomaisten myöntämät saanto- ja EU-todistukset.

”Muuten karhukauppa ei olisi Suomessa mahdollista”, Helmisaari toteaa EU-luontodirektiivin säätelevän tiukasti lajin metsästystä ja saaliin käyttöä.

Myytävät lihat tarkastaa aina eläinlääkäri.

Karhujahtia kestää lokakuun loppuun. Lauantaiaamuun mennessä poronhoitoalueella oli kaadettu 13 karhua, Vaasa–Jyväskylä–Lappeenranta -linjan eteläpuolella neljä.

Perinteisesti vilkkainta metsästys on ollut PohjoisKarjalassa, jossa 47 luvasta enää yksi oli käyttämättä.

”Käytännössä jahtikausi kesti vain viikonlopun verran”, kertoo Pohjois-Karjalan karhujahteja koordinoiva Matti Törrönen.

”Metsästys oli vain pintaraapaisu. Karhuja jäi metsiin yllin kyllin.”

Pohjois-Karjalassakin metsästäjät päättävät itse, mitä karhusaaliillaan tekevät. Lähes jokainen jahtiporukka pitää peijaiset. Silti kauppojakin on Törrösen mukaan jo hierottu.

”Päivän hinta vaihtelee, mutta eräs porukka kertoi saaneensa 20 euroa ruhokilolta.”

Törrönen sanoo hintojen nousseen viidessä vuodessa, jolloin ruhosta maksettiin alle 10 euroa kilolta.

”Tuolloin markkinoilla oli ylitarjontaa johtuen ennätyssuuresta karhusaaliista.”

Yrittäjä Mika Hindström Inarin Luonnonporo Oy:stä myöntää maksaneensa kymmenen vuotta sitten yli 30 euroa karhun ruhokilosta.

”Silloin elettiin nousukautta, ja karhunliha oli statusruokaa.”

Nyt hinta on tasaantunut 20 euron nurkille.

”Ostamme vuosittain tusinan verran karhuja, pääasiassa Lapista pyydettyjä.”

Hindströmin mukaan poroilla ja marjoilla eläneet karhut maistuvat paremmilta kuin Itä-Suomen kuvaushaaskoilla kesän norkoilleet lajitoverit.

”Valmistamme karhuista jalosteita sekä myymme lihana ja puolivalmisteina ravintoloihin.”

Karhuja on ollut hyvin kaupan. Lappilaiset metsästäjät ovat hanakoita myymään saaliskarhunsa.

”Täällä aika moni on sitä mieltä, että ei karhua suuhunsa laita.”

Myös metsästystavalla on vaikutusta myynti-intoon. Poronhoitoalueella karhun saattaa kaataa yksi metsästäjä, jolloin 150 kiloa karhua on liikaa nautittavaksi yhdessä kotitaloudessa. Etelämpänä karhujahti on seuruemetsästystä, josta ei kerry metsästäjälle lihaa kuin kilo tai kaksi.

Trikiiniriski kasvaa karhun vanhetessa. Vuosittain metsästäjät joutuvat hävittämään 5–10 karhunruhoa trikiinin takia. Lihansyöjissä elävä loismato tarttuu syötäessä myös ihmiseen aiheuttaen jopa kuoleman.

Tartunnan karhut saavat todennäköisimmin haaskoina löytämistään ketuista ja supikoirista.

”Riski syödä esimerkiksi maantielle kuollutta, loisen saastuttamaa pienpetoa kasvaa karhun vanhetessa”, sanoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta.

Kojola kuuluu työryhmään, joka julkaisee tänä syksynä tutkimuksen suomalaisten suurpetojen trikiinitartunnoista englantilaisessa Journal of Zoology -julkaisusarjassa. Tutkittavana oli 797 karhua, 319 sutta ja 1 958 ilvestä.

”Merkittävin havaintomme on, että karhu-uroksissa trikiinin todennäköisyys on jopa kolminkertainen naaraisiin verrattuna.”

Syy saattaa piillä urosten kuluttavassa elämäntyylissä: ne saalistavat, nujakoivat, ramppaavat ympäriinsä ja kasvavat suuremmiksi.

”Holtittomien elintapojen myötä niiden immunologinen vastustuskyky on naaraita alhaisempi”, Kojola sanoo ja lisää ilmiön olevan tyypillinen useimmille nisäkäsuroksille.

Aikuisista ilvesuroksista lähes 70 prosenttia kantoi trikiiniä, susistakin yli 50 prosenttia. Päinvastoin kuin karhut, molemmat lajit myös saalistavat pienpetoja ravinnoksi.

Kojola myöntää yllättyneensä korkeista lukemista.

”Onneksi ihmiset syövät susia ja ilveksiä harvoin.”

Viimeisin Suomessa tavattu ihmisen trikinelloositapaus on 1970-luvulla. Tartunta oli saatu karhunlihasta. Riistaeläimistä myytävä karhun- ja villisianliha täytyykin aina tarkastaa trikiinin varalta.

Kotikokille paras varokeino on kuumentaa liha läpikypsäksi.

Jussi Nukari / Lehtikuva
Lieksassa 2003 kaadettu karhu.
Lieksassa 2003 kaadettu karhu.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat