Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hallituksen verolinja on ollut säilyttävä – tukee nykyisiä yrityksiä ja omistajia, ei kilpailun ja luovan tuhon edistymistä

HS listasi hallituksen tähänastiset veropäätökset. Työllisyyden parantaminen vaatisi työn verotuksen alentamista muiden verojen ja tukien kustannuksellakin.

Kotimaa
 
Vesa Moilanen / Lehtikuva
Valtiovarainministeri Petteri Orpo (vas.), ulkoministeri Timo Soini ja pääministeri Juha Sipilä eduskunnan suullisella kyselytunnilla 15. syyskuuta.
Valtiovarainministeri Petteri Orpo (vas.), ulkoministeri Timo Soini ja pääministeri Juha Sipilä eduskunnan suullisella kyselytunnilla 15. syyskuuta. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen iso veropoliittinen linja on ollut hallituksen vajaan puolentoista vuotta kestäneen kauden aikana ollut luonteeltaan säilyttävä. Suuria muutoksia verotukseen ei ole tehty.

Oheisessa taulukossa on listaus hallituksen veroja lisäävistä ja vähentävistä toimista tänä ja ensi vuonna.

Suurimman veropoliittisen päätöksensä hallitus teki jo hallitusohjelmassaan, kun se päätti, että veroaste eli valtion keräämien verojen ja maksujen suhde bruttokansantuotteeseen ei nouse.

Näin kaikki talouden sopeutustoimet päätettiin tehdä julkisia menoja leikkaamalla.

Samalla luvattiin, että kenenkään palkkaverotus ei kiristy.

Se oli iso lupaus aikana, jolloin työttömyysvakuutusmaksut ja kunnallisverot ovat nousussa.

Viime vuonna työtulojen verotusta kevennettiin hallitusohjelman mukaisesti 450 miljoonaa euroa, jotta työttömyysvakuutusmaksujen korotukset eivät kiristäisi palkkaverotusta.

Suurituloisemmilla kevennys ei kuitenkaan riittänyt korvaamaan maksujen nousun aiheuttamaa kiristystä.

Ensi vuonna euromääräisesti suurin maksumuutoksista ja verotuksesta yhteenlaskettava kevennys on työmarkkinoiden ja hallituksen sopiman kilpailukykysopimuksen (kiky) mukainen palkansaajille tulossa oleva 515 miljoonan euron kevenemä.

Se toteutui, kun 90 prosentin vaatimus sopimukseen sitoutuneista palkansaajista äskettäin toteutui.

Kikyn ansiosta työn verotus hiukan kevenee, mutta palkansaajan verokevennykset hupenevat osin palkasta perittävien sosiaalivakuutusmaksujen kasvuun.

Euromääräisesti yhteenlaskettuna maksumuutokset keventävät keski- ja suurituloisten verotusta. Lisäksi tulee hallituksen päättämä veronkevennys, joka kohdistuu pieni- ja keskituloisille.

Yhteensä kikyn seurauksena palkkatulon verotus kevenee keskimäärin noin 0,6 prosenttiyksikköä, valtiovarainministeriö laskee.

Eläkeläisten verotusta hallitus keventää samassa yhteydessä 137 miljoonan euron verran 2017.

Hallituksen tähänastista veropolitiikkaa voi kuvata enemmän pro business- kuin pro markets -henkiseksi. Se tukee nykyisiä yrityksiä ja omistajia, ei kilpailun ja ”luovan tuhon” edistymistä.

Talouden rakenteita ei ole verotuksen avulla pyritty uudistamaan, vaan erilaiset veroedut, -kannustimet ja yritystuet on pidetty ennallaan tai tukia on lisätty.

Kyvyttömyys verotuksen selvienkin virheiden korjaamiseen ei ole yksin Sipilän hallituksen ongelma, vaan se on kansainvälisestikin yleinen ilmiö.

Verotuksen neutraalisuuteen perustuvat muutokset ovat aina hankalia, koska uudistuksissa häviävät aloittavat muutosehdotuksista hirveän huudon. Uudistusten voittajat sen sijaan ovat aina hiirenhiljaa.

Vanhoja vääristyneitä rakenteita perustellaan kuin lastenjuhlien kakunjaossa – oma isompi pala on oikeutettu, koska kaveri sai kerran enemmän limonadia.

Linjakkaiden veroratkaisujen tekoa ei tietenkään helpota sekään, että lobbauskoneistojen vaikutusvalta kasvaa.

Hallitusta on kritisoitu oman äänestäjäkunnan suosimisesta esimerkiksi yrittäjävähennyksen käyttöönotossa.

Sdp on käyttänyt yrittäjävähennystä taajaan esimerkkinä kaverikapitalismista, jossa osa ”apteekkareiden ja asianajajien” tuloista muuttuu verottomiksi.

Yrittäjävähennyksessä liikkeen- ja ammatinharjoittajien, maa-, metsä- ja porotalouden harjoittajien ja elinkeino- ja verotusyhtymien verotusta muutetaan niin, että viisi prosenttia tulosta on verovapaata.

Verotettavien tulojen muuttaminen verovapaiksi on verojärjestelmän kannalta aina merkki veropolitiikan alennustilasta – siinä valtio päättää erikseen, ettei kerääkään haluamaansa veroa.

”Itse suosin laajaa veropohjaa ja matalia verokantoja. Vähennykset eivät ole sen kanssa linjassa. Sen myönnän”, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) selvitti yrittäjävähennyksen perusteluja (HS 13.7.).

”Mutta toisaalta pk-yritysten merkitys on niin suuri, että puhdasoppisuus saa väistyä syrjään”, hän lisäsi.

Yrittäjävähennystä on perusteltu paitsi pk-yrittäjien kannustamisella myös sillä, että näiden henkilöyritysten verotus on raskaampaa kuin vauraiden listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus.

Perustelu on tosi, mutta puhdasoppisempi kysymys olisi ollut, pitäisikö henkilöiden osinkoverotus ennemmin uudistaa niin, että muita veroja ei tarvitse rukata osin verovapaiksi.

Mutta sellaisen kysymyksen tekeminen vaatii poliitikolta rohkeutta.

Toinen hieman kiusallinen esimerkki on ensi vuonna voimaan tuleva metsälahjavähennys.

Siinä yli 30 000 euron metsätiloja omistavat vanhemmat voivat luovuttaa metsätilojaan lapsille perintöveroja välttääkseen. Lahjaveroa voi vähentää tietyin edellytyksin puun myyntituloista.

Vähennystä on perusteltu sillä, että puukauppa tehostuu, kun metsätilat siirtyvät nuorten omistajien hoitoon.

Samalla logiikalla eli kaupankäynnin tehostumisväitteellä voisi perustella minkä tahansa liiketoimen – vaikka nakkikioskien – siirtoa nuorempiin käsiin.

Puukauppa on käynyt tänä ja viime vuonna vilkkaasti ilman lahjavähennystäkin. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa puuta on korjattu lähes sama määrä kuin sitä on kasvanut.

Tällöin epäilevän mieleen voi tulla, että Juha Sipilän hallitus on veropäätöksen tehdessään miettinyt puukaupan tehokkuuden lisäksi myös tiettyjen metsätilojen omistajien kukkaroa.

Omille äänestäjille suunnatut pienet lahjat ovat politiikassa tyypillisiä, ja hallituksen suurten verolinjausten kannalta toisarvoisia.

Hallitusohjelmassa julistetaan, että ”hallituksen veropolitiikka tähtää kasvun, yrittäjyyden ja työllisyyden vahvistamiseen”.

Näistä tavoitteista polttavin on työllisyys.

Jos työllisyyttä halutaan parantaa veropolitiikalla, työn verotuksen keventämiseen kannattaisi pyrkiä muiden verojen ja maksujen kiristymisen kustannuksellakin.

Siinä murroksessa hallitus joutuu usein päättämään, edistääkö se vanhan elinkeinorakenteen muutosta vai tukeeko se eri keinoin kansainvälisen kilpailun keskellä painiskelevaa perusteollisuutta.

Tuore esimerkki tällaisesta rakenteita säilyttävästä politiikasta löytyy budjetista annettavien varojen puolelta.

Hallitus antoi torstaina eduskunnalle lakiehdotuksen, jonka mukaan paljon energiaa käyttäville yrityksille, lähinnä metsäteollisuudelle, annetaan enimmillään 232 miljoonaa euroa tukea vuosina 2017–2021 niin sanotun hiilivuotoriskin ehkäisemiseksi.

Toisin sanoen päästökauppajärjestelmään sitoutunut hallitus on ensin yrittänyt saada yritykset noudattamaan ilmastotavoitteita ja vähentämään päästöjään.

Sitten se kompensoi aiheuttamansa paineen vähentää energiakulutusta myöntämällä uuden korvaavan tuen.

Hiilivuototuki tuo paljaana esiin kaikkien hallitusten perusongelman: Mistä löytyisi rohkeutta muuttaa asioita silloin, kun toiminnan lyhytaikaiset vaikutukset aiheuttavat omissa joukoissakin porua ja vaikeuksia?

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat