Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nasun nenätaidot punnitaan verijäljellä – näin teet koiralle verijäljen

Verijälkiharrastukseen opetettuja koiria käytetään myös loukkaantuneiden eläinten etsinnöissä.

Kotimaa
 
Pentti Vänskä
Nasu on jäljestystilanteessa valjaissa ja pitkässä narussa. Narun päässä Juha Holopainen.
Nasu on jäljestystilanteessa valjaissa ja pitkässä narussa. Narun päässä Juha Holopainen. Kuva: Pentti Vänskä
Fakta

Verijäljen SM-kisat Siilinjärvellä

 Viikonvaihteessa pidetään metsästyskoirien verijäljen (mejä) SM-kisat Siilinjärvellä.

 Karsintapäivän kokeeseen osallistuu 19 koiraa, jotka ovat kennelpiirien mestareita. Finaaliin osallistuu kuusi parasta ja edellisvuoden voittaja.

 Alussa testataan koirien paukun sietokyky laukauksella. Kilpailussa maastoon on vedetty 1,2 kilometrin jälki, johon on käytetty 0,33 litraa verta. Reitille tehdään hirven makuuksia jäljitteleviä kohtia, 90 asteen kulmia ja veretön katkos.

 Koira kulkee jäljellä 6 metrin narussa. Sillä on 45 minuuttia jäljestysaikaa. Lopussa on palkintona hirven sorkka.

Novascotiannoutaja Nasu nuuhkii innostuneena maastoa Kuopion Puijolla. Hetki sitten sen isäntä Juha Holopainen on pukenut Nasulle valjaat, joihin on kiinnitetty pitkä naru.

Se on merkki. Nasu tietää, että pian se pääsee käyttämään nenäänsä ja etsimään maastosta verijälkeä. Metsästyskoirien verijälki (mejä) on Nasun ja Holopaisen yhteinen harrastus.

Siinä koira opetetaan seuraamaan verijälkeä, joka on vedetty maastoon edellispäivänä. Jäljen teossa jäljitellään haavoittuneen eläimen kulkua metsässä. Ajatuksena on, että jälkeä seuraamalla koira löytäisi haavoittuneen eläimen. Harrastustoiminnassa maalissa ei ole eläintä vaan palkinto, usein hirven sorkka.

”Kun Nasulle laitetaan valjaat ja siirrytään autolta maastoon, into on ihan mahdoton”, Holopainen sanoo.

Juha Holopaisen vaimo Tuula Taskinen kasvattaa pienimuotoisesti tollereiksi kutsuttuja novascotiannoutajia. Pariskunta on harrastanut koirillaan verijälkeä nyt 25 vuotta.

3,5-vuotias Nasu on menestynyt kokeissa ja kisoissa Taskisen koirista parhaiten. Se on jo kaksinkertainen piirinmestari Pohjois-Savossa.

Hallitsevana piirinmestarina Nasu ja Holopainen osallistuvat viikonvaihteessa metsästyskoirien verijäljen SM-kisoihin Siilinjärvellä. Siellä koiran tulee seurata oikeaoppisesti metsään tehtyä 1,2 kilometrin mittaista jälkeä.

Nasu on harrastanut verijälkeä pennusta saakka. Ensimmäiset jäljet voi vetää kotipihaan lihapullalla, mutta Holopainen on käyttänyt alusta saakka verta.

”Pitää muistaa, että joitakin koiria veri voi pelottaa. Siinä on voimakas haju ja sitä tarvitaan tosi vähän.”

Osa koirista innostuu jäljestämisestä nopeasti, osa tarvitsee enemmän ohjausta ja kannustusta. Jäljen haastetta voi lisätä kokemuksen karttuessa.

Nenän käyttö on koiralle hyvää aivojumppaa ja opettaa sitä keskittymään.

Nykyään Holopainen käy Nasun kanssa säännöllisesti verijälkikokeissa ja -harjoituksissa. Harrastus vie aikaa, sillä koetapahtumissa kuluu yleensä koko viikonloppu.

Harjoitustilanteissa hän pyrkii tekemään vaihtelevia jälkiä erilaisiin maastoihin. Nasu on innokas aina. Joskus Holopainen kuluttaa koirasta ylimääräiset energiat käymällä sen kanssa pitkällä juoksulenkillä ennen koetta.

”Se menisi niin lujaa, että pitää jarrutella. Jäljen alussakin se pitää rauhoittaa kunnolla. Kokeessa maksimiaika on 45 minuuttia, mutta Nasulta se menisi 15 minuutissa ja sen allekin, jos vaan antaisi mennä.”

Alunperin jäljestyskokeet kehitettiin metsästyskoirille, mutta jäljestyksen suosion lisäännyttyä ne vapautettiin muillekin roduille vuonna 2007. Perinteisiä verijälkikoiria ovat noutajat, spanielit ja mäyräkoirat.

”Nykyään siellä näkee espanjanvesikoiraa, vinttikoiraa, lagottoa”, Holopainen luettelee.

Verijälkeen koulutettujen koirien taidot ovat tarpeellisia myös tosielämässä. Koulutettuja koiria käytetään kolareissa loukkaantuneiden tai metsästyksessä haavoittuneiden eläinten etsinnöissä.

Useimmiten haavoittunut eläin on hirvi, peura tai kauris. Joskus metsästä etsitään haavoittunutta karhua, sutta tai ilvestä.

Myös Holopainen ja Nasu aikovat ilmoittautua riistanhoitoyhdistysten ylläpitämään suurriistan virka-aputoimintaan (SRVA). Silloin metsään on lähdettävä, kun kutsu tulee.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat