Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tutkimus: Uniapnea ei lisää ammattikuljettajien onnettomuusriskiä – vaikka kuusi prosenttia kertoi nukahtaneensa rattiin

Uniapnea ei vähentänyt kuskien vireyttä, vaikka ikää karttui.

Kotimaa
 
Rio Gandara / HS
Ajokilometreistä huolimatta ammattikuljettajille tapahtuu liikenneonnettomuuksia vain vähän.
Ajokilometreistä huolimatta ammattikuljettajille tapahtuu liikenneonnettomuuksia vain vähän. Kuva: Rio Gandara / HS
Fakta

Selvin oire on voimakas kuorsaus

 Uniapnea on unihäiriö, jossa esiintyy unen aikaisia hengityskatkoja. Ne voivat kestää kymmenestä sekunnista yli minuuttiin.

 Selvin oire on voimakas katkonainen kuorsaus. Katkos päättyy usein korahdukseen ja nukkujan havahtumiseen, vaikkei hän herääkään.

 Nukkuja havahtuu, koska aivot reagoivat veren happipitoisuuden laskettua riittävän alas.

 Hengityskatkoksia aiheuttaa nielun ahtautuminen lihasten rentoutuessa. Syynä on rasvakudos tai nielun rakenne.

 Oireina ovat päiväsaikainen väsymys, ärtyneisyys, keskittymiskyvyn puute ja masentuneisuus. Se lisää kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin.

Tuoreen tutkimuksen mukaan ammattikuljettajien uniapnea ei lisää heidän liikenneonnettomuusriskiään. Uniapneasta huolimatta kuljettajat pystyvät säilyttämään vireystasonsa normaalina.

Tällaisiin tuloksiin päädyttiin Helsingin uniklinikan tuoreessa Unikuorma 2 -tutkimuksessa, jossa seurattiin raskaan liikenteen kuljettajia 14 vuoden ajan.

Aiemman Unikuorma-tutkimuksen mukaan vähintään joka neljäs suomalainen kuorma-auton kuljettaja sairastaa uniapneaa.

Torstaina julkistettuun jatkotutkimukseen osallistui 65 henkilöä. Selvitettävänä oli, miten väsymys vaikutti seuranta-aikana henkilöiden onnettomuusalttiuteen, terveyteen ja elämänlaatuun.

”Olettamus oli, että kun ikää tulee lisää, väsymys ei ainakaan parane. Ajatus oli, että kuskit ovat väsyneempiä tällä hetkellä ja että liikenneonnettomuuksia olisi tapahtumut”, sanoo tutkija, neurologiaan erikoistuva lääkäri Riikka Huhta.

Ennakko-oletus ei toteutunut. Vuosina 2000–2002 tehdyissä mittauksissa ammattikuljettajilla esiintyi melko paljon päiväaikaista väsymystä. 14 vuoden seuranta-aikana heidän väsymyksensä ei kuitenkaan ollut lisääntynyt, päinvastoin osalla se oli jopa vähentynyt.

Nyt uniapnea todettiin kolmella neljästä tutkitusta. Silti ajokilometrit huomioon ottaen ammattikuljettajille tapahtui liikenneonnettomuuksia vain vähän.

15 vuoden aikana kuljettajat olivat ajaneet noin 65 000 kilometriä vuodessa. Sinä aikana heille oli sattunut noin yksi onnettomuus kuljettajaa kohden.

Viimeisen viiden vuoden aikana kuusi prosenttia kertoi nukahtaneensa rattiin, ja 11 prosenttia kertoi olleensa vähällä nukahtaa rattiin vähintään kolme kertaa.

Tutkimuksessa huomioitiin onnettomuudet, joista kuljettajat itse kertoivat.

Testeissä kuljettajilla havaittiin vain vähän päiväaikaista väsymystä. Hereilläpysymistesteissä kolme neljästä sai parhaan mahdollisen tuloksen.

”Heidän vireyden säilyttämiskykynsä oli hyvä, ja suuremmalla osalla se oli parantunut. Toki kannattaa huomioida, että aineistomme oli pieni”, Huhta sanoo.

Kaikki aiempiin tutkimuksiin osallistuneet eivät osallistuneet nyt tehtyihin uusiin tutkimuksiin.

”Voihan olla, että väsyneimmät kuskit eivät enää edes ole siinä ammatissa, koska ammatti vaatii vireyden säilyttämiskykyä, jotta pitkiä matkoja pystyy ajamaan”, Huhta sanoo.

Nyt tehdyissä tutkimuksissa ammattikuljettajien keski-ikä oli 55 vuotta. Aiemman tutkimuksen aikaan keski-ikä on ollut 40 vuoden tietämillä.

”Onko niin, että nelikymppisillä oli ruuhkavuodet menossa ja väsymys on silloin suurempaa”, Huhta pohtii.

Huhta huomauttaa, että vaikka tämän tutkimuksen valossa uniapnea ei näyttäisi vaikuttavan ammattikuljettajien ajokykyyn ja vireyteen, on silti tärkeää, että uniapnea diagnosoidaan ja sitä hoidetaan.

Uniapnea lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja rytmihäiriöitä. Se myös aiheuttaa päiväaikaista väsymystä.

”Tässäkin tutkimuksessa kävi niin, että potilaat, jotka sanoivat, etteivät he ole juurikaan väsyneitä, sanoivat hoidon alettua olevansa virkeämpiä”, Huhta sanoo.

”Ilmeisesti kuskeilla on kompensaatiomekanismeja, joilla he pystyvät pitämään itsensä hereillä. Heidän on pakkokin, koska muuten he eivät kykenisi työhönsä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat