Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vanhuksia hoidetaan taiteella ja elämyksillä luonnossa – ”Ulos lähteminen kuuluu hyvään elämään”

Esimerkiksi tuttu laulu saattaa viedä vanhuksen huomion pois ikävistäkin hoitotoimista.

Kotimaa
 
Sami Kilpiö
Börje Gorschelnik tanssi tanssikummi Jennifer Joffsin kanssa toivomansa Olavi Virran La Cumparsita -tangon tahtiin Hemmet-palvelutalossa Turussa.
Börje Gorschelnik tanssi tanssikummi Jennifer Joffsin kanssa toivomansa Olavi Virran La Cumparsita -tangon tahtiin Hemmet-palvelutalossa Turussa. Kuva: Sami Kilpiö
Fakta

Miten luonto vaikuttaa?

 Luonnossa oleminen ja luonnon tarkkailu rauhoittavat ja lievittävät stressiä.

 Luonto tarjoaa virikkeitä monille aisteille ja vie ajatukset pois omista murheista.

 Viherympäristöä on helppo hahmottaa. Se lisää turvallisuuden ja hallinnan kokemusta ja siten tukee itseluottamusta.

 Liikkuminen lisääntyy luonnossa luonnostaan.

 Iäkkäät kokevat mielialansa, unen laatunsa ja keskittymiskykynsä paranevan luonnossa.

 Se, kuinka usein laitoshoidossa pääsee ulos viherympäristöön, vaikuttaa koettuun terveyteen.

Lähde: Ikäinstituutti

Vanhustenhoidossa on herätty taiteen ja luonnon merkitykseen ihmisille.

Monissa palvelutaloissa on nyt käytössä uudenlaisia luonto- ja taidelähtöisiä toimintatapoja, ja ne on havaittu käyttökelpoiksi. Työtapoja kehitetään jatkuvasti, ja ne kiinnostavat yhä useampia.

”Taiteen hyvinvointivaikutuksista on paljon näyttöä. Hoivapaikoissa, joissa on käytetty taidelähtöisiä menetelmiä, on saatu hyviä tuloksia. Hoidettavat ja hoitajat viihtyvät paremmin”, sanoo Ikäinstituutin suunnittelija Christine Oesch-Börman.

Hän on vetänyt vanhuksille taidetyöpajoja ja opettanut hoitajille taidelähtöisiä työmenetelmiä jo kymmenen vuotta.

Esimerkiksi Jyväskylän kaupungin ja Taiteen edistämiskeskuksen yhteisessä taiteilijaresidenssitoiminnassa tehdään pitkäkestoista taidetyötä vanhusten parissa. Useiden viikkojen ajan taiteilijat työskentelevät päivittäin palvelukodin asukkaiden kanssa.

Muistisairaita ihmisiä hoitavassa Tupahoivassa Sastamalassa laulu on ollut jo pitkään arkinen työväline. Laulu on mukana monissa päivän tilanteissa: se auttaa vanhuksia hoitotilanteissa ja liikkeelle lähdössä.

”Laulu vie ajatukset myönteiseen asiaan. Sen siivittämänä voidaan tehdä vähän ikävämpiäkin toimia. Vaikka muisti on mennyt, tuttujen laulujen sanoilla monta asiaa saadaan eteenpäin myönteisellä tavalla”, kertoo Tupahoivan johtaja Auli Härkälä.

”Kaikilla on hyvä mieli. Ei tehdä pakolla, vaan laulun voimalla. Juuri eilen hoidettiin jalkoja Maa on niin kaunis -laulun sanoin.”

Tupahoivassa on laulettu jo 25 vuotta, mutta viime vuosina kiinnostus laulua ja muita Tupahoivan käyttämiä uusia menetelmiä kohtaan on kasvanut hurjasti.

”Viikoittain tulee kyselyjä”, Härkälä sanoo.

Kuntaliiton erityisasiantuntijan Eevaliisa Virneksen mukaan luonto- ja taidelähtöisten toimintatapojen tuomat mahdollisuudet tiedostetaan vanhuspalveluissa. Ne osataan jo nähdä henkilökunnan ja asukkaiden hyvinvointia lisäävinä resursseina.

Virneksen mukaan yksiköiden välillä on eroja siinä, miten hyvät ajatukset saadaan käytäntöön, sillä kyse on hoidon ja huolenpidon järjestämisen kokonaisuudesta.

”Se on varmasti asia, jota harjoitellaan tällä hetkellä ja vähitellen löydetään toimivia ratkaisuja”, sanoo myös gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantanen Jyväskylän yliopistosta.

ArtsEqual-hankkeen varajohtaja Kai Lehikoinen Taideyliopistosta muistuttaa, että ihmisillä pitäisi joka tapauksessa olla oikeus taiteisiin, oli sen aiheuttamista terveysvaikutuksista odotuksia tai ei.

Suomen Akatemian rahoittama ArtsEqual tutkii, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia.

”Kyse on siitä, miten huolehdimme taiteen ja kulttuurin saavutettavuudesta ja ihmisten oikeudesta ilmaista itseään mielekkäällä tavalla läpi elämän. Oikeus osallistua kulttuuriin pitäisi huomioida sote-uudistuksessa”, Lehikoinen sanoo.

Luonnon terapeuttinen vaikutus on puolestaan tiedetty jo pitkään, mutta nyt se on noussut uuteen arvostukseen maailmalla leviävän viherhoiva-ajatuksen eli green caren myötä. Hoivakoteihin ympäri maailman suunnitellaan iäkkäille mietittyjä pihoja ja parvekepuutarhoja.

Suomessa esimerkiksi Sipoon Seniorikeskuksen puutarha on rakennettu vanhuksia ajatellen.

Aidatulla pihalla on korotettuja viljelylaatikoita ja helppokulkuiset käytävät. On marjapensaita, kukkia, yrttejä, kuntoilulaitteita, joskus kanojakin kotkottamassa.

Ikäinstituutin vanhempi tutkija Erja Rappe sanoo, että jo pelkkä ulos lähteminen aktivoi vanhuksia ja pitää yllä toimintakykyä. Mieli virkistyy ja unenlaatu paranee.

Rappen mukaan etenkin vanhukset, joilla on masennusta, kokevat luonnon vaikuttavan heihin myönteisesti.

Juhani Niiranen / HS
Sipoon Seniorikeskuksen puutarha on rakennettu vanhuksia ajatellen. Marita Forsström auttaa pyörätuolissa istuvaa Aulis Sivéniä liikkumaan puutarhassa, takana Eeva Lahtinen.
Sipoon Seniorikeskuksen puutarha on rakennettu vanhuksia ajatellen. Marita Forsström auttaa pyörätuolissa istuvaa Aulis Sivéniä liikkumaan puutarhassa, takana Eeva Lahtinen.

Pelkkä houkutteleva piha ei kuitenkaan riitä muuttamaan vanhustenhoitoa paremmaksi, Rappe huomauttaa. Pihalla tulisi olla myös tekemistä, ja sinne tulisi järjestää toimintaa

”Esimerkiksi Sipoossa se huomioidaan jo henkilökuntaa rekrytoidessa. Työ on muutakin kuin lääkkeiden jakelua ja kliinistä hoitoa. Siihen kuuluu myös se, että mennään ulos”, Rappe sanoo.

”Vanhusten pitkäaikaishoidon ei kuulu olla vain hoitotyötä, vaan myös elämää. Ulos lähteminen kuuluu hyvään elämään.”

Taide voi olla avain tunteisiin ja muistoihin

Kohtaaminen on kaiken ydin, sanoo Ikäinstituutin suunnittelija Christine Oesch-Börman. Hän puhuu uudenlaisista taidetyöpajoistaan helsinkiläisessä Bertahemmet-palvelutalossa.

Siellä asuu vanhuksia, joista osalla on muistisairaus. Uutta on se, että muistisairaat ja hoitohenkilökunta osallistuvat taidetyöpajoihin yhdessä.

”Yhteisissä taidepajoissa tapahtuu aito kohtaaminen ihmisten välillä. Ihminen, myös muistisairas ihminen, tulee nähdyksi toisella tavalla. Tämä on tärkeää, kun ajatellaan, mitä on hyvä hoito”, hän sanoo.

Oesch-Börman vetää palvelutalossa 1,5-vuotista hanketta, johon kuuluu taidetyöpajojen lisäksi henkilökunnan koulutusta taidelähtöisiin työmenetelmiin ja asukkaiden vierailuja kulttuuritapahtumiin.

Hoitajien ja muistisairaiden asukkaiden yhteisiä taidetyöpajoja on kerran kuukaudessa. Niiden välissä samoja harjoituksia tehdään yksiköissä. Kokemukset dokumentoidaan.

Kevään aikana Oesch-Börman toi kokoontumisiin taideteoksia. Niistä syntyi vilkasta keskustelua, johon myös muistisairaat osallistuivat. Joskus soitettiin musiikkia tai luettiin runoja. Syksyllä maalataan.

Oesch-Börmanin mukaan etenkin muistisairaiden ihmisten kanssa taiteen vaikutus näkyy hyvin. ”Joskus voi olla niin vakavia muistihäiriöitä, ettei enää oikein osata kommunikoida. Taide-elämykset avaavat tunteet ja muistot. On helpompi löytää sanoja. Lisäksi taide antaa ilonaiheita ja hyvänolon tunteita. Se rauhoittaa ja lohduttaa.”

Hoitajat ovat kertoneet työpajojen kasvattaneen oman itsensä ja toisten ihmisten tuntemusta. Siten kasvaa myös kyky empatiaan ja sympatiaan.

Hoitajien on tarkoitus ottaa oppimiaan menetelmiä arkiseen työhönsä. Se voi tarkoittaa, että muistisairaan kanssa haasteellisessa tilanteessa kuunnellaan hetki musiikkia tai keskustellaan mielenkiintoisesta kuvasta.

”Taiteen avulla voi päästä ahdistavasta tilanteesta pois, ja silloin asiat sujuvat paremmin ja rauhallisemmin.

Tanssikummit houkuttelevat liikkeelle

Börje Gorschelnikin kasvoilla on leveä hymy, kun hän pyörähtelee tanssija Jennifer Joffsin kanssa tangon tahtiin huoneessaan Hemmet-palvelutalossa Turussa. Taustalla soi Gorschelnikin toivekappale, Olavi Virran La Cumparsita.

Joffs on yksi Läntisen tanssin aluekeskuksen kouluttamista tanssikummeista, jotka työskentelevät erilaisissa yhteisöissä kuten vanhusten palvelutaloissa.

”Liikkeelle lähdetään luovasti ja mielikuvien mukaan. Huonokuntoisilla vuodepotilailla se voi olla vain peukalon liikuttamista”, kertoo tuottaja Riikka Campomanes Läntisen tanssin aluekeskuksesta.

Hoitajat ovat kertoneet tanssikummin rauhoittaneen yksikön arkea. Vanhukset ovat kiittäneet tanssijan antamasta ajasta ja taide-elämyksistä.

Hemmet-palvelutalon toimitusjohtaja Ann-Mari Backmanin mukaan taidelähtöinen toiminta hoivatyössä vaatii henkilökunnalta avoimuutta ja uskallusta.

Hänen yksikössään on muun muassa järjestetty menneiden vuosikymmenten muotinäytöksiä ja tuoksutuokioissa haisteltu erilaisia tuoksuja. Ne nostavat muistot esiin.

”Sieltä tulee paljon tarinoita. Ihmiset alkavat puhua”, Backman sanoo.

Hän itse vetää asukkaille tuolijoogaa viikoittain.

”Se on niin odotettu, että jos en pidäkään sitä, heti tulee moitteita.”

Viime talvena Backman työntekijöineen keksi kuukauden mittaisen tempauksen, joka innosti liikkumaan sisällä, kun talvinen ulkoilu jäi vähäiseksi. He laskivat, että jos jokainen asukas kävelee kerran palvelutalon 40-metrisen käytävän, matkaa kertyy 2,5 kilometriä.

Asukkaat innostuivat. Matkat kirjattiin ylös ja karttaa lunttaamalla luotiin taulukko siitä, mihin saakka kävellyillä kilometreillä päästäisiin. Viidellä kilometrillä saavutettaisiin tori, kymmenellä päästäisiin Kaarinaan asti.

”Se pisti ihmiset liikkeelle ja syntyi keskustelua. Kuukauden aikana kertyi 57 kilometriä. Mielikuvitusta vaan mukaan, niin kaikenlaista pystyy tekemään.”

Akseli Valmunen / HS
Christine Oesch-Börman keskustelee Ragni Kumpulaisen kanssa maalauksesta taidetyöpajassa, johon osallistui palvelutalon puolella itsenäisesti asuvia asukkaita. Takana hoitaja Johannes Eckerström.
Christine Oesch-Börman keskustelee Ragni Kumpulaisen kanssa maalauksesta taidetyöpajassa, johon osallistui palvelutalon puolella itsenäisesti asuvia asukkaita. Takana hoitaja Johannes Eckerström.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat