Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Eri alojen ammattilaiset kertovat, miten heidän työtehoaan mitataan – ”huonelihana” istuminen ja ”pärstäkertoimet” harmittavat

Keskustelu työtehosta virisi, kun kun Aalto-yliopiston Pekka Mattila sanoi, ettei hän ole koskaan nähnyt niin tehottomia työpaikkoja kuin yliopistot. HS keräsi kokemuksia työtehon arvioimisesta.

Kotimaa
 
Martti Kainulainen / Lehtikuva
HS:n kyselyn vastauksissa moitittiin muun muassa istumista turhissa kokouksissa, joissa läsnäolon tehtävänä on vain olla osoittamassa sen tärkeyttä.
HS:n kyselyn vastauksissa moitittiin muun muassa istumista turhissa kokouksissa, joissa läsnäolon tehtävänä on vain olla osoittamassa sen tärkeyttä. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Monelle työtä tekevällä vaikuttaisi olevan arvoitus, kuinka hänen työtehoaan arvioidaan. Näin vihjaavat HS:n viime viikolla tekemän epätieteellisen kyselyn tulokset.

Kyselyn perusteella yli kahdestasadasta vastaajasta 68 prosenttia ei tiedä, miten hänen työtehoaan arvioidaan. Kuitenkin 59 prosenttia vastaajista koki kykenevänsä saavuttamaan häneltä vaaditun tehokkuuden. Vastaajilta pyydettiin kokemuksia asiasta myös avoimina vastauksina, joita tuli eri alojen edustajilta yhteensä 28 kappaletta.

Osa vastaajista vaikuttaa tuntevan itseensä sovellettavan arvioinnin hyvinkin tarkkaan. Valtionhallinnossa työskentelevä lakimies esimerkiksi kertoo, että hänen työtehoaan arvioidaan muun muassa käsiteltyjen hallinnollisten pakkokeinojen ja poliisille tehtyjen ilmoitusten määrällä.

”Tämä on ihan ok. Se ei ole, että joutuu tämän tästä istumaan ’huonelihana’, jotta viraston ylin johto ja sisäiset byrokraatit pääsevät esittämään tekevänsä muka jotain hyödyllistä.”

Huoneliha, room meat, viittaa tyypillisesti turhanpäiväiseen kokouksissa istumiseen, missä läsnäolon tehtävänä on vain olla osoittamassa sen tärkeyttä.

Työteho nousi julkiseen keskusteluun viime viikolla, kun Aalto yliopiston markkinoinnin ja johtamisen professori Pekka Mattila totesi HS:lle, ettei hän ole koskaan nähnyt niin tehottomia työpaikkoja kuin yliopistot. Lausunto innoitti vastalauseiden suman.

Muiden muassa Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka puolusti yliopistoja toteamalla, että ongelma eivät ole tehottomat ihmiset vaan tietojärjestelmät.

Tätä mieltä olivat myös HS:n haastattelemat asiantuntijat, joiden mukaan ei ole olemassa kaikkeen työhön sovellettavaa yhtenäistä työtehon mittaria. Työn tekemisen arvioinnissa yhdistellään usein määrällistä ja laadullista arviointia, ja esimerkiksi tiimityöskentelyssä yksittäisten työntekijöiden tehokkuutta voi olla vaikea arvioida.

HS:n kyselyyn vastannut yliopiston professori kertoo, että hän suunnittelee pitkälti itse ajankäyttönsä. Hänellä on vuosittain käytössään 1 600 työtuntia, jotka hän jakaa opetuksen, tutkimuksen ja hallinnollisten tehtävien kesken.

”Käyn kehityskeskustelun lähiesimieheni kanssa, jossa mietimme, miten painottaisin tai suuntaisin työtäni. Lisäksi käyn henkilökohtaisen suoriutumisen keskustelun, jossa arvioimme, miten hommassa onnistuttiin. Mietimme myös, mikä edisti onnistumista ja minkälaisia esteitä tai haasteita esiintyi”, hän kirjoittaa.

”Menetelmä on mielestäni akateemiseen asiantuntijayhteisöön sopiva.”

Toisessa yliopistossa työskentelevä henkilö valittelee, että hallinnolliset tehtävät vievät aikaa tutkimuksesta. Tämä jallittaa työtehoa normaalityöajalla, minkä vuoksi työmäärä voi todellisuudesta nousta jopa 2 400 tuntiin vuodessa.

”Kopiointi, matkalaskut, hankintojen kirjaamiset sekä turhat suunnittelu- ja strategiakokoukset vievät päivittäin puolet normaalista työajasta, vaikka tutkimusta pitäisi tehdä. Rahoituksen hakeminen tutkimusryhmien johtajilla voi tuottaa sata palaveria vuodessa, tuhat sähköpostia, kymmenien tuntien budjettiväännöt ja niin edelleen. Muun muassa Tekes-raportointi vie useita päiviä kuukaudessa.”

Työtehoa arvioidaan usein asiakasmäärien perusteella. Sairaanhoitaja kertoo, että hänen työtehoaan mitataan laskemalla suoritteita eli käytännössä sitä, kuinka monta potilasta päivän aikana saa hoidettua. Hänen mielestään suoritteiden sijaan pitäisi tarkastella, miten ja millaisia potilaita hoidetaan. Päivittäisen asiakasmäärän perusteella arvioidaan työtehoa myös TE-toimistossa, työnvälityspalveluissa työskentelevä asiantuntija kirjoittaa.

Kouluttaja puolestaan kertoo, että työtehoa mitataan asiakkaan luona kuukauden aikana vietettyjen päivien perusteella. Tämä onkin hänen mukaansa selkeää. Menetelmä kuitenkin pienentää tuotekehitykselle jäävää aikaa, mikä tarkoittaa ylitöitä.

Useissa vastauksissa rinnastetaan työteho ammattitaitoon. Toisaalta työtehon mittarit eivät kannusta näkemään työssä ylimääräistä vaivaa, mikäli niistä ei itse hyödy – esimerkiksi palkkauksessa.

Poimintoja avoimista vastauksista

Kirjanpitäjä: ”Työtehoa mitataan euroa per tunti -periaatteella. Jokaiselle tositteelle on laskettu tietty kappalehinta. Tämän perusteella muodostuu sisäinen laskutus. Jokaiselle asiakkaalle on määritetty tietty tavoitehinta, jonka yli pitäisi päästä. Lisäksi on kirjanpitäjäkohtainen kuukausitavoite. Tavoitteiden saavuttaminen tai alittaminen ei vaikuta palkkaan. Menetelmä ei ole hyvä, sillä se huomioi vain määrän, ei laatua. Toisaalta tavoitteiden ylittäminen ei vaikuta palkkaan, mikä ei motivoi työskentelemään ahkerasti.”

Ammatillinen opettaja: ”Ammatillisen opettajan työtehoa voidaan mitata oppilaskyselyillä, joista tulee mielellään saada tietty numeroarvio. Tämä kysely on erittäin arveluttava tapa mitata työteho tai opettajan ammattitaitoa. Opiskelija ei aina edes ymmärrä kyselyssä, mihin hän on vastaamassa ja ketä hän arvioi. Opiskelija sekoittaa kyselyssä omat tunteensa ja arvioinnin välisen yhteyden varsin usein. Näitä kyselyitä voidaan käyttää laadullisina mittareina opettajan työn arvioinnissa. Osittain mittareina toimii myös koulun keskeyttäneet, eronneet tai lopettaneet. Yksittäisen opettajan vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset ilman kunnollisia ja tehokkaita tukipalveluita.”

Ammatillinen opettaja: ”Ketään ei kiinnosta, kunhan oppilaita valmistuu. Osaamisella ei ole väliä.”

IT-alan työntekijä: ”Olen lähes eläkeikäinen ja tehnyt muun muassa suunnittelua ja projektien vetoa pitkät ajat. En ole nähnyt yhtään kunnollista mittaria, jolla tarkoitan, että tulokset olisivat vertailukelpoisia tekijöiden ja eri projektien kesken. Verbaaliin akrobatiaan pohjautuvia ’mittareita’ on ollut liikaakin, kaikki samaa tasoa kuin entinen pärstäkerroin.”

Keittiötyöntekijä: ”Tietääkseni työtehoani ei juuri arvioida. Toki vuosittain käymme läpi talousluvut koko talon osalta, ja meillä on henkilökohtaiset kehityskeskustelut ja niin päin pois. – – Tehtäviini kuuluu keittiöhommia [mutta myös] tilaisuuksien järjestämistä, asiakaspalvelua, ihmisten kohtaamista ja hieman esimiestyötäkin.”

Korko- ja valuuttadiileri: ”Koska olemme jatkuvasti tekemisissä rahan kanssa, tehokkuuden mittaaminen sinällään on helppoa. Etenkin korkokulujen määrää konsernitasolla seurataan tarkasti, ja sitä kautta saavutetut säästöt ovat kaikkien mieleen. Oletus on, että 95 prosenttia ajasta käytetään ydintyöhön, joten sen mittaaminen ei ole mielekästä. Vuotuisissa arvosteluissa työtehoa mitataan sen perusteella, kuinka monta kehitysprojektia on saanut maaliin, millä tasolla ja kuinka haastavia ne olivat. Lisäksi tarkkaillaan, kuinka ihmiset löytävät tehostettavaa tai kustannussäästöjä.”

Myynnin assistentti: ”Teen myös paljon viestintään liittyviä töitä. Esimieheni kanssa käydyssä kehityskeskustelussa ja viestinnän toimintasuunnitelmassa minulle on laadittu tavoitteet vuodelle, ja se, miten hyvin niihin pääsen, kertoo osaltaan työtehostani.”

Korkeakoululehtori: ”Työskentelen kokonaistyöajan puitteissa. Tässä työssä haen itse tehokkaimmat ajankohdat työskentelyyn. Työtehtävät on kiintiöity esimiehen toimesta eri tehtäviin ja merkkaan niihin käytetyt tunnit suht helpolla menetelmällä yhteiseen järjestelmään. Sähköisen oppimissovelluksen järkevällä käytöllä hyödynnän myös digitalisaation mahdollisuuksia. Tässä toimin itse työni arvioijana, mikä on oppimisen kannalta järkevää ja tehokasta.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat