Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Väitös: Katsekontaktissa ihmisen hermosto valmistautuu vuorovaikutukseen

Katsekontakti synnyttää selvästi voimakkaamman reaktion kuin muut kohtaamistilanteet.

Kotimaa
 
Sari Gustafsson / Lehtikuva
Tutkijan mielestä katsekontaktin tärkeys kannattaisi tiedostaa nykymaailmassa, jossa on uusia, erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa ilman mahdollisuutta katsekontaktiin.
Tutkijan mielestä katsekontaktin tärkeys kannattaisi tiedostaa nykymaailmassa, jossa on uusia, erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa ilman mahdollisuutta katsekontaktiin. Kuva: Sari Gustafsson / Lehtikuva

Katsekontakti saa ihmisen elimistön valmistautumaan vuorovaikutukseen. Luonnollisessa katsekontaktissa hermostossa tapahtuu muutoksia jo sekunnin murto-osissa. Tämä kertoo katsekontaktin erityislaatuisesta merkityksestä ihmisille.

Aki Myllyneva tutki katsekontaktin aiheuttamia reaktioita psykologian alan väitöstutkimuksessaan. Se tarkastetaan ensi viikolla Tampereen yliopistossa.

Hän tutki katsekontaktin merkitystä mittaamalla autonomisen- ja keskushermoston reaktioita erilaisissa kahden ihmisen välisissä katselutilanteissa.

Reaktioita mitattiin, kun ihmiset olivat luonnollisessa katsekontaktissa eli ihmiset näkivät toisensa.

Lisäksi reaktioita mitattiin tilanteissa, joissa koehenkilö näki toisen ihmisen, mutta uskoi, ettei tämä näe häntä.

Tulokset olivat selkeitä.

”Mielenkiintoista oli se, että ihmiset reagoivat katsekontaktiin tosi nopeasti. Jo sekunnin viidesosassa alkoi näkyä tietyissä keskushermoston herätevasteessa eroavaisuuksia riippuen siitä, oliko koehenkilö katsekontaktissa vai ei”, Myllyneva sanoo.

”Nämä erot tulivat esiin vain luonnollisessa tilanteessa, eivät silloin kun koehenkilö uskoi, ettei toinen ihminen nähnyt häntä.”

Hermosto reagoi selvästi aktiivisemmin ja voimakkaammin katsekontaktitilanteissa. Tutkijan mukaan reaktiot valmistivat koehenkilöä vuorovaikutustilanteeseen ja toimintaan.

Myös autonominen hermosto reagoi selvästi voimakkaammin katsekontaktitilanteissa kuin silloin, kun ihminen näki toisaalle katsovan ihmisen.

Tutkijan mukaan reaktiot valmistavat ihmistä vuorovaikutustilanteeseen. Kun koehenkilö uskoi, ettei hän itse ole katseltavana, ei autonomisen hermoston reaktioissa ollut eroa sen välillä katsoiko toinen henkilö koehenkilöä vai ei.

”Tämä kaikki kertoo siitä, että katsekontakti on hirveän tärkeä, erityislaatuinen ja olennainen sosiaalinen signaali. Luonnollisessa katsekontaktissa keho automaattisesti valmistaa meitä kanssakäymiseen”, Myllyneva sanoo.

Tutkijan mielestä tämä kannattaisi tiedostaa nykymaailmassa, jossa on uusia, erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa ilman mahdollisuutta katsekontaktiin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat