Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Viisi vinkkiä vanhemmille: Näin panet pisteen pienten lasten kiusaamiselle

Sosiaalisia taitoja pitää opettaa jo päiväkodissa, etteivät kiusaamisroolit jää päälle.

Kotimaa
 
”Kiusaaminen on sitä, kun ei oteta mukaan leikkiin”
”Kiusaaminen on sitä, kun ei oteta mukaan leikkiin”
Päiväkoti-ikäisten lasten kiusaamista ehkäistään uudella toimintamallilla, joka on käytössä muun muassa Neidonkallion päiväkodissa Kirkkonummella. Päiväkodin lapset kertovat, millaista kiusaaminen voi olla. Lastentarhanopettaja Katariina Nousiainen puolestaan vinkkaa, mitä tehdä, jos epäilee omaa lasta kiusattavan. Toimittaja: Petra Sneck, kuvaus ja leikkaus: Rio Gandara

Kuusi lasta istuu lähes hievahtamatta tyynyillä Neidonkallion päiväkodin lattialla Kirkkonummella, kun lastentarhanopettaja Katariina Nousiainen lukee satua. Tarinassa seikkailee Piki, satukirjahahmo, joka haluaa mukaan majaleikkiin.

Piki laitetaan kuitenkin istumaan portaille majan ulkopuolelle. Ovi vain pamahtaa kiinni.

”Ei saa jättää ketään ulkopuolelle!”, kolmevuotias Elmo Kilpeläinen huudahtaa heti.

”Niin, ei saa. Miltäköhän Pikistä mahtaa nyt tuntua”, Nousiainen kysyy.

”Ei tykkää yhtään”, sanoo Viljami Anttonen, 3.

Elmo Kilpeläinen nousee polvilleen. ”Miksi se ei potkaissut sitä majaa?”

Neidonkallion päiväkodissa opetellaan Pikistä kertovan tarinan avulla tunnistamaan erilaisia tunteita ja vahvistetaan samalla vuorovaikutustaitoja.

Pyrkimyksenä on ehkäistä kiusaamista jo päiväkoti-iässä.

Kiusaaminen on melko yleistä pientenkin lasten keskuudessa: jopa kolmevuotiaat osaavat syrjiä, uhkailla ja jättää toisen leikkien ulkopuolelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan 12 prosenttia 3–6-vuotiaista suomalaislapsista on kiusannut tai joutunut kiusaamisen uhriksi.

Pienetkin lapset osaavat kiusata psyykkisesti, vahvistaa kasvatustieteiden tohtori Laura Repo Helsingin yliopistosta.

Kiusaaminen on Revon mukaan ryhmäilmiö: mukana voi olla useita lapsia. Uhriksi joutuneen lapsen taas voi olla hankalaa hahmottaa torjutuksi tulemisen kokemusta.

”Pienillä lapsilla kiusaamisessa kyse on yleensä itsesäätelyn kuten käyttäytymisen tai tunteiden säätelyn puutteellisuudesta. Ei osata olla vielä toisten kanssa”, Repo kuvailee.

Hänen mukaansa sosiaalisia taitoja voisi alkaa opettaa jo ennen kouluikää, sillä kiusaaminen on tavallisinta eka- ja tokaluokilla. Muuten vaarana on pahimmillaan se, että kiusaajien, kiusattujen ja kiusaamisen hyväksyvien roolit jäävät pysyviksi. Seuraukset voivat jatkua aikuisuuteen saakka.

”Meillä opetetaan kädestä pitäen perustaitoja siitä, miten syödään, pukeudutaan ja käydään vessassa. Kuitenkin vaikeimmat taidot toisten ihmisten kanssa olemisesta jätetään helpommin lasten keskenään opeteltavaksi”, Repo kritisoi.

Viime vuonna voimaan tullut uusi varhaiskasvatuslaki velvoittaa puuttumaan kiusaamiseen päiväkodeissa. Laki edellyttää tarjoamaan lapselle turvallisen varhaiskasvatusympäristön.

Satukirjahahmo on antanut nimensä uudelle Piki-toimintamallille, jonka avulla lapsille opetetaan vuorovaikutustaitoja ja samalla yritetään vähentää kiusaamista.

Ajatuksena on, että lapsi voi samastua Katri Kirkkopellon kuvittaman kirjan otukseen. Tarinassa Piki yrittää päästä mukaan ryhmään mutta joutuu hylätyksi, mikä aiheuttaa surua ja kiukkua. Pikin tarina on myös kertomus ystävyydestä ja itsetunnon vahvistamisesta.

”Draamallisten ja kuvallisten harjoitteiden avulla käydään läpi erilaisia kiusaamistilanteita ja tunteita”, Kirkkopellon ja Revon kanssa mallin kehittänyt varhaiskasvatuskouluttaja, draamapedagogi Tiina Haapsalo kertoo.

Pikiä on kokeiltu viime lukuvuonna viiden kunnan päiväkodeissa ja seurakuntien kerhoissa. Varhaiskasvatuksen henkilökuntaa on jo koulutettu mallin käyttämiseen ympäri maata.

Kirkkonummen Neidonkallion päiväkodissa Piki-harjoituksia on tehty seitsemän hengen lapsiryhmässä vuoden ajan.

Tulokset ovat innostavia, kehuu lastentarhanopettaja Nousiainen.

”Ryhmässä mukana olleet lapset ovat selvästi oppineet ilmaisemaan tunteitaan. He osaavat nimetä niitä paremmin, ja teemat ovat tulleet mukaan leikkeihin ja puheisiin. Draaman käytöllä on ollut se vaikutus, että lapset tietävät nyt, että mikä itsestä tuntuu ikävältä, todennäköisesti tuntuu myös muista ihan samalta.”

Pienten kiusaaminen osataan tunnistaa päiväkodeissa aiempaa paremmin. Ennen tilanteisiin puututtiin usein rankaisemalla lapsia vaikkapa istuttamalla heitä jäähypenkille. Tällaisesta ollaan vähitellen luopumassa.

Neidonkallion päiväkodissa työskentelevän Nousiaisen mukaan erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, miten kiusaamiseen puututaan. Lapsille jää mieleen, miten asiat sanotaan – ei niinkään se, mitä sanotaan.

”Ilmapiirin pitää olla sellainen, että jokainen tulee kuulluksi. Tärkeää on vahvistaa sitä hyvää, mikä löytyy jokaisesta lapsesta.”

Päiväkoti-ikäisten kiusaaminen vaatii aivan omanlaisiaan keinoja: pienille lapsille pitää näyttää, miten leikkiin liitytään, miten leikissä tuodaan esiin omaa näkökulmaa, kuinka muita otetaan huomioon ja miten riitoja ratkotaan.

”Aikuisten asenteissa on vielä tekemistä siinä, ettei lasta tarvitse ottaa mukaan porukkaan, jos hän häiritsee ja kiusaa. Kipeimmin lapset tarvitsevat harjoitusta siinä, miten toisten kanssa ollaan”, Repo sanoo.

Niin lapsen kuin aikuisenkin perustarve on saada ystäviä ja kuulua yhteisöön. Ensimmäiset kokemukset hylkäämisestä ovat merkittäviä, Haapsalo huomauttaa.

”Kiusaamistilanteessa otetut roolit pitää purkaa, etteivät ne siirry kouluun ja työelämään. Kiusaaminen voi johtua siitä, että on itse joutunut ulos ryhmästä.”

Vinkkejä vanhemmille

1 Pienet lapset eivät välttämättä osaa käyttää kiusaamisen termiä. Vanhempien tehtävänä on ottaa lapsen kiusaamiseen viittaavat kertomukset tosissaan ja selvittää yhdessä päiväkodin aikuisten kanssa, mistä on kyse ja mitä lapsi on kokenut.

2 Vanhemmat voivat tarkkailla, onko lapsella kavereita, pääseekö hän mukaan leikkeihin ja saako hän kutsuja toisten lasten synttäreille. Päiväkotiin lähtemisen haluttomuus voi viitata siihen, että vertaissuhteissa on pulmaa. Lapsi lähtee yleensä mielellään kivaan ryhmään, jossa on kivat kaverit ja mielekästä tekemistä.

3 Ryhmissä, joissa vanhemmat tuntevat toisensa hyvin, esiintyy tutkimusten mukaan vähemmän kiusaamista. Olisikin hyvä, että vanhemmat pääsisivät yhteisöön mukaan. Jos tarjolla on mahdollisuuksia osallistua toimintaan esimerkiksi vanhempaintoimikunnan kautta, siihen kannattaa tarttua. Vanhemmat voivat ottaa aktiivisen roolin ja kutsua toisia lapsia kylään.

4 Jos omaa lasta on kohdeltu ryhmässä kaltoin, vanhempi saattaa haluta siirtää kiusaajan pois ryhmästä. On ymmärrettävää pyrkiä suojaamaan lastaan. Tehokas keino kiusaamistilanteiden selvittämisessä ei kuitenkaan ole yhteisön hajottaminen vaan sen tiivistäminen.

5 Päiväkodin henkilökunnalla on tärkeä rooli kiusaamisen ottamiseen tiiviiseen käsittelyyn, jos vanhemmalla on huoli kiusaamisesta. Kiusaaminen voi loppua jo pienillä lapsilla jo siihen, kun sanotaan, ettei niin kerta kaikkiaan saa tehdä ja annetaan rinnalle malli, miten sitten tehdään.

Rio Gandara / HS
Helka Tarvainen johdattaa Elmo Tarvaisen portin läpi. ”Toista ei jätetä matkalle”, muistuttaa lastentarhanopettaja Katariina Nousiainen.
Helka Tarvainen johdattaa Elmo Tarvaisen portin läpi. ”Toista ei jätetä matkalle”, muistuttaa lastentarhanopettaja Katariina Nousiainen.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat