Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalaisten turvallisuuden tunnetta hämmästellään maailmalla – mutta miten turvallinen Suomi on tilastojen valossa?

HS vertaili eri vuosikymmenten tilastoja liikenteen uhreista väkivallantekoihin ja tulipalokuolemiin.

Kotimaa
 
Sami Kilpiö
Kuva: Sami Kilpiö
Fakta

Turvallisuus on tunnetta

 Sitran Uusi turvallisuus -projektin mukaan turvallisuus on ennen muuta tunne. Se syntyy oman elämän hallinnasta, merkityksellisestä tekemisestä, vaikutusmahdollisuuksista ja siitä, että on osa suurempaa yhteisöä.

 Koettu turvallisuus pitää sisällään muun muassa liikkumisen turvallisuuden, rikosturvallisuuden, tapaturmaturvallisuuden ja sosiaalisen turvallisuuden.

 Suomessa turvallisuudelle on yksi sana, mutta esimerkiksi englannin kielessä kaksi. Securityyn liittyy esimerkiksi rikollisuus ja safetyyn liittyvät muun muassa tapaturmat ja liikenneturvallisuus.

Suomalainen ei pelkää oman tai lapsensa turvallisuuden puolesta. Turvallisuuden tunne on niin vahva, että maailmalla sitä hämmästellään, kertoo koettua turvallisuutta elinympäristön näkökulmasta tutkinut maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä Aalto-yliopistosta.

Asia käy hyvin ilmi tutkimuksesta, jossa vertailtiin lasten liikkumisen vapautta 16 maassa.

"Suomi on kärjessä selvällä erolla seuraaviin maihin. Suomalaisilla lapsilla on suuremmat vapaudet liikkua elinympäristössään kuin muissa tutkimuksessa mukana olleista maista. Esimerkiksi vieraiden aikuisten pelko on hyvin vähäistä Suomessa ja suurta maissa, joissa lasten itsenäistä liikkumista rajoitetaan voimakkaasti", Kyttä kertoo.

Eron huomasi myös turkulainen Kari Kajuutti asuessaan 1990-luvulla vaimonsa kanssa Yhdysvalloissa. Siellä lasten turvallisuuteen suhtauduttiin tiukemmin.

"Tanskalainen lastenhoitaja sai syytteen heitteillejätöstä, kun hän oli jättänyt nukkuvan lapsen kahvilan ulkopuolelle. Sikäläiset ystäväni ihmettelevät vielä nykyäänkin, miten Suomessa luotetaan lasten liikkumiseen.”

Kajuutin perheessä lasten yksin liikkumisen rajat ovat laajentuneet vähitellen. 16-vuotias Kalla Kajuutti kertoo käyneensä keskustassa ensi kerran yksin noin 13-vuotiaana.

Vanhempien huolenaiheet muuttuvat lasten kasvaessa. Aiemmin suuri huoli oli liikenneturvallisuus, mikä osaltaan sai perheen muuttamaan Kärsämäen alueelle lähelle kouluja.

"Nyt sitä tietenkin pelkää, että lapsi pahoinpidellään. Toisaalta Kalla ei juuri liiku keskustassa ilta-aikaan", Kari Kajuutti puntaroi.

”Muutamalta kaveriltani on varastettu tavaraa kaupungilla. Se joskus huolestuttaa”, Kalla Kajuutti sanoo.

Helsingissä koettu turvallisuus parani tasaisesti vuoteen 2012 asti ja on pysynyt sittemmin samalla tasolla. Yli puolet helsinkiläisistä kokee nyt yleisen turvallisuustilanteen pysyneen samana tai parantuneen.

Tunne saa tukea rikostilastoista. Suomalaisen riski joutua rikoksen uhriksi on pienentynyt.

"Tunne voi kuitenkin kulkea eri rataa kuin faktat. Vaikka riski joutua uhriksi on vähentynyt, samaan aikaan raflaavien ikävien juttujen mahdollisuus on kasvanut", sanoo poliisijohtaja Tomi Vuori viitaten esimerkiksi kouluampumisiin.

Toisaalta kirjattujen pahoinpitelyiden määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja, professori Tapio Lappi-Seppälä sanoo, että kyse on ennen kaikkea ilmoitusalttiuden kasvusta. Uhritutkimusten mukaan vamman aiheuttanut fyysinen väkivalta on pysynyt samalla tasolla pitkään.

Suomalainen väkivaltarikollisuus on alkoholisidonnaista, joten alkoholipolitiikka ja kulutustavat näkyvät rikostilastoissa.

"Yhteydet ovat historialliset ja hyvinkin vahvat, joskaan eivät aina suoraviivaiset. Kokonaiskulutuksen muutokset näkyvät usein rikostilastoissa, mutta merkitystä on myös sillä, mitä juodaan, kenen kanssa ja missä”, Lappi-Seppälä sanoo.

Alkoholin kokonaiskulutus kääntyi laskuun vuonna 2007.

Turvallisuus on paljon muutakin kuin suojaa väkivallalta ja rikollisuudelta. Työpaikat ovat nyt aiempaa turvallisempia.

"Silloin kun aloittelin työuraani, jokaisena työpäivänä joku kuoli työtapaturmassa. 1990-luvulla oli jo vainajattomia viikkoja. Nyt kuolleiden määrä on ollut alhaisimmillaan 20–30 vuoteen”, ylijohtaja Leo Suomaa sosiaali - ja terveysministeriöstä sanoo.

Kodeissa valistus ei ole purrut. Tapaturmakuolleisuus on EU:n neljänneksi korkein.

Liikennekuolemien määrä on pudonnut 90-luvun alusta noin kolmasosaan.

Turvallisuus on myös suojaa tartuntataudeilta. Silläkin saralla on edistytty.

Esimerkiksi tuberkuloositartunnat on saatu kuriin parantuneiden elinolojen ja hygienian avulla. Hiv on vähentynyt merkittävästi tehokkaan ehkäisyn ja hoidon ansiosta, eikä Suomessa enää kuolla aidsiin. Rokotteiden ansiosta monet lastentaudit ovat käytännössä lähes hävinneet.

Dokumentoitujen influenssatartuntojen määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti, mutta se joutuu laboratoriodiagnostiikan kehittymisestä.

Lääkintöneuvos Anni Virolainen-Julkunen sosiaali-ja terveysministeriöstä korostaa, että tarttuvien tautien diagnostiikka ja seuranta on Suomessa korkealla tasolla.

"Sekä yksittäiset sairastumiset että epidemiat todetaan, hoidetaan ja torjutaan nopeasti. Ammattilaisten ja väestön tiedon taso on hyvä, mutta se ei pysy sellaisena itsestään. Tarvitaan jatkuvaa koulutusta ja viestintää tarttuvien tautien olemassaolosta ja niiden torjunnan merkityksestä sekä hyvästä hygieniasta ja rokotteista", hän sanoo.

Tilastot kertovat, että Suomi on turvallisempi maa kuin parikymmentä vuotta sitten.

Tilastot eivät kuitenkaan selitä ihmisen kokemusta turvallisuudesta. Tapio Lappi-Seppälä sanoo, että siihen vaikuttavat monet seikat, kuten taloudellinen turvallisuus sekä isot kansainväliset muutokset. Hänestä 2000-luku on ollut näillä mittareilla aika rauhallinen.

"1990-luku toi mukanaan monia muutoksia, jotka ravistelivat perusturvallisuutta. Näitä olivat muun muassa paha talouslama sekä rajojen avautuminen ja sitä seuranneet väestömuutokset.”

Euroopassa tapahtuneet terroriteot eivät ole heijastuneet Suomeen asti.

"Ne ovat näkyviä, mutta eivät välttämättä horjuta perusturvallisuutta, ainakaan niin kauan kuin niiden sidos Suomeen pysyy ohuena", Lappi-Seppälä arvioi.

Myöskään Marketta Kyttä ei näe koetulle turvallisuudelle mitään välitöntä suurta uhkaa.

”Ehkä me olemme sellaisia lapsia, jotka ovat saaneet kasvaa hyvässä ja turvallisessa kasvuympäristössä. Olemme kehittäneet vahvan sisäisen turvallisuuden kokemuksen, jota ei vähällä järkytetä”.

Oikaisu 19.9. klo 18.09. Jutussa väitettiin virheellisesti, että alkoholin kokonaiskulutus kääntyi laskuun vuonna 2005. Todellisuudessa kulutus kääntyi laskuun vuonna 2007.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat