Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ensi viikon säätä ei voi tietää, mutta tämän voi ennustaa: Syksystä tulee tavallista lämpimämpi

Miten meteorologit voivat ennustaa kolmen kuukauden keskilämpötilan, kun jo ensi viikon sää voi yllättää?

Kotimaa
 
Markku Ulander / Lehtikuva
Viime sunnuntain lämmin sää houkutteli auringonottajia Vantaan Vetokannaksen uimarannalle.
Viime sunnuntain lämmin sää houkutteli auringonottajia Vantaan Vetokannaksen uimarannalle. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Luvassa on keskimääräistä lämpimämpää säätä peräti joulukuuhun asti, kertoi Ilmatieteen laitos syyskuun toisella viikolla. Loppusyksy on noin asteen tavanomaista lämpimämpi.

Miten meteorologit voivat ennustaa kolmen kuukauden keskilämpötilan, kun jo ensi viikon sää voi yllättää?

Ennuste lämpimästä syksystä on niin sanottu vuodenaikaisennuste, jollaisia tekee Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF). Se laskee todennäköisyyden kolmen kuukauden keskilämpötilalle.

Loppusyksy on tavanomaista lämpimämpi 70–80 prosentin todennäköisyydellä. Paras arvio poikkeamalle on yksi aste – näin tutkijat asian ilmaisevat.

”Todennäköisyys perustuu siihen, että samasta lähtötilanteesta on ajettu kymmeniä ennusteita. Niistä 70–80 prosenttia antaa tulokseksi lämpötilan, joka on tavanomaista lämpimämpi”, selittää Sami Niemelä, joka on meteorologisen tutkimuksen yksikön päällikkö Ilmatieteen laitoksessa.

Kolmen kuukauden ennustus kuulostaa pitkältä. Sään ennustamisen tarkkuus riippuu, millaista sääilmiötä pitää ennustaa.

”Suuriin sääilmiöihin, kuten matalapainealueisiin ja korkeapainealueisiin liittyvää säätietoa voidaan ennustaa parhaimmillaan noin viikoksi eteenpäin”, Niemelä sanoo. Sellaisia tietoja ovat lämpötila, tuuli, pilvisyys ja sateisuus.

Vastaavasti yksittäisen ukkossolun saapumisen voi ennustaa tarkasti vain muutamaksi tunniksi eteenpäin. Ukkosriskin alueita voi ennustaa pari päivää eteenpäin jopa tuntien tarkkuudella, joskin tarkkaa paikkaa ukkospilville on vaikea sanoa.

Suuret ja suhteellisen pysyvät sääilmiöt auttavat ennustamaan säätä viikkoja etukäteen. Jos Venäjän päällä on korkeapaine, se määrää Suomen suursäätä kaksi kolmekin viikkoa. Yleensä suursäätyypeistä ei kannata tehdä yli 30 vuorokauden ennusteita tehdä.

Vuodenaikaisennusteet eivät yritä ennustaa päivittäisiä ja viikottaisia säätiloja. Ne kertovat kolmen kuukauden keskimääräisestä korkeapaineesta, matalapaineesta, lämpimyydestä ja kylmyydestä, sateisuudesta ja kuivuudesta.

”Välillä voi olla kylmempää ja välillä lämpimämpää. Kun otetaan kolmen kuukauden keskiarvo, virheet kumoavat ainakin osittain toisensa”, ilmastotutkija Jouni Räisänen Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta tiivistää.

Vuodenaikaisennuste perustuu eurooppalaiseen säämalliin, joka on Räisäsen mukaan paras kolmesta maailmalla käytetystä. Se on ollut käytössä vuodesta 1979, mutta sitä on kehitetty monin tavoin 1980-luvulta lähtien.

Malli on tietokoneohjelma, jossa matkii ilmakehässä vaikuttavia fysiikan lakeja. Lämpötilaa ennustetaan energian säilymislain avulla ja tuulia taas Newtonin toista lakia käyttäen, voima on massa kertaa kiihtyvyys, ja niin edelleen.

ECMWF:n pitkässä mallissa maailma on jaettu 80 kilometrin ruutuihin, kun lyhyissä kymmenen vuorokauden ennusteissa ruutujen väli on vain 9 kilometriä.

Lähtötiedot lämpötilasta, kosteudesta ja tuulista saadaan havaintoasemilta, joita on parhaimmillaan asutuilla alueilla kymmenien kilometrien välein. Tietoja saadaan myös sääsatelliiteista ja säähavaintopalloista. Jokaisessa mallin ruudussa ei ole havaintoasemaa, mutta ohjelma laskee aukkoihin todennäköisimmät lukemat.

Lyhyissä eli enintään kymmenen päivän ennusteissa meteorologit huomioivat yleensä vain ilmakehässä tapahtuvat muutokset.

Vuodenaikaisennusteissa pitää huomioida meren pintalämpötilan muutokset. Ne vaikuttavat säähän, ja merten lämpötila muuttuu hitaammin kuin ilmakehän, joten se on ennustettavissa varmemmin ja pidempään.

Pitkän ajan ennusteiden osuvuus riippuu suuresti alueesta, jolle se annetaan. Paras osuvuus on lähellä tropiikkia.

”Korkeilla leveysasteilla, kuten Suomessa, sään vaihtelevuus on luonnostaan suurempaa kuin tropiikissa, eikä meren pintalämpötilalla ole yhtä voimakasta vaikutusta vallitsevaan säätyyppiin. Se vaikeuttaa pitkän ajan ennusteen tekemistä”, Niemelä sanoo.

Vuodenaikaisennuste on Suomessakin Räisäsen mukaan riittävän tarkka esimerkiksi vesivoimalayhtiöiden käyttöön. Ne voivat harkita, paljonko vettä kannattaa valmistautua juoksuttamaan. Vaikka nyt ennuste ei osuisi asteen tarkkuudella, kymmenessä vuodessa ennusteet pitävät keskimäärin paikkansa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat