Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nuori työtön etsii jalansijaa

Hyvinkääläinen merkonomi Alissa Soveri hyväksyisi pienemmän alkupalkan kuin työehtosopimuksessa on määritelty, jos tarjolla olisi mielekäs työpaikka.

Kotimaa
 
Ville-Veikko Kaakinen / HS
Hyvinkääläinen Alissa Soveri haluaisi päästä työuran alkuun jonkin erikoiskaupan myyjänä.
Hyvinkääläinen Alissa Soveri haluaisi päästä työuran alkuun jonkin erikoiskaupan myyjänä. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS

Hyvinkääläinen Alissa Soveri on Suomen työmarkkinoille uhka tai mahdollisuus: hän ottaisi vastaan työpaikan työehtosopimusta pienemmällä palkalla.

Soveri haluaisi työpaikan jonkin erikoiskaupan – mieluiten sisustusalan – myyjänä.

Palkka voisi olla pieni. Työn vastaanottamiseen vaikuttaisi paljon se, kuinka se edistäisi 21-vuotiaan Soverin pitkän aikavälin urasuunnitelmia.

”Pääpointtina tässä olisi se, että pääsisin kehittymään työntekijänä ja asiakaspalvelijana”, Soveri sanoo ja lisää, että hän olettaisi aloituspalkan suurenevan, kun kokemusta kertyisi.

Periaatteellisella tasolla Soverin pohdinnoissa kiteytyy Suomen työmarkkinoihin kohdistuva uhka tai mahdollisuus. Kumpi, sen määrää näkökulma.

Työnantajien etuja puolustavat järjestöt ajavat sitä, että yksittäinen työntekijä ja työnantaja voisivat sopia palkoista keskenään. Heidän kannaltaan Soverin edustama ajattelu on mahdollisuus.

Työntekijöiden etuja valvovalle ammattiyhdistysliikkeelle työehtosopimuksissa määritellyistä palkoista luopuminen on uhka. Niiden mukaan paikallisessa sopimisessa työnantajat voisivat polkea työntekijöiden palkkoja.

Paikallinen sopiminen voisi siten toteutuessaan heikentää monien työntekijöiden asemaa, vaikka se olisi yksittäisille työntekijöille hyvä ratkaisu.

Soverilla ei ole yksiselitteistä mielipidettä paikallisen sopimisen periaatteellisesta merkityksestä. ”Se on kiperä kysymys. Minulle on tärkeätä, että ajattelen myös muita ihmisiä. Mutta jos haluaa edetä uralla, niin silloin mieluisia ja uran kannalta hyviä töitä pitää ottaa vastaan myös pienellä palkalla.”

Soveri valmistui merkonomiksi keväällä 2013. Hän pääsi heti töihin sisustusliikkeeseen, joka sijaitsi lähellä Soverin kotia Hyvinkään keskustassa.

Mutta työ loppui vuoden 2014 lopussa, kun liike muutti Hyvinkäältä Mäntsälään. Soveri ei pystynyt seuraamaan perässä, koska hänellä ei ole ajokorttia ja koska Hyvinkään ja Mäntsälän väliset linja-autoyhteydet ovat huonot.

Sen jälkeen Soveri teki keikkatöitä henkilöstövuokrausyhtiön kautta, ja työskenteli ajanvaraajana ilmastointijärjestelmien huolto- ja puhdistusfirmassa.

Soverin mukaan työ sujui, mutta oli liian yksitoikkoista. Niinpä hän irtisanoutui etsiäkseen työpaikan, jossa saa palvella asiakkaita kasvotusten.

Marraskuusta 2015 lähtien Soveri on ollut työtön. Hän saa käteen 522 euroa työmarkkinatukea sekä sata euroa asumistukea avopuolison kanssa yhteisen asunnon vuokraan. ”Niukasti on pitänyt oppia elämään.”

Kun Soverilta kysyy, millä kuukausipalkalla hän lähtisi töihin, vastaus on 1 200 euroa, jos työ olisi mielekästä.

Töitä Soveri etsii jatkuvasti. Siinä koulutuksesta voi olla jopa haittaa. Merkonomin koulutus oikeuttaa työehtosopimuksen mukaan kolmen vuoden kokemuksen tuomaan palkkaan.

Soverille on syntynyt käsitys, että työnantajat palkkaavat hänen sijaan mieluummin opiskelijoita, jotka ovat halvempia.

”Minulle sanottiin suoraan yhdessä paikassa, että minulla on ehkä liikaakin kokemusta tästä työstä.”

Nyt Soveri on hakenut myyjän paikkaa muotiliikkeessä. Paikka olisi osa-aikainen eli kahdeksan tuntia viikossa, mutta viiden minuutin työmatka ja itse työ eli asiakaspalvelutekevät siitä houkuttelevan.

”Onhan se niukka aloitus, mutta olen valmis ottamaan sellaista vastaan”, Soveri sanoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat