Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Professori Pekka Mattila: ”En ole eläissäni nähnyt niin tehottomia työpaikkoja kuin yliopistot”

HS kysyi kahdelta professorilta yliopistojen miljoonaleikkausten vaikutuksesta. Voit myös itse ottaa kantaa kahteen väitteeseen leikkauksista.

Kotimaa
 
Ville Vaarne
HS
Pekka Mattila ja Alf Rehn
Pekka Mattila ja Alf Rehn Kuva: HS

Yliopistoihin tehdyt leikkaukset saivat opiskelijat huolestumaan opetuksen laadusta, kertoi HS tiistaina.

Kysyimme nyt kahdelta professorilta, mitä leikkaukset merkitsevät yliopistojen tulevaisuuden kannalta. Vastaajina ovat Aalto-yliopiston markkinoinnin ja johtamisen professori Pekka Mattila ja Åbo Akademin organisaation ja johtamisen professori Alf Rehn.

 

Väite: Yliopistojen miljoonaleikkaukset romahduttavat suomalaisen sivistyksen.

Pekka Mattila: Eri mieltä. Suomalainen sivistys ei ole riippuvainen pelkästään yliopistosta. Leikkaukset ovat mittakaavaltaan vaatimattomia. Totta kai ne tuntuvat pahalta niiden mielestä, jotka ovat tottuneet siihen, että heiltä ei oteta koskaan mitään pois. Jos ollaan rehellisiä, en ole eläissäni nähnyt niin tehottomia työpaikkoja kuin mitä yliopistot ovat. Siellä on paljon tehostamisen ja keventämisen varaa.

Alf Rehn: Eri mieltä. Sivistys rakennetaan monesta osasta, joista yliopisto on yksi. Sivistyksen mittaaminen rahassa on mahdotonta. Varmaa kuitenkin on, että leikkaukset eivät ainakaan kasvata sivistystä.

 

Helsingin yliopiston päätös irtisanoa enimmäkseen hallintohenkilökuntaa oli oikea. Byrokratiaa pitää karsia.

Pekka Mattila: Samaa mieltä. Leikkauksia suunnataan helposti ensin määräaikaisiin tutkijoihin ja opettajiin, vaikka hallinnossa olisi paljon löysää. Viimeksi maanantaina kello neljältä huomasin, että yliopiston hallinnon käytävät olivat pääosin tyhjiä. Ongelma on siinä, että tehtävät ja tekemisen tavat ovat vanhentuneita, eivätkä täytä fiksun ihmisen koko työpäivää. Se ei ole välttämättä työntekijöiden vika. Useita tehtäviä voitaisiin korvata järkeistämisellä ja digitalisoinnilla.

Alf Rehn: Osittain samaa mieltä. Yliopistossa on monenlaista hallintoa. Osa hallinnosta tekee tärkeää työtä, joka tukee tutkijoita. On myös byrokraatteja, jotka toivon mukaan löytävät töitä muualta.

 

Hallintohenkilökunnan irtisanominen johtaa siihen, että opettajat ja tutkijat tekevät heidän työnsä.

Alf Rehn: Samaa mieltä. Ikävä kyllä tätä näkee jo. Tutkijat ja opettajat tekevät hommia, joihin he eivät ole parhaita tekijöitä. Hallinnon tehtävien vähentäminen ei tarkoita sitä, että hallinto vähenisi. Byrokratia jää henkiin ilman byrokraattejakin.

Pekka Mattila: Eri mieltä. Tutkijoiden lisätyötä ei tule, jos hallintoa järkevöitetään ja hallintoon kuuluvia tehtäviä vähennetään. Tällä hetkellä puolet täyttämistäni kaavakkeista on turhia ja tarpeettomia.

 

Leikkauksia tulee vielä lisää.

Alf Rehn: Samaa mieltä. Ministeriöissä herää leikkaushimo, kun huomataan, että yliopistoilta voi leikata ilman, että tulee pahasti sanomista. Ongelma on, että yliopistoissa on liian kilttiä porukkaa, joka ei pidä meteliä leikkausten vaikutuksesta. Osa yliopistoväestä vaikenee, koska he pelkäävät oman työpaikkansa puolesta. Muiden alojen tutkijoita yritetään tuupata lähemmäs mestauslavaa. Oman alansa puolesta pitäisi olla valmis taistelemaan. Toki olen itse erityisasemassa vastaamaan, sillä taloustiedettä ei kuriteta samalla tavalla kuin jotain muita tieteenaloja.

Pekka Mattila: Samaa mieltä. Yliopistot ovat aatteellisesti julkisen sektorin ulkopuolella, mutta lasken ne osaksi julkista sektoria, jota pitää pienentää. Tietynlainen tulosvastuu on terve ilmiö.

 

Yliopistojen profiloituminen on oikea tie. Samaa koulutusta ei pitäisi järjestää monessa eri yliopistossa.

Pekka Mattila: Samaa mieltä. Jotakin opetusta tosin pitää järjestää useissa paikoissa, jos kysyntä työvoimalle on tarpeeksi suuri. Lääketiede on tällainen ala. Sen sijaan esimerkiksi jotain kieliä ja yleishumanistisia aineita voisi keskittää yhteen paikkaan. Keskittäminen ei tarkoita sitä, että opettajien ja tutkijoiden määrää pitäisi vähentää, vaan heidät pitäisi saada toimimaan yhtenä kokonaisuutena.

Alf Rehn: Osittain eri mieltä. Pahimmillaan keskittäminen näivettää tiedettä ja tuottaa vain yhdenlaisia näkemyksiä. Olisi filosofian vastaista, että filosofiaa voisi oppia vain yhdessä paikassa.

 

Yliopistojen määrää voisi vähentää.

Pekka Mattila: Samaa mieltä. Myös ammattikorkeakouluja pitäisi karsia. Oppilaitoksia pitäisi fuusioida ja yksiköiden määrää vähentää. Tämän kokoisessa maassa pärjättäisiin neljällä tai viidellä yliopistolla.

Alf Rehn: Osittain samaa mieltä. En voi sanoa, mikä yliopisto pitäisi viedä mestauslavalle. Välillä on parempi, että on muutama elinvoimainen kuin monta kituuttelevaa.

 

Yliopiston rahoitusta pitäisi muuttaa niin, että rahaa saisi tutkinnoista, jotka palvelevat elinkeinoelämää.

Alf Rehn: Eri mieltä. Tämä on hyvin vaarallinen tie. Emme tiedä, mikä palvelee tulevaisuuden elinkeinoelämää. Tarvitaan moninaisuutta ja innovatiivisuutta. Kun aletaan tutkia jotain, se ei välttämättä alussa tunnu hyödylliseltä. Kun esimerkiksi tietojenkäsittelyä alettiin opettaa yliopistoissa, se kyseenalaistettiin voimakkaasti, koska elinkeinoelämällä ei pitänyt olla tarvetta sille.

Pekka Mattila: Eri mieltä. Tässä menee raja minun kohdallani. Rahoituksen perusteena ei voi käyttää sitä, että jokin tuottaa hyötyä elinkeinoelämälle. Yliopistoissa on paljon aloja, jotka eivät tuo elinkeinoelämälle hyötyä. Otetaan esimerkiksi bulgarian kielen spesialisti. Jos hän pystyy järjestämään itselleen hyvän elämän tutkintonsa avulla, sen pitäisi riittää. Rahoituksen perusteena pitäisi olla tutkimuksen laatu ja valmistuneiden pärjääminen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat