Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Työpahoinvoinnin hintalappu Suomelle on mysteeri – mutta kymmeniä miljardeja euroja se ei ole

Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijan mukaan kukaan ei tosiasiassa tiedä, paljonko työpahoinvointi maksaa yhteiskunnalle. Se ei tarkoita, etteikö ongelmiin pitäisi puuttua.

Kotimaa
 
Hiphop avuksi työn tuskaan: tässä on pärjäävän dosentin räp
Hiphop avuksi työn tuskaan: tässä on pärjäävän dosentin räp
Työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka kehitteli työhyvinvointiräpin, josta kiireinen työntekijä saa ajatuksia stressin hallintaan.

Työhyvinvoinnin parantamiseen liitetään julkisessa keskustelussa suuria summia. Niin suuria, että niillä pyörittäisi koko Suomen valtiota pitkään.

Yhteiskunnalle työpahoinvoinnista koituva lasku on joka vuosi 24 miljardia euroa, sanoi dosentti Marja-Liisa Manka HS:n haastattelussa (11.9.).

Työterveyslaitoksen emeritusprofessori Guy Ahonen on arvioinut kustannusten olevan vuosittain ”vähintään 25 miljardia euroa” (Yle 29.4.2016) ja ehkä jopa 40 miljardia euroa (Kauppalehti 16.5.2013). Ahosen mukaan yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tuottaa kuusi euroa.

Mankan ja Ahosen siteeraamat luvut nousevat julkiseen keskusteluun toistuvasti. Niihin viittaavat niin poliittiset puolueet, työmarkkinajärjestöt kuin terveysyhtiöt.

Jos väitteet työpahoinvoinnin aiheuttamasta laskusta ovat liian isoja kuulostaaksen todellisilta, se johtuu siitä, että ne ovat.

24 miljardin euron luku tulee sosiaali- ja terveysministeriön (STM) pari vuotta sitten julkaisemasta raportista, jossa kuitenkin selvitetään koko menetetyn työpanoksen kustannus.

Toisin sanoen väite valtavasta laskusta perustuu ajatukselle, että kaikki sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläkkeet, työtapaturmat, työikäisen väestön terveydenhoitokulut ja sairaana työskentelystä aiheutuvat kulut ovat seurausta työpahoinvoinnista.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Niku Määttänen huomauttaa mielipidekirjoituksessaan (HS 12.9.), että oletus on absurdi.

”Laskelma ei kerro, mistä asioista nämä kustannukset viime kädessä johtuvat. On täyttä hömppää olettaa, että ne aiheutuisivat pelkästään työhyvinvointiin liittyvistä ongelmista.”

Mikä siis on työpahoinvoinnin osuus menetystä työpanoksesta?

STM:n raportin laatinut ylitarkastaja Mikko Rissanen sanoo, ettei asiasta ole valitettavasti olemassa luotettavia laskelmia. Sen takia selvityksessäkään ei puhuta juuri lainkaan työhyvinvoinnista, hän huomauttaa.

Rissasen mukaan työtapaturmat sekä jotkut yksittäiset sairaudet ovat ainoita kustannuseriä, jotka osoittaa kokonaan työympäristöstä johtuviksi. Heti kun mennään pidemmälle, menee työhyvinvoinnin osuus arvailuksi.

”Tästä syystä en halua puhua työhyvinvoinnista vaan menetetystä työpanoksesta. Siitä, kuinka paljon työtunteja yhteiskunta voisi saada lisää.”

Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen, joka toimi aiemmin eduskunnan tietopalvelun asiantuntijana, toivoo aiheesta luotettavaa tutkimusta.

”Mikä on työhyvinvoinnin osuus koko menetetystä työpanoksesta? Se on se tärkein ja mielenkiintoisin kysymys, joka tästä keskustelusta puuttuu. Nyt moni esittelee lukua, joka on selkeästi suurenneltu. Ja sitten ihmetellään, miksi työhyvinvointiin ei suhtauduta vakavasti.”

Toisaalta Kärkkäinen sanoo, että työhyvinvointia voi olla äärimmäisen vaikea mitata. Esimerkiksi yleinen työilmapiiri ja työkavereiden tervehtiminen voi olla tärkeä asia, Kärkkäinen huomauttaa, mutta sen vaikutusta työntekijöihin voi olla lähes mahdotonta arvioida. Epäsuorat vaikutukset saattavat tulla pidemmänkin aikavälin jälkeen.

Yhteiskunnassa tulee aina olemaan tietty määrä sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyseläkkeitä, työntekijöiden terveydenhuoltomenoja ja muita kulueriä. Skeptisyys valtavia työhyvinvointilaskelmia kohtaan ei tarkoita, että ongelmiin ei voisi puuttua.

Rissanen lähtisi tarkastelemaan asiaa sekä yritysten että yhteiskunnan tasolla.

Hän huomauttaa, että parhaimpina työpaikkoina palkituissa yrityksissä on merkittävästi keskiarvoa vähemmän sairauspoissaoloja. Joukosta ei löydy pelkkiä siisten sisätöiden yrityksiä vaan myös tehdasteollisuutta. Järkevillä, työhyvinvointia parantavilla toimenpiteillä työpanosta voidaan siis kasvattaa.

Haaste on Rissasen mielestä suurempi yhteiskunnan tasolla. Ylipaino, liikkumattomuus ja epäterveelliset elintavat ovat asioita, joihin puuttuminen toisi todennäköisesti suuria määriä työtunteja lisää. Se vaatii Rissasen mukaan julkisen sektorin, yrityselämän sekä palkansaajapuolen yhteistyötä.

”Voiko työnantaja tehdä terveelliset elintavat helpommaksi? Mikä on työntekijäpuolen vastuu? Mitä julkisella puolella tehdään näiden asioiden edistämiseksi?”

”Mutta kuvitelma jostain hokkuspokkustempusta, että lisäämällä rahaa työhyvinvointiin saataisiin valtavasti rahaa takaisin, on väärä. Työhyvinvointi on mahdollisus, ei automaatio”, Rissanen lisää.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat