Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Viron itsenäistymisestä 25 vuotta: Suomi yllättyi, mutta puolusti naapuriaan

Neuvostoliiton vallankaappausyritys ja Viron itsenäistyminen 25 vuotta sitten yllättivät Suomen, eikä Suomi tiennyt miten reagoida. Eloon jäi kuva, että Suomi oli liian varovainen Viron tukemisessa.

Kotimaa
 
Petri Puromies / Lehtikuva
Virolaiset juhlivat itsenäisyyttä Tallinnan laululavalla syyskuussa 1991.
Virolaiset juhlivat itsenäisyyttä Tallinnan laululavalla syyskuussa 1991. Kuva: Petri Puromies / Lehtikuva

Viron itsenäistymiseen johtaneet tapahtumat 25 vuotta sitten saattavat vieläkin nousta mörkönä esiin Suomen ja Viron välisissä suhteissa. Vallankaappausyritys Neuvostoliitossa ja Viron itsenäisyysjulistus tulivat niin yllättäen, että Suomessa valtioneuvosto oli hetken sormi suussa. Haparoinnin jälkeen Suomi päätti yhdessä muiden länsimaiden kanssa solmia välittömästi diplomaattisuhteet itsenäisen Viron kanssa.

Tapahtumat käynnistyivät epäonnistuneesta vallankaappausyrityksestä Neuvostoliitossa 19. elokuuta 1991. Varapresidentti Gennadi Janajevin juntta ilmoitti ottaneensa vallan ja syrjäyttäneensä presidentti Mihail Gorbatsovin.

Reuters
Neuvostoliiton sisäministeri Boris Pugo, varapresidentti Gennadi Janajev ja puolustusneuvoston varajohtaja Oleg Baklanov pitävät tiedotustilaisuuden vallankaappauksesta 19. 8. 1991.
Neuvostoliiton sisäministeri Boris Pugo, varapresidentti Gennadi Janajev ja puolustusneuvoston varajohtaja Oleg Baklanov pitävät tiedotustilaisuuden vallankaappauksesta 19. 8. 1991.

Vallankaappausyritys säikäytti suomalaiset, mutta hämmentäväksi se muuttui kun vanhoillismielisten poikkeustilakomitea piti tiedotustilaisuuden. Tassin uutiskuvassa junttamiehet olivat ympäri päissään.

Tietoa naapurimaasta tuli niukasti ja Suomen poliittinen johto oli hämillään. Presidentti Mauno Koivisto joutui Esko Ahon (kesk) porvarihallituksen kanssa sorvaamaan kannanottoa. Koiviston mukaan Suomen ulkopolitiikan linja oli ”koetuksella”, koska tilanne oli uusi. Suomi ei ollut koskaan ottanut kantaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin.

Suomi ilmoitti varovasti huolensa, että demokraattinen kehitys naapurissa vaarantuu, mutta ei tuominnut vallankaappausta.

Kansa oli ulalla tapahtumista, mutta niin oli hallituskin. Hallitus katsoi pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa televisiouutisista mitä Moskovassa tapahtui.

”Oli hämmentävää, kun ei ollut varmuutta miten vallankaappaukselle käy. Piti olla varovainen”, ulkoministerinä silloin toiminut Paavo Väyrynen (kesk) sanoo. ”Kiusallista oli, että Suomi ei saanut kaikkea sitä tietoa mitä Nato-mailla oli, että kaappaus todennäköisesti epäonnistuu.”

Erkki Laitila / HS
Pääministeri Esko Aho kertoi 25.8.1991 Presidentinlinnan ovella ulkoasiainvaliokunnan päätöksestä aloittaa neuvottelut diplomaattisuhteiden palauttamisesta Baltian maiden kanssa. Vasemmalla ulkoministeri Paavo Väyrynen.
Pääministeri Esko Aho kertoi 25.8.1991 Presidentinlinnan ovella ulkoasiainvaliokunnan päätöksestä aloittaa neuvottelut diplomaattisuhteiden palauttamisesta Baltian maiden kanssa. Vasemmalla ulkoministeri Paavo Väyrynen.

Virossa itsenäistymiskehitys oli jo ollut käynnissä. Sitä edisti poliittinen suvereniteettisopimus, jonka Venäjän presidentti Boris Jeltsin teki Viron kanssa tammikuussa 1991.

Viro katsoi tilaisuutensa tulleen. Viinanhuuruisen kaappausyrityksen hämmingissä Viron korkein neuvosto päätti 20. elokuuta julistaa maan itsenäiseksi.

Kaappausyritys epäonnistui, eikä Suomen tarvinnut enää pohtia mitä siitä tuli sanottua, mutta Suomella oli nyt toinen ongelma. Miten reagoida Viron itsenäistymiseen?

Suomi odotti Moskovan reaktiota, mutta sitä ei kuulunut. Oli ennenkuulumatonta tunnustaa Viro ennen kuin sen irtaantuminen Neuvostoliitosta on vahvistettu Moskovasta. Venäjän federaatio tosin tunnusti Viron itsenäisyyden 24. elokuuta, mutta ei Neuvostoliitto.

25. elokuuta Suomi päätti aloittaa neuvottelut diplomaattisuhteiden solmimiseksi Viron kanssa. Kolmen päivän mietinnän jälkeen 28. elokuuta presidentti Koivisto päätti, että diplomaattisuhteet solmitaan välittömästi. Suomi halusi edetä Viron suhteen samassa aikataulussa Länsi-Euroopan ja Pohjoismaiden kanssa.

”Oli hyvin sekava tilanne ja eri maitten hallitukset ottivat eri tavalla kantaa”, Väyrynen muistaa. ”Media pelasi omaa peliään ja pyrki painostamaan siihen suuntaan että itsenäisyys tunnustetaan. Suomi oli muiden länsimaiden kanssa aivan samassa rintamassa siinä.”

Ilkka Kanerva (kok) toimi silloin ”ministerinä valtiovarainministeriössä”. Hän muistelee, että ”momentum oli vaativa”, koska ei ollut olemassa mitään linjaa miten tilanteessa piti toimia. Tapahtumat olivat fundamentalistisia, mutta valtioneuvostolla ei ollut valmiita vastauksia.

”Oli erilaisia näkemyksiä miten reagoidaan. Kenelläkään ei ollut varmaa kuinka on toimittava”, Kanerva muistelee. ”Kävimme monipolvisen keskustelun, jossa aidosti eri näkökannat risteilivät. Se ei ollut mikään helppo asia”.

Kanerva luonnehtii, että vastakkain olivat ”vanha ulkopolitiikka” ja nykyinen katsanta. Vaikka näkemyseroja oli, kaikki muotoilut lopulta syntyivät yksimielisesti.

Uutta itsenäisyyden tunnustamista ei enää tarvittu, koska Suomi oli tunnustanut Viron itsenäisyyden 1920. Kun Neuvostoliitto miehitti Viron 1940, diplomaattisuhteet katkesivat, mutta itsenäisyystunnustus pysyi juridisesti voimassa.

Virolle Suomen linjaus oli tärkeä, koska Viro halusi nojata Tarton sopimukseen. Diplomaattisuhteiden palauttaminen oli virolaisille mieluisampi kannanotto kuin uusi itsenäisyystunnustus. Suomen kannanotossa korostuivat Viron tasavallan oikeudellinen jatkuvuus ja vuoden 1940 miehityksen laittomuus.

29. elokuuta Suomi ja Viro vaihtoivat asiakirjat diplomaattisten suhteiden palauttamiseksi. Suomi pelasti kasvonsa, koska se ei piitannut Neuvostoliiton kannasta. Neuvostoliitto tunnusti Baltian maat itsenäisiksi syyskuun 6. päivä. Neuvostoliitto hajosi joulukuussa 1991.

Latvian ja Viron presidentit Anatolis Gorbunovs ja Arnold Rüütel kiittivät Suomen hallitusta ja kansaa sympatiasta ja tuesta maiden itsenäistymisen yhteydessä. He kiittivät Suomea myös hyvin nopeasta toiminnasta diplomaattisuhteiden solmimispäätöksessä.

Ilkka Ranta
Viron ulkoministeri Lennart Meri sanoi lehdistö tilaisuudessa 20. elokuuta vuonna 1991, että Viron parlamentti julistaa maan ”tavalla tai toisella” itsenäiseksi.
Viron ulkoministeri Lennart Meri sanoi lehdistö tilaisuudessa 20. elokuuta vuonna 1991, että Viron parlamentti julistaa maan ”tavalla tai toisella” itsenäiseksi.

Jäikö tästä kiihkeästä jaksosta jälkiä Suomen ja Viron suhteisiin?

Kanervan mukaan elokuun 1991 vaiheet nousevat joidenkin taholta aika ajoin vieläkin pintaan. Kanerva rinnastaa tapahtumat hänen ulkoministeriaikanaan vuonna 2007 tapahtuneeseen Tallinnan pronssisoturikiistaan, joka nousi Viron ja Venäjän valtioiden väliseksi.

Sekä Väyrynen että Kanerva sanovat, että presidentti Koiviston suhtautuminen Viron diplomaattisuhteiden palauttamiseen oli nihkeä.

”Koivistolla oli suoria kontakteja Neuvostoliittoon päin ja hän suhtautui hyvin pidättyvästi Viron itsenäistymiseen. Koivisto lausunnot olivat tylyjä ja se on jäänyt rasitteeksi”, Väyrynen sanoo.

Väyrynen toki oli itsekin pidättyväinen. Hän sanoi 29. elokuuta 1991 Helsingin Sanomissa, että Viron itsenäisyys edellyttää Moskovan keskushallituksen hyväksyntää. Hän piti tulkinnanvaraisena täyttävätkö Baltian maat suvereenisuuden kriteerit.

Viron ja Suomen poliittisista suhteista 1988-91 väitellyt Heikki Rausmaa sanoo, että Suomen valtiovalta tuki itsenäistymistä ja Viron poliittinen johto tiesi sen koko ajan. Suomi ei kuitenkaan halunnut tuelle julkisuutta ulkopoliittisista syistä.

Viron kansalle Suomen poliittisen johdon suhtautuminen näytti viileältä, koska tuki salattiin. ”Viron suuri yleisö oli pettynyt.”

”Avointa poliittista tukea Viron pyrkimyksille ei annettu, mutta Viron oman valtion rakennusprojektia tuettiin kaikkien suomalaisten ministeriöiden ja keskusvirastojen toimialoilla”, Rausmaa sanoo. Tukea koordinoitiin opetusministeriöstä, jotta se näytti epäpoliittiselta.

Viro sai moraalista tukea Suomen kansalta ja käytännön apua valtiovallalta. ”Suomen kansa oli lämpimästi ja voimakkaasti mukana itsenäisyystaistelussa ja tuki sitä”, Rausmaa sanoo.

Oikaisu 28.8. kello 15.32: Esko Ahon kuvan kuvatekstissä kerrottiin aiemmin virheellisesti, että hän olisi puhunut valtioneuvoston linnan edessä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat