Kotimaa

Saattohoitoon tarvitaan vapaaehtoisia – Sataa kuolevaa tukenut Seppo Laurell: ”Kuolevat miehet puhuvat kesämökeistä”

Eläkkeellä oleva merikapteeni on pisimpään saattohoidon vapaaehtoisena toiminut suomalainen. Hän käy Terhokodissa viikoittain.

Sähkötakka ja iso joulukuusi levittävät Terhokodin aulaan hentoa valoa. Viereisestä talvipuutarhasta kuuluu virrenveisua. Seppo Laurell on tänään aulaisäntänä vastaamassa puhelimeen ja vastaanottamassa saattohoitokodin vieraita.

”Tämä on vähän kuin portsarin hommaa”, pehmeällä äänellä puhuva 78-vuotias helsinkiläinen hymyilee.

Vuonna 1994 rakennettu saattohoitokoti on Laurellille kuin toinen koti. Eläkkeellä oleva merikapteeni on pisimpään saattohoidon vapaaehtoisena toiminut suomalainen. Hän käy Terhokodissa viikoittain.

Laurell osallistui ensimmäiselle Helsingissä järjestetylle vapaaehtoisten saattohoitokurssille vuonna 1986.

”Olin tutustunut saattohoitoon 1960-luvulla Englannissa. Ajatus ihmisarvoisesta loppuelämässä sekä viehätti että kosketti minua. Suomessa ei ollut vielä 1980-luvullakaan käsitettä kuoleva potilas.”

Vuonna 1982 Lääkintöhallitus julkaisi terminaalihoidon ohjeet, jossa mahdollistettiin vapaaehtoisten käyttäminen hoidon apuna. Laurell ilmoittautui nopeasti kurssille. Motivaation jäljet johtavat hänen lapsuuteensa.

”Keuhkotuberkuloosia sairastunut äitini lähetettiin keväällä 1947 kotiin kuolemaan. Hoidin häntä mummon kanssa kahdestaan kunnes äiti menehtyi tuskallisesti.”

Laurell osallistui vapaaehtoiskurssille 20 muun kanssa. Kun ensimmäinen Terhokoti avattiin Eiraan vuonna 1988, siellä aloitti vain kuusi kurssilaista.

Vapaaehtoisista on edelleen pula. Terhokodissa järjestetään noin joka toinen vuosi kurssi, mutta osa sen käyneistä jättää raskaan työn nopeasti. Saattohoidon valtakunnallisessa kehittämishankkeessa peräänkuulutetaan vapaaehtoisten valmennuksen lisäämistä.

”Sitoutuminen on vapaaehtoiselle tärkeää, sillä vapaaehtoisen käynnit voivat olla varsinkin kotihoidossa olevalle potilaalle viikon tärkein asia.”

Neljän kuukauden valmennuskurssi antaa vapaaehtoistyöhön valmiudet. Tärkein opettaja on ensimmäinen potilas.

Laurellin ensimmäinen potilas oli koditon erakko Matto-Arska, jota hoitajat kutsuivat Fransiskus Assisilaiseksi, sillä linnut olivat lähellä Arskan sydäntä.

”Seurasimme lintujen elämää ja välillä istuimme pellon pientareella. Hän jutteli mielellään raakkuvalla äänellään. Minä olin mukana hänen elämänsä luopumisissa, joita kesti toista vuotta.”

Vapaaehtoisen tehtävänä on useimmiten potilaan kuunteleminen ja kävelyttäminen.

Potilaan olo tehdään mahdollisimman mukavaksi. Yksi Laurellin alkuvuosien päätehtävistä oli auttaa keuhkosyöpäpotilaita tupakalle ja joskus pitää tupakkaa potilaan huulilla. Eräs potilas kuljetettiin ambulanssilla satamaan ja siitä päiväksi purjehtimaan. Toisen potilaan Laurell työnsi pyörätuolissa Senaatintorille kuuntelemaan puna-armeijan kuoroa.

”Tämä on myötäelävän kuuntelijan hommaa, jossa ei sovi tuputtaa omia oppejaan. Hommassa pärjää rauhallisella luonteella. On parempi olla vähän laiska kuin yliahkera”, Laurell naurahtaa.

Potilaat puhuvat yllättävän vähän kuolemasta. Eniten siitä puhuvat naiset, kun taas miehet juttelevat arkipäiväisistä asioista kuten kesämökeistä.

”Osa miehistä puhuu kuntoutuksesta, vaikka peräseinä jo häämöttää.”

Kuoleman luonnollisuutta aiotaan jatkossa korostaa saattohoidossa. Hoitoa suunnitellaan yhteistyössä potilaan ja omaisten kanssa.

Terhokodissa on järjestetty vuodesta 2007 asti omaistentunteja, joita kokenut vapaaehtoinen vetää.

”Saattokoti poikkeaa sairaalasta siinä, että täällä hoidetaan myös omaisia. Omaistentuntien aikana omaiset voivat keskustella, purkaa tunteitaan ja saada vertaistukea.”

Vuosien aikana Laurell on tehnyt 2 095 käyntiä saattohoitopotilaan luona. Hän on merkinnyt käynnit tunnollisesti päiväkirjan virkaa täyttävään majakka-aluksen lokikirjaan.

Laurell on ollut mukana lähes sadan omapotilaansa viimeisissä kuukausissa. Hän on ollut läsnä kolmen potilaan kuolinhetkellä. Silloin vapaaehtoisen ainoa tehtävä on läsnäolo.

”Vainajan valmistelussa voi halutessaan auttaa. Hautajaisiin on hyvä osallistua, jos sinne saa kutsun. Se on konkreettinen ja kaunis päätös ystävyyssuhteelle. Hautajaisten jälkeen on syytä pitää tauko ennen seuraavaa potilasta.”

Laurell kutsuu potilaita ystävikseen. Onko näin monien jäähyväisten jättäminen ollut vaikeaa?

”Ei, sillä heistä on jäänyt kauniita muistoja, ja he ovat tuoneet elämääni rikkautta”.

Muistoja Laurellilla on paljon. Entisen kengänkiillottajan Pepen kanssa hän kierteli kaupungilla ja merihenkisen Markun kanssa hän jutteli meriaiheista.

Sitten oli se inkerinsuomalainen Arvid, jolla oli suuri tarve saada elämäkertansa julkaistua. Sen Laurell lupasi digitoida, ja työssä kului ainakin sata tuntia.

”Tuntui, että se piti miehen hengissä. Hän ehti viedä saada syliinsä printtiliuskojen nipun.”

Arvidin Tukholmassa asuvat tyttäret saivat elämänkerran muistoksi.

”Monet potilaista ovat olleet mahdottoman hienoja ihmisiä. Sitä harmittelee, että miksi en aiemmin tutustunut ole tähän persoonallisuuteen.”

Hän haluaa kumota käsitystä että saattohoitokuolema olisi jotenkin surkea tapa lähteä.

”Ei saattohoidossa ole mitään pelättävää. Onnistuneessa saattohoidossa potilas pidetään kivuttomana ja henkinen puoli hoidetaan kuntoon. Hän pääsee sovintoon tärkeissä ihmissuhteissaan ja jumalasuhteessaan”, Laurell kuvailee.

”Silloin kuolema on kaunista, on saavutettu lähtörauha, ja ihminen hiipuu pois henkisesti kevyenä, ehkä pieni hymyn häivä kasvoillaan”, hän jatkaa.

Laurellin ensimmäinen potilas Matto-Arska kuoli vuonna 1988. Kunta järjesti rutiköyhän miehen hautajaiset. Saattoväkenä olivat Laurell ja sosiaalityöntekijä. Arskan tyttäret eivät osallistuneet hautajaisiin.

”Yhtäkkiä kirkkoon tuli kolme Arskan ryyppykaveria alkoholistihoitolasta. Miehet olivat tehneet rautalangasta ja havuista seppeleen. He laskivat sen arkulle minun muutaman markan tulppaanieni viereen.”

Ulkona Matto-Arska sai vielä kolme saattajaa. Läheisen puun oksilla istui harakka ja kaksi naakkaa.

Vapaaehtoiset keskustelevat, lukevat ja ulkoiluttavat

 Ensimmäinen saattohoidon tukihenkilöiden koulutus järjestettiin Helsingissä syksyllä 1986 Diakonissalaitoksella. Sen jälkeen Helsingissä on koulutettu satoja saattohoitotukihenkilöitä. Kurssien pohjana käytetään vieläkin ensimmäisen kurssin opinto-ohjelmaa.

 Kursseja järjestetään muun muassa Terhokodissa Pohjois-Haagassa, jossa on koulutettu vuosien aikana yli 200 vapaaehtoista. Heistä yli 60 auttaa vieläkin saattohoidossa.

 Koulutus kestää lukukauden, laajuus on noin 20 tuntia.

 Vapaaehtoiset opettelevat toimimaan kuolevan tukena ja pitämään huolta omasta jaksamisestaan.

 Vapaaehtoinen on seuralainen, jonka ei tarvitse tehdä sairaanhoitajan tehtäviä. Yleisimpiä tehtäviä ovat kotikäynnit, keskustelu, lukeminen ja ulkoiluttaminen.

 Viime vuonna Yhteisvastuukeräyksen erityiskohteena oli saattohoito. Tavoitteena on muu muassa päästä ennakoivaan yhteissuunnitteluun, joka tehdään iäkkään ihmisen, läheisten ja hoitohenkilökunnan yhteistyönä. Myös vapaaehtoisten valmennusta pyritään lisäämään.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Saattohoito
  • vapaaehtoistyö

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Heti ensimmäinen yhteydenotto te-toimistosta oli uhkauskirje – Työttömiä kohdellaan kuin rikollisia

    2. 2

      Pohjoiskorealaisella riisipellolla seisoo suomalaisten veronmaksajien kustantama paperitehdas – Näin Kimien diktatuuri vedätti Suomelta kymmeniä miljoonia euroja

    3. 3

      Helsingissä on jopa 12-vuotiaita seksinmyyjiä – Alaikäisten seksikaupasta ei juuri hiiskuta, mutta ilmiö on tuttu nuorten kanssa työskenteleville

    4. 4

      Facebookin isoin suomenkielinen feminismiryhmä kielsi islam- ja muslimiaiheiset keskustelut – Nyt ryhmän perustajat kertovat, miksi

    5. 5

      25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen”

    6. 6

      Keravan kunta: ”Lihaton vaihtoehto ei ole ravitsemuksellisesti riittävä” – kaupunki uudisti päiväkotien ja koulujen ruokalistat ja lähetti varoituskirjeen vanhemmille

    7. 7

      Nainen surmasi 73-vuotiaan miehen useilla mattoveitsen iskuilla Aleksis Kiven kadulla Helsingissä – HS seuraa murhaoikeudenkäyntiä

    8. 8

      Alkon nostalginen palvelutiski palasi, kun Töölöntorin uusi Alko avasi ovensa kello 10

    9. 9

      Jaakko Hissa tapasi Pohjois-Korean ”Suuren johtajan” kaksi kertaa ja huomasi oudon muodonmuutoksen: ”Valkoinen puku, sikari kädessä, kuin keskiamerikkalainen porho”

    10. 10

      Suomalaisissa yliopistoissa tutkijoiden on pakko opettaa, ja siitä kärsivät opiskelijat – ”Opettajan liika itseluottamus ei ole hyvä asia”, sanoo Aalto-yliopiston palkittu professori

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ahvenanmaan edustaja äänesti suomen kieltä vastaan Pohjoismaiden neuvostossa – ”Emme pystyneet edes kuvittelemaan, että hän kääntyisi Suomen aloitetta vastaan”

    2. 2

      Pääkaupunkiseudun bussi­liikenne oli sekaisin, koska asiakas antoi palautetta, kuljettajalle kerrottiin siitä, ja esimies läimäytti oven kiinni luottamus­miehen edestä

    3. 3

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    4. 4

      25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen”

    5. 5

      Heti ensimmäinen yhteydenotto te-toimistosta oli uhkauskirje – Työttömiä kohdellaan kuin rikollisia

    6. 6

      Nimikiista kuumenee! Opiskelijaporukka kaappasi Tampereen yliopiston englanninkielisen osoitteen – ehdottavat yliopiston nimeksi Tampereen ei-turkulaista yliopistoa

    7. 7

      Masennus vaani ja valitsi onnellisen hetken – Anni Saastamoisen elämässä oli kaikki hyvin, kun hän yhtäkkiä löysi itsensä vessasta itkemästä

    8. 8

      Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

    9. 9

      Helsingissä on jopa 12-vuotiaita seksinmyyjiä – Alaikäisten seksikaupasta ei juuri hiiskuta, mutta ilmiö on tuttu nuorten kanssa työskenteleville

    10. 10

      Suomalaisen yleisin ansio on 2 500 euroa – katso palkat ammateittain ja vertaa laskurilla omaa palkkaasi muihin iän ja koulutuksen mukaan

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    4. 4

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    5. 5

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    6. 6

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    7. 7

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    8. 8

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    9. 9

      ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

    10. 10

      Olen ollut alle kaksi viikkoa työttömänä, mutta työnhakuni lakkasi jo – te-palvelun kikkailu tekee työttömäksi ilmoittautumisesta sietämättömän vaikeaa

    11. Näytä lisää