Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

HS-kyselyyn hyvästä kuolemasta tulvi vastauksia – toivotuin kuolema on sydänkohtaus

Sydänkohtaus kotona lähempänä 90:nettä ikävuotta ja puolison ollessa vierellä. Tämä osoittautui mieluisimmaksi tavaksi kuolla Helsingin Sanomien kyselyssä, jossa kartoitettiin lukijoiden toiveita kuolemaan liittyen.

Kotimaa
 
Laura Oja
Kuoleman hetkellä nähtäisiin vierellä mieluiten puoliso tai rakastettu.
Kuoleman hetkellä nähtäisiin vierellä mieluiten puoliso tai rakastettu. Kuva: Laura Oja

Sydänkohtaus kotona lähempänä 90:nettä ikävuotta ja puolison ollessa vierellä. Tämä osoittautui mieluisimmaksi tavaksi kuolla Helsingin Sanomien kyselyssä, jossa kartoitettiin lukijoiden toiveita kuolemaan liittyen.

Kuolemakyselyyn tulvi vastauksia. Lyhyessä ajassa yli 4 000 lukijaa kävi kertomassa, mihin ja minkä ikäisenä he haluaisivat kuolla, jos saisivat itse valita. Samalla sai pohtia, mitä sanoisi ennen kuolemaasa ja kenelle.

Enemmistö vastaajista, 74 prosenttia, valitsi kuolinsyykseen sydänkohtauksen. Liikenneonnettomuus, syöpä ja muistisairaus keräsivät hajaääniä.

Kuolinpaikoista mieluisin olisi koti. Siellä haluaisi kuolla 76 prosenttia vastaajista.

Kuoleman toivottiin yllättävän kahdeksan–yhdeksänkymppisenä. Vastaajista 41 prosenttia haluaisi kuolla 81–90-vuotiaana ja 24 prosenttia 91–100-vuotiaana.

Kuoleman hetkellä nähtäisiin vierellä mieluiten puoliso tai rakastettu. Lapsi tai lapset olivat seuraavaksi suosituin vaihtoehto. Lähes joka viides ei toivonut vierelleen ketään.

Vaikka äkillinen sydänperäinen kuolema keräsi eniten ääniä, yli kolmannes vastaajista toivoi, että voisi kuolla tietoisena kuoleman tulosta ja läheisten kanssa viimeiset keskustelut käyden.

Vanhuuteen hiipumalla ja pois uinumalla toivoi kuolevansa vain runsas viidennes vastaajista.

Viimeiset sanat ennen kuolemaa herättivät koskettavia pohdintoja. Usein sanat haluttiin osoittaa puolisolle tai rakastetulle.

”Olipa hieno elämä. Kiitos, että sain elää sen kanssasi!”, kirjoitti eräs vastaaja. ”Miehelleni haluaisin sanoa, että rakastan häntä aina”, kertoi toinen ja kolmas vastasi: ”Kiittäisin vaimoani elämänkumppanuudesta ja sanoisin, että rakastan häntä”.

Hyvin moni halusi osoittaa rakastavat sanansa lapsilleen. Osa halusi antaa näille samalla kannustusta ja elämänohjeita viimeisen kerran.

”Haluaisin kertoa lapselleni, että rakastan häntä ja että kaikki järjestyy ja elämä kantaa, jos olet uskollinen omille tunteillesi”, eräs vastaaja muotoili.

”Kertoisin tyttärelle, kuinka mainio ja hyvä persoona hän on aina ollut”, totesi toinen.

Jotkut kantoivat huolta mahdollisesta lemmikistä ja aikoivat ennen kuolemaansa vannottaa jotakuta pitämään siitä huolen.

On turha pohtia, mitä sanoisi viimeiseksi, koska kaiken pitäisi olla siinä vaiheessa jo sanottu. Näin ajatteli osa vastaajista.

”Olen ammattini puolesta kokenut erilaisia kuoleman hetkiä ja todella harvassa ovat ne hetket, kun jotakin on sanottu. Sanomiset on sanottu jo huomattavasti aikaisemmin. Joten, en halua sanoa mitään”, kirjoitti yksi vastaajista.

Osa pyytäisi anteeksi vielä ennen kuolemaansa.

”Haluaisin pyytää anteeksi joitakin menneisyydessä tekemiäni vääriä tekoja, vaikka se ei mitään autakaan”, kirjoitti eräs.

Uskoon ja toiveeseen tavata taivaassa viitattiin hyvin monessa vastauksessa.

Osa vastaajista ajatteli viime hetkillään ohjeistavansa läheisiä hautajaisjärjestelyissä ja perinnönjaossa.

Murjotushautajaiset haluttiin kieltää. Läheisten toivottiin muistavan kuollutta iloisina, ei surren.

”Ruumis poltettakoon krematoriossa ja mahdolliset ystävät ottakoon kunnon shamppanjakännit, eikä sitten millään halvalla litkulla”, toivoi yksi vastaaja.

Jotkut halusivat muistuttaa perikunnalle, mistä löytyvät tärkeimmät jälkiselvittelyä helpottavat jutut, kuten salasanat. Toiset taas aikoivat viime hetkillä ohjeistaa tuhoamaan sometilit ja kovalevyt.

Läheisten lohduttaminen kuoleman hetkellä nähtiin usein tärkeäksi. Heidän toivottiin jatkavan elämää eikä käyttävän liikaa aikaa kuolleen suremiseen.

”Kertokaa pienille lapsille, että vilkutan heille tähdiltä enkä ole enää kipeä”, eräs kehotti.

Osa tiivisti tuntonsa ytimekkäästi yhteen lauseeseen: ”Kiitos elämälle” tai ”Olinhan täällä minäkin”. Yksi vastaaja arveli päättävänsä elämänsä kysymykseen: ”Oikeasti?”

Kyselyn 4 083:sta vastaajasta 64 prosenttia oli naisia. Vastaajissa oli kaiken ikäisiä, mutta selvästi yli puolet oli alle 45-vuotiaita.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat