Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kuka onkaan haavoittunut herttua ja kuka ritari, kun työllisyystyöryhmä juonii työttömien ansioiden kohtalosta?

Jos William Shakespeare (1564–1616) eläisi tänään, hän varmaankin tekisi näytelmän suomalaisesta vallankäytöstä olennaisen paljastavasta työttömyystyöryhmästä.

Kotimaa
 
Juha Sipilä ja hallitus ovat kuin Myrskyn herttua ja taikuri Prosperos (Ralph Richardson, The Royal Shakespeare Company, vuonna 1952).
Juha Sipilä ja hallitus ovat kuin Myrskyn herttua ja taikuri Prosperos (Ralph Richardson, The Royal Shakespeare Company, vuonna 1952).

Fakta

 Ansiosidonnaisen työttömyysturva pitäisi muuttaa niin, että se kannustaisi tai pakottaisi nykyistä enemmän hakemaan töihin

 Esityslistalla on myös yli 60-vuotiaiden eläkearmahdus, vaikka siitä on jo käytännössä päätetty

 Etsiä keinoja, miten ansiosidonnaista työttömyysturvaa voisi käyttää palkan osana ja starttirahana

 Etsiä keinoja, miten vaikeasti työtä saavat nuoret pääsisivät edes kokeilemaan työtä

 Etsiä keinoja, miten vaikeasti työllistyviä saataisiin töihin yhdistämällä palkka ja tukia

Jos maailman arvostetuin näytelmäkirjailija William Shakespeare (1564–1616) eläisi tänään, hän voisi asettaa ihmismielen heikkouksien tutkintansa näyttämölle, jossa eivät juonittelisi kuninkaat tai ruhtinas- ja kauppiassuvut vaan suomalainen vallan ydin nimeltään kolmikanta.

      Vaikka murhia ei tapahdu eikä rakkaus ole varsinaisesti agendalla, jännitteiseen kolmikantaan on helppo sijoittaa niin tragedioita kuin komedioitakin ja etenkin tragikomedioita.

Kolmikanta koostuu hallituksesta sekä palkansaajien ja työnantajien edunvalvojista. Siihen on toisen maailmansodan jälkeen tiivistynyt taistelu tuottavuuden hedelmistä Suomessa.

Shakespearelaisen draaman ainekset ovat hyvin nähtävissä viime viikon perjantaina työnsä aloittaneessa työmarkkinajärjestöjen asiantuntijoista ja virkamiehistä koostuvassa työllisyystyöryhmässä.

Ryhmän puheenjohtaja on ilmiselvä Rikhard III -näytelmän lojaali hovimarsalkka William Hastings, valtion talouden vartija. Hän on valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki.

Aivan kuten hovimarsalkka Hastingsilla, Hetemäellä on lehmän hermot, tolkuton tietämys ja yöunet vähäksi jättävä työmoraali. Hetemäellä on myös ailahtelevainen, tuhlaamiseen taipuvainen ja jatkuvasti vaihtuva työnantaja: Suomen hallitus.

Hetemäki on kärsivällinen kuuntelija. Hänen on vaikea kuvitella toistavan ryhmän jäsenille Shakespearen Macbethin sanoja ”Sa kieltäs tulet pieksemään, no, joutuun!”

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on tämän draaman kuningas, mutta hän ja hallitus ovat myös kuin Shakespearen Myrskyn herttua ja taikuri Prospero, joka elelee eristyksessä saarella. Sinne hänet juonittelivat oma veli Antonio ja Napolin kuningas Alonso.

Antoniosta ja Alonsosta tulevat väkisin mieleen työntekijöiden palkansaajajärjestöt SAK, STTK ja Akava, sinänsä myös työnantajien edustajat EK ja Kuntatyönantajat. Kilpailukykysopimukseen suostumalla ne onnistuivat sitomaan hallituksen kädet.

Sopimuksessa on nimittäin lause, jonka mukaan hallitus valmistelee työlainsäädäntöön ja ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan tehtävät muutokset yhdessä työmarkkinaosapuolien kanssa. Tällä lauseella kolmikanta heräsi taas täyteen voimaansa.

Mutta Prosperon tapaan Sipilä yrittää käyttää taikavoimiaan ja päästä taas hallitsemaan maata ilman kolmikannan työmarkkinajärjestöjen tapaa jarruttaa hallituksen haluamia uudistuksia.

Kuin Julius Ceasarin triumviraatti ovat hallituspuolueet keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset antaneet Hetemäen ryhmälle tehtäväksi laatia esityksen, joka tuo työtä 10 000 työttömälle työtä. Esityksen pitäisi koostua viidestä triumviraatin esittämästä kokonaisuudesta, mutta työmarkkinajärjestöjenkin ehdotuksia otetaan huomioon.

Työllisyystyöryhmän työskennellessä Prospero-Sipilä seuraa kolmikantavääntöä saareltaan. Antonio ja Alonso arvaavat, että jos ryhmä ei saa päätöksiä, Prospero ottaa käyttöön taikakeinonsa ja jyrää lain, jolla hallitus muuttaa työttömyysturvaa haluamallaan tavalla.

Antonio ja Alonso ovat valmiit löytämään ratkaisun, mutta omilla ehdoillaan. Ongelma on, että heidän välillään on draamaan uusia kierroksia tuovia erimielisyyksiä.

Elinkeinoelämän keskusliitolle EK:lle kävisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentäminen mutta ei ansiosidonnaisen käyttö osana palkkaa tai starttirahaa. Se asettaisi EK:n mielestä firmat eriarvoiseen asemaan.

Palkansaajajärjestö SAK:ssa valtaapitävät herttuat eli liittojen puheenjohtajat eivät tule hyväksymään mitään, mikä edes näyttää heikennykseltä työttömyysturvaan. Sen sijaan ansiosidonnaisen käyttö palkanosana voisi jotenkuten menetellä.

Vaikeaksi tilanteen tekee se, että monen liittojohtajan asema heikkeni juuri päättyneessä suuressa kiky-taistelussa. He ajoivat sopimusta läpi omiensa parissa. Heidän palkkansa maksavat kansanosat huutavat taas: missä lie nuo luvatut työpaikat!

Jotta Prospero ei käyttäisi taikavoimiaan ja nostattaisi myrskyä, herttuakunnat ovat lähettäneet työryhmään ansioituneita asiantuntijaritareita.

SAK:n edustaja on Saana Siekkinen, joka hallitsee sosiaalituet mennen tullen. Siekkinen edustaa SAK:n modernisti ajattelevaa siipeä.

Akavasta ryhmään tuli suurin yllätys, ekonomisti Heikki Taulu. Työvoimapalveluja tunteva Taulu on aiemmin pysytellyt taustajoukoissa. STTK:sta mukana on luovasti ajatteleva entinen vasemmistoliiton puoluesihteeri, pääekonomisti Ralf Sund.

Kuntatyönantaja on lähettänyt kakkosmiehensä, kokeneen neuvottelupäällikön Jorma Palolan. EK:n edustaja on Vesa Rantahalvari, entinen sosiaali- ja terveysministeriön valtiosihteeri. Rantahalvarilla oli iso rooli eläkeneuvotteluissa.

Vaikein ryhmän viidestä tehtävästä on ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistaminen, niin että se innostaa ihmisiä etsimään töitä tarmokkaammin kuin nykyjärjestelmä. Työryhmässä riittää osaamista, ja se saisi keskenään ratkaisun kokoon sovittuun aikaan eli syyskuun loppuun mennessä – jos vain saisivat itse päättää.

Ritareillakin on käskijänsä. Työryhmän päällepäsmärinä toimii ryhmä, jossa ovat kikystä tutut ministerit ja työmarkkinoiden puheenjohtajat.

Päällepäsmäreilläkin on käskijänsä: ministereillä äänestäjät, keskusjärjestöpomoilla liittojohtajat, jotka ovat antaneet ryhmälle hyvin tiukat rajat, millä tavalla ansiosidonnaista saa muuttaa.

Työryhmässä istuu myös viisi virkamiestä. He edustavat tässä draamassa papistoa tai kuninkaan avustajia, joiden esitysten pohjalta työttömän kohtaloa pohditaan.

Työryhmän pöydällä on pyörinyt erilaisia malleja, jotka johtavat esimerkiksi viiden tai viidentoista prosentin leikkauksiin karenssipäivien takia. Jos työtön ei olisi ollut kolmen kuukauden aikana töissä tai muuten aktiivinen, hänen tukeaan voitaisiin leikata kolmen päivän verran. Tämä johtaisi noin viiden prosentin leikkaukseen.

Keskeinen kysymys on, miten karenssipäivät estävä aktiivisuus määritellään. Mitään ei ole sovittu, ja uusia malleja voi edelleen syntyä.

Lopulta ryhmässä on eniten valtaa sillä, jolla on parhaat ideat. Vain rohkealla juonikkuudella draama voi saada kauniin lopputuloksen kuten Shakespearen näytelmässä Loppu hyvin, kaikki hyvin, jossa neito murtaa kekseliäästi ylhäisömiehen perinteiset ajatuskuviot ja saa hänet puolisokseen.

Jos palkansaajat ja työnantajat löytävät yhteisen ratkaisun, Prospero-Sipilä ei voi kuin hyväksyä sen – etenkin jos kuninkaan avustajien taskulaskin antaa ratkaisun lopputulokseksi 10 000 työpaikkaa.

Markku Bärman HS
Vain ovelilla luovilla ratkaisuilla voi työttömyystyöryhmädraama saada kauniin lopputuloksen kuten Shakespearen näytelmässä Loppu hyvin, kaikki hyvin, jossa Helena-neito kekseliäästi saa murrettua ylhäisömiehen perinteiset ajatuskuviot ja saa hänet puolisokseen. Kuvassa ohjaaja Otso Kauton tulkinta Loppu hyvin, kaikki hyvin -näytelmästä Tampereen Työväen teatterissa 1996. Ovela Helena (Helena Kallio) pelastaa kuvassa olevan Ranskan kuninkaan hengen (Turkka Mastomäki) saadakseen haluamansa puolison. Kauton tulkinnassa apina (Auvo Vihro) korvasi narri Lavatchen. Narrien rooli on Shakespearella yleensä kertoa viisaasti totuus, mutta he eivät heiluta venettä tai halua tuhota vallitsevaa valtajärjestelmää.
Vain ovelilla luovilla ratkaisuilla voi työttömyystyöryhmädraama saada kauniin lopputuloksen kuten Shakespearen näytelmässä Loppu hyvin, kaikki hyvin, jossa Helena-neito kekseliäästi saa murrettua ylhäisömiehen perinteiset ajatuskuviot ja saa hänet puolisokseen. Kuvassa ohjaaja Otso Kauton tulkinta Loppu hyvin, kaikki hyvin -näytelmästä Tampereen Työväen teatterissa 1996. Ovela Helena (Helena Kallio) pelastaa kuvassa olevan Ranskan kuninkaan hengen (Turkka Mastomäki) saadakseen haluamansa puolison. Kauton tulkinnassa apina (Auvo Vihro) korvasi narri Lavatchen. Narrien rooli on Shakespearella yleensä kertoa viisaasti totuus, mutta he eivät heiluta venettä tai halua tuhota vallitsevaa valtajärjestelmää.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat