Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Näyttääkö syöttötuolin ympäristö festarialueelta? – Näillä vinkeillä lapsiperhe saa ruokarauhan

HS selvitti vinkit rauhalliseen lapsiperheen ruokahetkeen. Selvisi, että ruualla saa sittenkin leikkiä.

Kotimaa
 
Mikko Stig / Lehtikuva
Lasta pitää opettaa hyviin ruokatapoihin pienestä pitäen.
Lasta pitää opettaa hyviin ruokatapoihin pienestä pitäen. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Ruoka höyryää pöydässä, ja koko perhe on kokoontunut yhteiselle aterialle.

Sitten se alkaa.

Lapsi nyrpistelee, vanhempi tuputtaa ruokaa, ja molempien hermot kiristyvät.

Lopuksi ruokapöydän ympäristö näyttää festarialueelta.

Miten koko perheen saisi syömään ja vieläpä nauttimaan yhteisistä ruokahetkistä?

HS selvitti vinkit rauhalliseen lapsiperheen ruokahetkeen.

Unohda pakottaminen

Lasta ei pidä pakottaa syömään, ei edes maistamaan. Se on ruokatoimittaja, -kirjailija ja kotitalousopettaja Outi Väisäsen mukaan kaikkein tärkein lasten ruokailuun liittyvä ohje. Väisäseltä ilmestyi elokuussa ruokakirja Samasta padasta (readme.fi) vauva- ja taaperoperheille.

”Syömään pakottaminen kääntyy itseään vastaan”, Väisänen sanoo.

Ruoasta ja yhteisistä syömishetkistä voi tulla iso paha mörkö. Kouluruokailu on traumatisoinut monta sukupolvea.

Uusiin makuihin tottuminen voi vaatia lapselta kymmeniä maistelukertoja. Totuttelu voi alkaa ruoan koskettelusta.

Väestöliiton Vanhemmuuskeskuksen psykologi, psykoterapeutti ja opettaja Suvi Laru neuvoo vanhempia sanoittamaan lapsille erilaisia ruokailuun liittyviä tilanteita.

”Jos lapsi syö hyvin päiväkodissa mutta ei kotona, voi hänelle sanoa, että nyt syödään tässä yhdessä, ihan samalla tavalla kuin te syötte kavereiden kanssa päiväkodissa”, Laru sanoo.

Ajoittaisesta syömättömyydestä kannattaa huolestua vasta, kun siihen on todella aihetta.

”Voi olla, ettei lapsella joskus vain ole nälkä”, Laru sanoo.

Aloita tapakasvatus ajoissa

Lapsen kasvattaminen yhteisiin ruokahetkiin alkaa jo vauvaiässä. Vauvankin voi istuttaa ruokapöytään syömään yhdessä muiden kanssa, sillä lapsi oppii muita seuraamalla ja matkimalla. Yhdessä syöminen kannattaa rauhoittaa leluilta, ja se koskee myös aikuisten kännyköitä.

”Ruokailu on tapakasvatusta ja yhdessä olemista. Lapset aistivat vanhempien kiireen. Vanhempien kannattaisi rauhoittaa yhdessä syömiseen ja juttelemiseen edes lyhyt hetki. Lapsen aikakäsitys on erilainen, hänelle kymmenen minuuttiakin yhdessä on pitkä aika”, sanoo Suvi Laru.

Älä pitkitä ruokailua

Muutaman vuoden takainen hittikirja, Ranskassa asuvan amerikkalaistoimittaja Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé. Vanhemmuus Pariisin malliin kiinnosti myös suomalaisvanhempia. Druckermania hämmästytti ranskalaislapsissa nimenomaan näiden kyky istua pöydässä pitkään ruokaa viskelemättä.

Väisäsen mukaan pientä lasta ei kannata vaatia istumaan pitkään ruokapöydässä.

”Varsinkin jos lapsi on äkkipikainen tai vilkas, voi pitkään pöydässä istuminen olla aivan liikaa vaadittu”, Väisänen sanoo.

Kun lapsi on lopettanut syömisen, voi hän nousta pöydästä ja jatkaa omia puuhia – kunhan antaa muille ruokarauhan.

Anna lapsen päättää itse

Neuvolat suosittelevat omaehtoista sormiruokailua, eli sitä, että lapset saavat itse valita, mitä syövät heidän eteensä tuoduista pienistä annospaloista. Vanhemmat painottavat usein ruokarauhaa, mutta unohtavat itse antaa sen lapsilleen.

”Isompiakaan lapsia ei pitäisi liikaa vahtia tai tuijottaa, kun he syövät. Se voi aiheuttaa turhia paineita”, Väisänen sanoo.

Jätä huono käytös vähälle huomiolle

Entä kun vaivalla tehty ruoka lentää lattialle ja kehotukset syödä nätisti eivät tehoa? Väisänen neuvoo käyttämään käänteistä psykologiaa ja jättämään sikailun vähälle huomiolle. Toruminen voi innostaa lasta entisestään. Sen sijaan hyvin sujuneesta ruokahetkestä voi kehua lasta.

”Noin parin vuoden ikäiseltä lapselta voi jo pikkuhiljaa alkaa odottaa jonkinlaisia ruokatapoja”, Väisänen sanoo.

Älä lahjo tai palkitse ruoalla

Lahjonta ja ruoka ovat huono yhdistelmä.

”Ei kannata yrittää saada lasta syömään porkkanaraaste jälkiruoalla lahjomalla, aivan kuin raaste olisi ikävä pakko ja jälkiruoka palkinto sen syömisestä”, Väisänen sanoo.

Hänen mielestään herkkuja ei pitäisi myöskään demonisoida. Silloin tällöin syötynä makea ei ole pahasta, ja se voi olla joskus parempikin vaihtoehto kuin yksi karkkipäivä, jolloin vedetään sokeriöverit.

Ruoalla saa leikkiä

Sekä Väisänen että Laru kumoavat sitkeässä elävän ajatuksen siitä, että ruoalla ei saisi leikkiä. Väisäsen mukaan leikki on luonnostaan uteliaille lapsille luontainen tapa käsitellä uutta asiaa.

”Puuroa voi tunnustella ja vedellä voi läpsytellä. Minä rakensin lapsena perunamuusista liukumäen kastikkeelle”, Väisänen sanoo.

Aikana, jolloin vanhemmat kikkailevat omalla ruoallaan ja kuvaavat annoksia ravintoloissa, olisi outoa vaatia lapsia suhtautumaan ruokaan vain polttoaineena.

Ruokailutilanteiden ei tarvitse olla vakavia vaan mukavia perheen yhteisiä hetkiä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat