Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tähtiharrastajat kuvaavat miljardien valovuosien päässä olevia taivaan­kappaleita – kokeile, tunnistatko tähtikuviot

Espoolaisesta Jari Saukkosesta on tullut taitava tähtivalokuvaaja käymällä läpi kaikki mahdolliset virheet. Edistyneen harrastajan kuvauslaitteiston hinta on henkilöauton luokkaa.

Kotimaa
 
Andromedan galaksin valokuvaaminen onnistuu lähes kotikonstein
Andromedan galaksin valokuvaaminen onnistuu lähes kotikonstein
Tähtivalokuvaamisen voi aloittaa tavallisella järjestelmäkameralla. Tähtivalokuvaaja Jari Saukkonen kertoo, mitä tähtien ikuistaminen vaatii. Toimittaja: Pertti Neuvonen, kuvaus ja leikkaus: Esa Syväkuru.
Näin pääset alkuun

Aloittelijakin voi kuvata Linnunradan

Tähtitaivasta ja sen kappaleita voi valokuvata monella tapaa. Yksinkertaisinta on käyttää järjestelmäkameran omaa optiikkaa.

Kameran voi myös yhdistää kaukoputkeen, joko käsivaralta tai erillisillä jalustalla ja sovittimella. Monimutkaisempi vaihtoehto on tähtivalokuvaukseen tarkoitettu kaukoputki.

Järjestelmäkameralla tähtiä kuvattaessa tarvitaan avuksi tähtikartta. Kirkkaimpien tähtien avulla voi suunnata kameran haluamaansa kohteeseen. Kirkkaimmat kohteet voi usein nähdä jo kameran omalta näytöltä.

Tarkennus kannattaa tehdä käsin katsomalla kameran näytöltä suurennettua kuvaa siinä erottuvasta tähdestä.

Tähtivalokuvausta voi näin syksyllä kokeilla helpoiten ikuistamalla maisemakuvan tähtitaivaasta. Siihen tarvitaan laajakulmalinssi, jalusta ja mahdollisimman valosaasteeton paikka.

Aseta kamera osoittamaan etelätaivaalle, säädä objektiivin aukko mahdollisimman suureksi ja herkkyys eli ISO-luku riittäväksi. Saukkonen suosittelee ISO-lukua 1 600. Käytä 30 sekunnin valotusta ja ota kuva itselaukaisimella. Tällä tavalla kuvassa pitäisi näkyä Linnunrata.

Kirkkonummi

Yöstä on tulossa täydellisen selkeä. Sen huomaa autojen määrästä Kirkkonummen Komeetta ry:n tähtitornin parkkipaikalla. Autoja on paljon.

Tähtitornin alueella, avaralla kalliolla, joukko tähtiharrastajia virittelee laitteitaan valmiiksi ennen pimeän tuloa.

Alkusyksy on tähtiharrastuskauden alkua, sillä yöt ovat jo riittävän pimeitä kaukaisten tähtien tarkkailemiseen. Kesä on käytetty suunnitteluun ja rakenteluun, ja nyt alkaa itse havainnointikausi, joka kestää noin pääsiäisen tienoille.

Espoolaisen Jari Saukkosen tarkoitus ei ole vain tiirailla tähtiä. Hän aikoo ikuistaa niitä.

Saukkonen on valokuvannut tähtitaivaan kappaleita jo muutaman vuoden ajan. Nyt hänellä on käytössään laitteisto, joka on tarkoitettu pelkästään tähtivalokuvaamiseen. Samankaltaisia on vain harvoilla suomalaisilla harrastajilla.

Harrastus alkoi kuitenkin vaatimattomalla harrastajatason järjestelmäkameralla.

Juhani Niiranen / HS
Tähtivalokuvaaja Jari Saukkonen Komakallion havaintosuojalla, jonka harrastajat rakensivat valokuvaamista varten viime syksynä. Suunnitteilla on muuttaa siirrettävä katto toimimaan moottorilla ja tietokoneohjauksella. Silloin paikalle ei tarvitsisi vaivautua lainkaan.
Tähtivalokuvaaja Jari Saukkonen Komakallion havaintosuojalla, jonka harrastajat rakensivat valokuvaamista varten viime syksynä. Suunnitteilla on muuttaa siirrettävä katto toimimaan moottorilla ja tietokoneohjauksella. Silloin paikalle ei tarvitsisi vaivautua lainkaan.

”Huomasin valokuvatessa, että taivaalta jää kaikennäköisiä tähtiä talteen. Aloin yksi ilta miettiä, saisiko Andromedan galaksin kuvattua ihan näin kotivehkeillä”, Saukkonen muistelee.

Hän otti Leppävaaran valosaasteen läpi kuvan Andromedan galaksista halvalla teleobjektiivilla. Apunaan hänellä oli kännykkään ladattu tähtikartta.

”Kotona kun katselin kuvaa, sieltä löytyi todella epämääräisen näköinen tuhnu, joka ei näyttänyt enää tähdeltä. Kyllä se siinä sitten oli.”

Yksi kuva kotigalaksiamme lähinnä olevasta galaksista johdatti Saukkosen Avaruus ja tähdet -lehden keskustelufoorumien kautta tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan jäseneksi ja lopulta tänne Kirkkonummen Komakalliolle, Komeetta ry:n tähtitornille.

Varsinaisen tähtitornin vieressä hieman ylempänä kalliolla on Saukkosen ja muiden yhdistyksen jäsenten viime syksynä rakentama havaintosuoja, joka on tarkoitettu tähtivalokuvaamiseen. Komeetan tähtitorni on erityisesti tähtivalokuvaajien suosiossa.

Havaintosuojassa on kolme betonipylvästä, joista kahdessa on kiinnitettynä valokuvaamiseen tarkoitetut kaukoputket. Toinen niistä on Saukkosen.

Saukkonen on koonnut laitteistonsa itse. Siihen kuuluu kaukoputki, kamera, jalusta ja tietokone. Koko laitteisto on tietokoneohjattu, joten Saukkonen voisi kuvata tähtiä vaikka kotisohvaltaan, kunhan joku muu on paikalla avaamassa havaintosuojan katon.

Juhani Niiranen / HS
Kaukoputki suunnataan tietokoneella tai tällaisella kauko-ohjaimella. Sillä voi valita, minkä taivaankappaleen haluaa kuvaan.
Kaukoputki suunnataan tietokoneella tai tällaisella kauko-ohjaimella. Sillä voi valita, minkä taivaankappaleen haluaa kuvaan.

”Parhaimmillaan on tullut kuvattua bussipysäkiltä tien vierestä.”

Hän kytkee tietokoneen kiinni kaukoputkeen hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Kuvaamiseen valmistautumista helpottaa se, että laitteisto on aina samalla paikalla. Liikutettavat versiot tulee kalibroida joka kerta uuden kuvauspaikan perusteella.

Nyt odotellaan täydellisen pimeyden saapumista.

Tähtivalokuvaus on valokuvaamisen tähtitiedettä. Jopa miljardien valovuosien päässä olevien kohteiden ikuistaminen vaatii taitoa, kekseliäisyyttä ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä.

Hyväksi tähtivalokuvaajaksi tulee Saukkosen mukaan käymällä läpi kaikki mahdolliset virheet ja oppimalla niistä.

”Tässä on niin monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Pitää olla sitkeys puurtaa niistä läpi.”

Myös hän on kulkenut sen tien.

”Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen käyttänyt koko illan, tullut kotiin, katsonut kortin kuvat ja päätynyt siihen lopputulokseen, että kaikki menee roskiin.”

Tähtien valokuvaamista vaikeuttaa maapallon kiertoliike. Valokuvattavat taivaankappaleet ovat etäisyyksiensä vuoksi erittäin himmeitä, joten niiden ikuistaminen vaatii pitkää valotusaikaa.

Koska maapallo pyörii, paikallaan pysyvä jalusta ja tarpeeksi pitkä valotusaika aiheuttavat sen, että tähdet näkyvät kuvassa viiruina. Tähän auttaa seurantajalusta, joka kääntää kameraa maapallon akselin pyörimiseen nähden vastakkaiseen suuntaan.

Koko valotuksen ajan seurantajalustan ei tarvitse pitää kohdettaan tarkasti tähtäimessä, sillä kuva voidaan ottaa monella osavalotuksella. Kokonaisvalotusaika vaihtelee minuuteista jopa kahteentoista tuntiin.

Kuten monet muut harrastukset myös tähtivalokuvaus verottaa kukkarosta sievoisen summan.

Juhani Niiranen / HS
Saukkosen kaukoputkessa kamera on putken sisällä. Valo heijastuu kameran kennoon perällä olevasta peilistä.
Saukkosen kaukoputkessa kamera on putken sisällä. Valo heijastuu kameran kennoon perällä olevasta peilistä.

Saukkonen kertoo miettineensä pitkään jo ensimmäisen seurantajalustan hankkimista. Lopulta ostopäätös vei mennessään ja lisää laitteita alkoi kertyä nopeasti.

”On pitänyt saada käyttöön luotettavammat ja vähän isommat värkit.”

Saukkonen kertoo, että edistyneen harrastajan kuvauslaitteiston hinta on verrattavissa henkilöautoihin.

Harrastuksen kalleutta ei kannata kuitenkaan pelästyä, sillä upeiden kuvien ottamiseen riittävät jo harrastajatason järjestelmäkamera, muutaman sadan euron hintainen seurantajalusta ja teleobjektiivi, jossa on riittävän pitkä polttoväli.

Kustannuksia voidaan myös hillitä kekseliäisyyden avulla.

”Tämä on kuitenkin aika spesifi ala. Jos haluat, saat kaupasta kaikkea mahdollista valmiina, mutta jos osaat yhtään elektroniikkaa tai jotain muuta, kaikennäköistä pientä rakentelemalla voi säästää pitkän pennin.”

Auringon viimeisinkin loisto on nyt kadonnut horisontin taakse häiritsemään toisia tähtiharrastajia. Saukkonen pääsee vihdoin ottamaan yön ensimmäisen koevalotuksen.

Kohteena on pallomainen tähtijoukko nimeltään Messier 13, joka sijaitsee noin 25 000 valovuoden päässä Maasta. Se on helppo löytää kuvauslaitteistoon yhdistetyn tietokoneohjelman avulla.

Saukkonen suuntaa tietokoneella kaukoputkensa osoittamaan Messier 13:a kohti. Putki kääntyy ja pitää kummallista ääntä, joka sopisi hyvin tieteiselokuvaan.

Nopea yhden sekunnin testivalotus onnistuu. Suuntaus on kohdillaan, ja tietokoneen ruudulle ilmestyy pallomainen rykelmä valkoisia pisteitä.

Jari Saukkonen
Melotte 15 on avoin tähtijoukko, joka sijaitsee Kassiopeian tähdistössä. Nuorten tähtien säteily on kaivertanut ympäröivään kaasupilveen harsomaisia muotoja. Kuva on tähtiä valokuvaavan Jari Saukkosen ottama.
Melotte 15 on avoin tähtijoukko, joka sijaitsee Kassiopeian tähdistössä. Nuorten tähtien säteily on kaivertanut ympäröivään kaasupilveen harsomaisia muotoja. Kuva on tähtiä valokuvaavan Jari Saukkosen ottama.

Tässä vaiheessa Saukkonen jäähdyttää kameran kennon 15 astetta pakkasen puolelle. Se vähentää kuvan kohinaa. Saukkosella on käytössään tähtivalokuvaukseen suunniteltu ccd-kamera, jossa on jäähdytystoiminto, mutta sama sääntö pätee myös tavallisiin järjestelmäkameroihin: mitä kylmemmässä tähtiä kuvataan, sitä parempia kuvia saadaan.

Jäähdytetyllä kennolla ja pidemmällä 30 sekunnin valotuksella Saukkonen saa otettua edellistä tarkemman kuvan Messier 13 -tähtijoukosta.

Valotusaika määrittyy kohteen kirkkauden mukaan.

”Kirkkaat kohteet voivat näyttää hyvältä, kun puhutaan minuuttien valotuksesta. Jos halutaan viimeisimmätkin yksityiskohdat esiin, aina voi valottaa vielä vähän lisää.”

Lopullinen kuva syntyy kuvankäsittelyllä. Osavalotukset yhdistetään ja kuva sommitellaan oman näkemyksen mukaan.

Saukkosella ja muilla tähtiharrastajilla on edessään vielä pitkä yö Komakalliolla, sillä taivas on täysin pilvetön.

Onneksi kalliolla on lämmin työmaakoppi, jossa voi tarpeen vaatiessa nukkua. Jos tähtivalokuvaamisessa menee kaikki putkeen, Saukkosen mukaan suurin osa ajasta on odottelua. Silloin muiden harrastajien seura on mittaamattoman arvokasta.

”Selkeinä öinä ei tarvitse olla yksin.”

Älä osta heti omaa putkea vaan liity yhdistykseen

Tähtivalokuvaaja Jari Saukkonen ei suosittele oman kaukoputken hankkimista heti alkuun. Jos valokuvausharrastuksen haluaa päivittää tähtien valokuvaamiseen, kannattaa liittyä paikalliseen tähtitieteelliseen yhdistykseen.

Suomessa on lähes 40 tähtitieteellistä yhdistystä. Jäsenmaksut ovat usein edullisia, noin muutaman kymmenen euron luokkaa vuodessa. Jäsenet pääsevät monessa yhdistyksessä käsiksi yhdistyksen yhteisiin laitteisiin.

Esimerkiksi Suomen suurimman tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan jäsenet pääsevät koulutuksen jälkeen käyttämään kaukoputkea, josta voi harrastajabudjetilla vain haaveilla.

Jari Saukkonen
Andromedan galaksi on linnunradan läheinen seuralainen 2,5 miljoonan valovuoden päässä. Sen voi erottaa pimeinä syysöinä jopa paljain silmin. Kuva on tähtivalokuvaaja Jari Saukkosen ottama.
Andromedan galaksi on linnunradan läheinen seuralainen 2,5 miljoonan valovuoden päässä. Sen voi erottaa pimeinä syysöinä jopa paljain silmin. Kuva on tähtivalokuvaaja Jari Saukkosen ottama.

Myös Kirkkonummen Komeetta ry:llä on yhteiskäytössä iso kaukoputki ja seurantajalusta. Lisäksi yhdistyksellä on tähtivalokuvaukseen tarkoitettu ccd-kamera.

Jos omaa laitteistoa haluaa kuitenkin hankkia, seurantajalusta on ensimmäinen suositeltava hankinta järjestelmäkameran ja teleobjektiivin lisäksi.

Tärkeimpiä yhdistystoiminnassa eivät kuitenkaan ole käyttöön saatavat laitteet vaan muiden jäsenten tarjoama tuki ja opastus.

Tähtivalokuvauksen oppiminen ilman opastusta on pitkän tien takana. Yhdistyksen jäsenet jakavat keskenään neuvoja ja ideoita.

”Iso osa tässä harrastuksessa on muiden harrastajien kanssa vaikuttaminen. Saadaan vinkkejä ja neuvoja, ja kaikki opastavat toisiaan eteenpäin. Ihmiset ovat eri tasoilla, mutta Suomessa tämä yhteisö toimii hirveän hyvin”, Saukkonen kertoo.

Yhdistykset järjestävät myös tähtinäytöksiä, joiden avulla pääsee helposti kokemaan tähtitaivaan uskomattomat kohteet.

Näytösten lisäksi yhdistykset tarjoavat monentyyppisiä tähtitiedekursseja. Esimerkiksi Ursa järjestää syyskuussa aloittelijoille tarkoitetun kurssin tähtivalokuvauksesta.

Jari Saukkonen
Luolasumu on kaasupilvi Kefeuksen tähdistössä. Pilven sisältämä vety säteilee punaisena läheisten tähtien vaikutuksesta. Kuva on tähtiä kuvaavan Jari Saukkosen ottama.
Luolasumu on kaasupilvi Kefeuksen tähdistössä. Pilven sisältämä vety säteilee punaisena läheisten tähtien vaikutuksesta. Kuva on tähtiä kuvaavan Jari Saukkosen ottama.
Juhani Niiranen / HS
Tähtivalokuvaaja Jari Saukkonen valmistautuu yön kuvauksiin.
Tähtivalokuvaaja Jari Saukkonen valmistautuu yön kuvauksiin.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat