Valikko
Kotimaa

JSN: HS:n saamat langettavat päätökset

Langettava 6295/SL/16Vastaaja: Helsingin Sanomat Asia: Totuudellinen tiedonvälitys, virheen korjausRatkaistu: 21.

Langettava 6295/SL/16

Vastaaja: Helsingin Sanomat

Asia: Totuudellinen tiedonvälitys, virheen korjaus

Ratkaistu: 21.9.2016

Lehti kertoi, että tutkimuslaitos on aloittamassa uuden selvityksen tiedevilpistä. Jutussa käytettiin virheellisesti termiä ”läpimurtotapaus”, joka antoi väärän kuvan jutussa käsitellystä tutkimuksesta. Lehti ei pyydettäessä oikaissut tietoja.

Kantelu 1.7.2016:

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 16.6.2016 julkaistuun juttuun ”VTT jatkaa syksyllä vilppiselvityksiä – tiukka rajaus jätti selvitykseen vielä paljon aukkoja”.

Kantelijan mukaan jutussa rikottiin Journalistin ohjeiden kohtia 8, 11 ja 20, ja juttu on aiheuttanut kantelijalle merkittävää vahinkoa.

Kantelijan mukaan HS sekoittaa, mahdollisesti tarkoitushakuisesti, tieteellisen vilpin ja tutkimusartikkelin tieteellisen arvioinnin käsitteet. Tieteellisen arvioinnin tavoitteena on arvioida tieteellistä laatua hyvin kriittisesti, mutta tutkimuksesta löytyvät mahdolliset puutteet eivät ole synonyymi tieteelliselle vilpille. Tieteellisen arvioinnin tavoitteena on löytää tutkimuksen mahdolliset heikkoudet, jotta tutkijat voisivat hyödyntää kritiikkiä tutkimustyönsä kehittämisessä. Lähes kaikista tieteellisistä artikkeleista, erityisesti kokeellisista tutkimuksista, voidaan löytää heikkouksia ja jopa (tahattomia) virheellisyyksiä. Tämä kuuluu tutkimuksen luonteeseen ja kritiikin antaminen kuuluu olennaisena osana tieteelliseen keskusteluun. Kantelijan mukaan jutussa on myös useita virheitä tai harhaanjohtavia kohtia.

Kantelijan mukaan on virheellinen väite, että VTT olisi etenemässä varsinaiseen vilppiselvitykseen. Kantelija pitää virheellisenä myös Helsingin Sanomien sanavalintaa ”läpimurtotapaus”, koska tutkimuksessa ei ole esitetty yhtään yksittäistä tulosta läpimurtotapauksena. Kantelijan mukaan tulkinta on Helsingin Sanomien oma, mutta jutusta saa kuvan, että se olisi ulkopuolisten selvittäjien tekemä

Kantelijan mukaan juttu väittää, että vilppiepäilyjä ei ole voitu kunnolla tutkia tiukan rajauksen vuoksi ja antaa ymmärtää, että VTT on toiminut tässä tarkoitushakuisesti. Kantelijan mukaan tämä on harhaanjohtavaa journalismia, sillä kyseessä on myös Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistus.

Kantelijan mukaan myös seuraava virke on virheellinen: ”Auki on yhä esimerkiksi se, oliko tämä tapausesimerkki satunnainen onnistuminen, jota mahdollisesti käytettiin artikkelissa harhaanjohtavasti tai tuloksia vääristellen.” Kantelijan mukaan tästä saa virheellisesti kuvan, että asiantuntijat ovat kertoneet raportissaan näin, vaikka selvittäjien mukaan kyseistä tapausesimerkkiä ei ole esitetty harhaanjohtavasti. Helsingin Sanomien toimitus ei selvästi luota asiantuntijoiden lausuntoihin tai ei mahdollisesti ymmärrä raporttien sisältöä.

Kantelijan mukaan myös seuraava osuus jutusta on harhaanjohtava: ”vahvoja epäilyjä vilpistä herättää HS:n hallussa oleva Akatemian apurahahakemus sekä ulkopuolisten selvittäjien, Talen ja 4Pharman, lausunto, ettei noin 9-vuotiaana sairastuneen tytön ja terveinä säilyneiden verrokkilasten koetuloksissa ollut merkittävää eroa.” Kantelijan mukaan on täysin normaalia tilastollista käyttäytymistä, että yksittäisen potilaan arvot eivät eroa verrokkilapsen tuloksista.

Kantelijan mielestä Helsingin Sanomat antaa väärän kuvan Suomen Akatemialle tehdystä apurahahakemuksesta. Kantelijan mielestä ”edustava” apurahahakemuksessa on viitannut siihen, että julkaistu kuva on edustava esimerkki metabolomiikka-analyyseista DIPP-tutkimuksessa.

Helsingin Sanomien vastaus 8.9.2016: Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen mukaan kyseinen juttu on jatkouutinen, joka käsittelee VTT:n kolmelta ulkopuoliselta professorilta tilaamaa selvitystä. Selvityksen tuloksia käsiteltiin jo edellisessä uutisessa, joka julkaistiin HS:n verkkosivuilla ja painetussa lehdessä 9.6.2016.

Päätoimittajan mukaan juttu on jatkouutinen, jonka kärkenä oli HS:n VTT:n pääjohtajalta saama tieto siitä, että VTT on teettämässä syksyn aikana lisäselvityksiä tiedevilppiepäilyistä. HS:n haastattelussa VTT:n pääjohtaja kertoo, ettei yhteen tiedeartikkeliin rajattu esiselvitys ollut tuonut riittävää varmuutta siihen, oliko VTT:n entisessä huippututkimusryhmässä tiedevilppiä vai ei. Tämä oli yksi HS:n edellisessä aihetta käsittelevässä uutisessa (9.6.2016) esitetyistä keskeisistä asiakohdista.

Jatkouutisessa kerrattiin myös tiiviisti HS:n aiemmissa kirjoituksissa esitettyjä tietoja siitä, mistä vilppiepäilyissä on kyse. Näiltä osin kyse ei ole uusina esitetyistä väitteistä, vaan kertaalleen julkaistun tiedon kertaamisesta lukijoille, jotta lukijalle syntyy riittävä viitekehys ymmärtää tuoreimpia käänteitä toimituksellisessa asiakokonaisuudessa.

Päätoimittajan mukaan VTT:n pääjohtaja on saanut tarkistaa hänen haastattelustaan peräisin olevat sitaatit ja muut tiedot kokonaisuudessaan ennen HS:n jutun julkaisua. Haastattelu on toimittajalla tallessa nauhoituksena.

VTT tai pääjohtaja eivät ole esittäneet uutisen julkaisun jälkeen minkäänlaisia oikaisu- tai vastinevaatimuksia. Kuten uutisen muotoilusta käy ilmi, kyse on pääjohtajan tilannearviosta (”on etenemässä”), ja siten ehdollisesta käsityksestä, aikomuksesta – ei jo lukkoon lyödystä ratkaisusta.

Päätoimittajan mukaan kantelija puuttuu kantelussaan myös uutisessa kerrattuihin tietoihin diabetestutkimuksesta ja vilppiepäilyjen selvitysyrityksistä. Päätoimittajan mukaan sanan ”läpimurtotutkimus” käyttö uutisessa on HS:n harkittu kiteytys, jolla kirjoituksissa on kuvattu esitettyjen diabetestutkimustulosten merkittävyyttä. Alkuperäisessä sunnuntaisivujen jutussa (7.2.2016) todettiin, kuinka VTT lähetti tutkimusta kuvaavan tiedotteen 16.12.2008. Tiedotteessa kerrottiin, että ”suomalaistutkijat ovat osoittaneet, että aineenvaihdunnan säätelyhäiriöt lasten ja nuorten rasva- ja aminohappoaineenvaihdunnassa ennakoivat nuoruusiän eli tyypin 1 diabeteksen puhkeamista.” Muutokset ovat tiedotteen mukaan analysoitavissa kuukausia tai jopa vuosia ennen sairauden puhkeamista. Tämänkaltaista tutkimustulosta voi HS:n käsityksen mukaan arkikokemuksenkin valossa kuvata tapaukseksi, joka näyttää lääketieteelliseltä läpimurrolta.

Päätoimittajan mukaan tutkimustulosten keskiössä oli 9-vuotiaana diabetekseen sairastuneen tytön potilastapaus, jota pidettiin tapausesimerkkinä. Sittemmin VTT:n palkkaamat ulkopuoliset selvittäjät Tale ja 4Pharma totesivat, ettei kyseisen tytön ja terveenä säilyneiden verrokkien välillä ollut merkittävää eroa. Kuten HS:n uutisessa todetaan, kyseistä tapausta kuitenkin käytettiin edustavana esimerkkinä mm. Suomen Akatemian apurahahakemuksessa.

Päätoimittaja sanoo, että kantelija väittää HS:n uutisen tietoja virheellisiksi myös niiltä osin kuin kyse on selvitystyön tiukasta rajauksesta ja VTT:n toiminnasta asiassa. Näiltä osin HS voi viitata edelleen pääjohtaja Antti Vasaran ja Helsingin yliopiston emerituskansleri Kari Raivion lausuntoihin sekä omaan laajaan ja pitkäkestoiseen toimitukselliseen selvitystyöhönsä. Salailupyrkimyksestä ja selvitysten rajaamisesta on lausunut huolensa juuri Raivio, joka epäilee VTT:n pyrkivän vaientamaan keskustelun tapauksesta. HS katsoo selvitystyössään ja uutisissaan todentaneensa sekä kantelijan että VTT:n intressit vilppiepäilyjen hälventämiseksi.

Päätoimittajan mukaan HS:n uutisen asiakohta, jossa viitataan auki oleviin kysymyksiin, kuten tapausesimerkkiin mahdollisena satunnaisena onnistumisena, on paikkansapitävä tieto, lukijaa informoivaa, yhteenvetävää osuutta tekstistä

Päätoimittajan mukaan HS tuo uutisessa perustellusti esiin sen, ettei vilppiepäilystä voi varmistua yhden tiedeartikkelin perusteella. Tämän myös kaksi selvitysmiehistä selkeästi on todennut. HS on johdonmukaisesti esittänyt, että vilppiepäilyn kokonaisuuteen liittyy mahdollisesti harhaanjohtavasti Suomen Akatemian apurahahakemuksessa edustavana esimerkkinä käytetty tapausesimerkki. Toinen osa vilppiepäilyä on HS:n lähteiden, Talen ja 4Pharman raporttien ja lähdesuojan alla HS:n hallussa olevan tutkimusaineiston perusteella se, että laajasti julkisissa esitelmissä ja Akatemian hakemuksessa esitetty 9-vuotiaan tapaus ei mahdollisesti olisi edustava otos koko tutkimusaineistosta.

Päätoimittajan mukaan epäily on siis rajattu HS:ssa täsmällisesti, eikä se perustu vihjailuihin vaan myös uutisoinnissa esitettyihin revinnäisiin dokumentaatiosta ja useisiin (myös lähdesuojan suojaamiin) lähteisiin VTT:n sisältä ja aiemmissa selvityksissä mukana olleilta asiantuntijoilta saatuihin tietoihin.

Päätoimittaja sanoo, että kantelija esittää omassa tekstissään virheellisiä päätelmiä kolmen professorin työn tuloksista. Selvitysmiehet eivät ole todenneet, ettei esimerkkitapausta ole esitetty harhaanjohtavasti. Tätä ei ole voinut todeta ilman laajempaa selvitystä, jonka kohteena olisi ollut myös alkuperäinen tutkimusdata.

Päätoimittaja toteaa, että koska VTT:n selvitys oli rajattu yksinomaan yhteen tiedeartikkeliin, ei tuloksesta voi vetää johtopäätöstä siitä, että epäilyt olisivat täysin perusteettomia. HS:n laajan toimituksellisen selvitystyön ja selvitysmiesten kirjaaman käsityksen perusteella tämän todentaminen olisi siis vaatinut laajempaa selvitystä kuin yhden tekstin arviointia.

Päätoimittaja toteaa, että HS:n uutisessaan esittämät, professorien havainnoimat tieteelliset puutteet ovat HS:n arvion mukaan merkityksellisiä ja kytkeytyivät nimenomaan epäilyihin tutkimustulosten valikoinnista tai esittämisestä vääristellysti. Tutkimustulosten liioittelu oli noussut esiin aiemmissa vilppiselvityksissä, joista HS on raportoinut.

Päätoimittajan mukaan tutkimustulosten valikointi tai esittäminen vääristellysti on yksi tiedevilpin muoto. Tältä osin tieteellisellä arvioinnilla on myös vakavampia päämääriä kuin kantelijan mainitsemat ”tieteellinen keskustelu” ja ”tutkimustyön kehittäminen”. Tässäkin tapauksessa tutkimustuloksia on käytetty Suomen Akatemian apurahahakemukseen, joka johti 5,5 miljoonan euron rahoituksen saamiseen. Aiheella on sitenkin huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä.

Päätoimittaja katsoo lehden toimineen kantelun kohteena olevassa asiassa hyvän journalistisen tavan mukaan. HS on seurannut aktiivisesti prosessia, joka käynnistyi sen oman tutkivan journalismin työn tuloksena. HS on varautunut raportoimaan lukijoille kaikista mahdollisista olennaisista käänteistä, olivat ne kantelijan kannalta myönteisiä tai kielteisiä. Professorien selvityksiä ja VTT:n matkan varrella muuttunutta käsitystä jatkoselvitysten tarpeellisuudesta on raportoitu asiallisesti ja totuudenmukaisesti. Käytössä olevasta laajasta aineistosta on uutiseen valikoitu ja tiivistetty tietoja, jotka sisältävät lukijalle uutta, olennaista informaatiota ja toisaalta kerrattu aiemmin todettuja tosiasioita. Valinnat ja painotukset on tehty tarkasti journalistista harkintaa harjoittaen.

Päätoimittajan mukaan HS katsoo, ettei kantelijalla tai tutkimuslaitoksella voi olla yksinoikeutta sen määrittelyyn, mitkä esille tulleista tiedoista ovat relevantteja ja kuinka vakavina epäilyjä on aiheellista pitää. Jos HS olisi luottanut yksinomaan kantelijan tai edes VTT:n arvioon selvityksen tuloksista, olisi lehti tosiasiallisesti luovuttanut journalistisen päätösvallan toimituksen ulkopuolelle.

Ratkaisu:

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 13: Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

Helsingin Sanomat julkaisi 16.6.2016 jutun ”VTT jatkaa syksyllä vilppiselvityksiä – tiukka rajaus jätti selvitykseen vielä paljon aukkoja”. Jutussa kerrottiin, että VTT aikoo aloittaa lisäselvityksiä vilppiepäilyn selvittämiseksi ja kerrattiin aiemmin valmistuneiden selvitysten tuloksia.

Kantelija on tutkija, jonka johtamaan työhön kohdistuneita vilppiepäilyjä Helsingin Sanomat on laajasti käsitellyt. Kantelija oli pyytänyt lehteä oikaisemaan virheellisinä pitämiään väitteitä.

Jutussa väitettiin, että vilppiselvityksen aloittamisesta olisi päätetty. Jutun kärjessä todettiin yksiselitteisesti: ”VTT käynnistää ensi syksynä lisäselvitykset tiedevilppiepäilyissä, jotka ovat kuluneen kevätkauden aikana puhuttaneet Suomen tiedemaailmaa.”

Lisäselvitysten tekemisestä ei kuitenkaan ole ollut varmuutta. Lehti kieltäytyi oikaisemasta väitettä sillä perusteella, että se perustui haastatteluun ja haastateltava oli lukenut etukäteen osuutensa jutusta. Jutussa ei kerrottu tarkasti, millaisia tutkimuksia VTT aikoi tehdä ja todettiin, että niiden pohjaksi tarvitaan keskeneräinen työoikeudellinen selvitys. Lisäksi päätoimittaja vetosi siihen, että jutussa esitetään lisäselvitykseen eteneminen ainoastaan mahdollisena, ei varmana. Tältä osin uutinen voidaan tulkita siten, että se on julkaistu rajallisten tietojen perusteella ja sitä voidaan täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa.

Sen sijaan juttu on virheellinen, kun se kuvaa tiedeartikkelissa esimerkkitapauksena käytettyä potilastapausta ”läpimurtotapaukseksi”. Vaikka lehti yritti jälkeenpäin selitellä, että ilmaisulla viitattiin koko tutkimukseen, tekstin perusteella viittaussuhde tähän potilastapaukseen on selvä.

Helsingin Sanomien aiemmin esiin tuomat epäilyt tiedevilpistä ovat kohdistuneet nimenomaan siihen, onko tämän yksittäisen potilaan veriarvoissa tapahtuneisiin muutoksiin perustuvat tulokset esitetty tiedeartikkelissa yleistettävinä. Virheellinen sanavalinta tuki Helsingin Sanomien aiemmissa jutuissaan esittämiä kiistanalaisia epäilyjä ja väitteitä tiedevilpistä.

Kyseessä oli olennainen asiavirhe, jota lehti ei suostunut oikaisemaan.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo.

Langettava 6277/SL/16

Vastaaja: Helsingin Sanomat

Asia: Totuudellinen tiedonvälitys

Ratkaistu: 21.9.2016

Lehti kertoi tiedevilppiä selvittäneistä raporteista. Lehti antoi lukijoilleen virheellisen kuvan selvitysten sisällöstä, eikä oikaissut olennaista asiavirhettä.

Kantelu 1.7.2016:

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 9.6.2016 julkaisemaan juttuun ”VTT:n selvitys ei tuonut varmaa näyttöä vilpistä – selvittäjät nostavat esille tiedeartikkelin vakavat puutteet”.

Kantelijan mukaan juttu on aiheuttanut hänelle merkittävää vahinkoa ja ongelmia hänen yhteistyökumppaneilleen. Jutussa ei ole pyritty totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen eikä lukija pysty erottamaan jutun kirjoittajan mielipiteitä tosiasioista. Jutussa on virheitä.

Helsingin Sanomien jutun aiheena on VTT:n tekemä esiselvitys tutkimusvilppiepäilystä. Esitutkinnan tekijöinä oli kolme ulkopuolista asiantuntijaa. Kantelijan mukaan lukijalle jää virheellinen kuva siitä, että asiantuntijat olisivat löytäneen jonkinlaista näyttöä tutkimusvilpistä. Kantelijan mukaan HS sekoittaa, mahdollisesti tarkoitushakuisesti, tieteellisen vilpin ja tutkimusartikkelin tieteellisen arvioinnin käsitteet. Tieteellisen arvioinnin tavoitteena on arvioida tieteellistä laatua hyvin kriittisesti, mutta tutkimuksesta löytyvät mahdolliset puutteet eivät ole synonyymi tieteelliselle vilpille. Tieteellisen arvioinnin tavoitteena on löytää tutkimuksen mahdolliset heikkoudet, jotta tutkijat voisivat hyödyntää kritiikkiä tutkimustyönsä kehittämisessä. Lähes kaikista tieteellisistä artikkeleista, erityisesti kokeellisista tutkimuksista, voidaan löytää heikkouksia ja jopa (tahattomia) virheellisyyksiä. Tämä kuuluu tutkimuksen luonteeseen ja kritiikin antaminen kuuluu olennaisena osana tieteelliseen keskusteluun, kantelija kirjoittaa.

Kantelijan mukaan myös otsikko antaa virheellisen ja harhaanjohtavan kuvan tutkinnan tuloksista: lukija saa siitä kuvan, että asiantuntijat olisivat löytäneen jonkinlaista näyttöä tutkimusvilpistä. Kuitenkin kaikkien ulkoisten asiantuntijoiden lausunto on hyvin yksiselitteinen: näyttöä tutkimusvilpistä ei ole löydetty. Lisäksi teksti ”selvittäjät nostavat esille tiedeartikkelin vakavat puutteet” on kantelijan mukaan myös harhaanjohtava. Kantelijan mukaan yksi selvittäjistä kertoo loppupäätöksissään, että referoijana hän olisi ehdottanut artikkeliin vähäisiä korjauksia, toinen kritisoi jonkin verran tilastollisia analyysejä ja kolmannen lausunto on kriittinen tavalla, joka on tyypillistä tieteelliselle kritiikille.

Journalistin ohjeiden mukaan ”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.” Kantelijan mukaan tämä ei toteudu HS:n artikkelissa, jossa sivuutetaan täysin asiantuntijoiden keskeiset johtopäätökset. Artikkelissa ei selvästi kerrota, että kaikki kolme asiantuntijaa toteavat loppuyhteenvedossaan, että näyttöä tutkimusvilpistä ei ole löytynyt, vaan lukijalle jää kuva, että sitä ei vain ole pystytty yksiselitteisesti osoittamaan.

Artikkelissa todetaan, että “Epäilyn selvittäminen pelkän artikkelin perusteella on selvittäjien mukaan mahdotonta.” Kantelijan mukaan tämä antaa harhaanjohtavasti kuvan, että asiantuntijat eivät ole mielestään pystyneet tekemään selvitystä riittävän perusteellisesti. Kantelijan mukaan toimittaja on ottanut yhden lauseen raportista ja käyttänyt sitä asiayhteydestään irrotettuna luomaan virheellisen kuvan asiantuntijan todellisesta lausunnosta. Kantelija toteaa, että Helsingin Sanomilla on hallussaan VTT:n aiemmin tekemän tutkinnan aineisto, jossa ulkopuoliset asiantuntijat ovat tarkistaneet tulokset saamansa raakadatan perusteella, ei pelkästään julkaisun perusteella - myöskään tässä tutkinnassa vilppiepäilyille ei löytynyt näyttöä. HS jättää kertomatta lukijalle tämän olennaisen tosiasian. Kantelijan mukaan on selkeästi harhaanjohtavaa journalismia ja näin ollen se ei ole JSN:n ohjeiden mukaista.

Kantelijan mukaan seuraava artikkelissa oleva väite ei pidä paikkaansa: ”Uusista raporteista ilmenee, etteivät selvittäjät ole vakuuttuneita artikkelin aiheena olevan tutkimuksen laadusta. Kuten aiemmatkin ulkopuoliset arvioitsijat, Huhtaniemi ja Mäkinen moittivat artikkelia liioitelluista väitteistä, vähäisten muutosten esittämisestä tilastollisesti pätevinä ja aineiston hyvin pienestä määrästä.”

Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan juttua, mutta lehti ei ole vastannut oikaisupyyntöön.

Helsingin Sanomien vastaus 8.8.2016Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemen mukaan kantelun kohteena tällä kertaa oleva HS:n uutinen kertoo VTT:n kolmelta ulkopuoliselta professorilta tilaamista selvityksistä. Hyvän journalistisen käytännön mukaisesti HS on pyrkinyt seuraamaan kertaalleen laajasti esiin nostamaansa aihetta tarkasti, jotta myös lukijoille syntyy ajantasainen kuva tilanteesta. Tässä tapauksessa HS onnistui hankkimaan haltuunsa etukäteen sekä professorien selvitykset, että VTT:n johtopäätökset sisältävän päätösluonnoksen. HS tutustui selvityksiin kokonaisuudessaan.

Päätoimittajan mukaan aineistoon perehtyminen paljasti aiheeseen perehtyneelle HS:n toimittajalle nopeasti, että selvityksissä tarkastelu oli rajattu yksinomaan yhteen, Journal of Experimental Medicine –tiedelehdessä (JEM) julkaistuun diabetesartikkeliin. Selvittäjistä emeritusprofessori Ilpo T. Huhtaniemi toteaa, että perusteellinen selvitys edellyttäisi laboratoriopäiväkirjojen tutkimista ja suoritettujen kokeiden tarkastamista, alkuperäisdataa sekä tietoa, jätettiinkö aineistosta jotain pois.

HS:n uutisen kärkenä oli päätoimittajan mukaan tieto siitä, etteivät selvittäjät VTT:n arvion mukaan löytäneet yksiselitteistä näyttöä tiedevilpistä. Tältä pohjalta VTT olisi päätösluonnoksen mukaan lopettamassa asiaa koskevat selvitykset.

Uutisessaan HS kertoi selvittäjien työn johtopäätöksistä ja kiinnitti huomiota edellä mainittuun rajaukseen, joka käytännössä oli typistänyt professorien tarkastelukulman yhden tekstin arviointiin, ilman taustahaastatteluja ja alkuperäisdatan läpikäyntiä. Nyt arvioitiin tekstiä ja siihen kirjattuja päätelmiä vailla tietoa siitä, mitä alkuperäisdata todellisuudessa kertoi.

HS raportoi uutisessaan myös selvittäjien näkemyksistä, jotka koskivat Orešičin tutkimusraportissa havaittuja tieteellisiä puutteita. Nämä olivat päätoimittajan mukaan erittäin merkityksellisiä, koska tiedevilppiepäilyissä oli ollut pitkälti kyse juuri tutkimustulosten valikoinnista tai esittämisestä vääristellysti.

Päätoimittaja toteaa, että uutisessa ei kuultu erikseen kantelijaa, mutta siinä kerrattiin kantelijan ensimmäisessä artikkelissa esittämä näkemys. Tuon mukaan vilppiepäilyn keskiössä oleva diabetestapaus olisi vain tapausesimerkki, joka valittiin siksi, että kyseisestä tapauksesta oli olemassa pisin aikasarja. Uutisessa kerrattiin myös kantelijan näkemys siitä, että vilppiselvityksen kohteena olevaan tiedeartikkeliin olisi hänestä tullut liikaa materiaalia, jos tapauksen verrokkikuva olisi julkaistu.

Kantelijan mielestä HS:n artikkelista eivät käy ilmi kolmen ulkopuolisen selvitysmiehen johtopäätökset, joiden mukaan ”vilppiepäilyt ovat perusteettomia”. Päätoimittajan mukaan tämä on HS:n käytettävissä olevien tietojen mukaan kantelijan oma tulkinta, joka ei vastaa todellisuutta.

Päätoimittaja toteaa, että koska selvitys oli rajattu suppeaksi keskittyen yksinomaan yhteen tiedeartikkeliin, ei tuloksesta voi vetää suoraa johtopäätöstä siitä, että epäilyt olisivat täysin perusteettomia. HS:n laajan oman toimituksellisen selvitystyön ja selvitysmiesten kirjaaman käsityksen perusteella tämän todentaminen olisikin vaatinut laajempaa selvitystä kuin yhden tekstin arviointia.

Päätoimittajan mukaan HS tekee uutisessaan – otsikkoa myöten – selkeän eron tiedevilpin ja tieteellisten puutteiden välillä. HS:n uutisessaan esittämät, professorien havainnoimat tieteelliset puutteet olivat kuitenkin HS:n toimituksellisen arvion mukaan merkityksellisiä ja kytkeytyivät nimenomaan epäilyihin tutkimustulosten liioittelusta. Tutkimustulosten valikoiva ja jopa vääristelty esittäminen oli noussut esiin aiemmissa vilppiselvityksissä, joista HS on raportoinut.

Tutkimustulosten valikointi tai esittäminen vääristellysti on yksi tiedevilpin muoto. Tältä osin tieteellisellä arvioinnilla on myös vakavampia päämääriä kuin kantelijan mainitsemat ”tieteellinen keskustelu” ja ”tutkimustyön kehittäminen”. Tässäkin tapauksessa tutkimustuloksia on käytetty Suomen Akatemian apurahahakemukseen, joka johti 5,5 miljoonan euron rahoituksen saamiseen. Aiheella on sitenkin huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä, päätoimittaja perustelee.

Päätoimittajan mukaan HS ei ole sivuuttanut asiantuntijoiden keskeisiä johtopäätöksiä, vaan referoinut niitä suoraan ja myös oman laajan toimituksellisen selvitystyönsä tuomien taustatietojen valossa. Päätoimittaja korostaa, että selvitysten rajaus oli tehty niin, ettei niillä ollut mahdollistakaan tuottaa aukotonta tietoa – ei mahdollisesta vilpistä eikä siitä, etteikö vilppiä olisi tapahtunut. Syyttömyysolettaman mukaisesti HS on johdonmukaisesti kertonut vilppiepäilyistä, ei vilpistä.

Päätoimittajan mukaan Orešič antaa kantelussaan virheellisen todistuksen aiemmista vilppiselvityksistä. Ulkopuoliset asiantuntijat olivat aiemmin löytäneet tutkimustulosten luotettavuudesta merkittäviä puutteita. Aiemmat selvittäjät olivat epäilleet vähäisten ja osin sattumanvaraisten tulosten esittämistä tilastollisesti pätevinä.

Päätoimittaja katsoo Helsingin Sanomien toimineen kantelun kohteena olevassa asiassa hyvän journalistisen tavan mukaan. HS on seurannut aktiivisesti prosessia, joka käynnistyi sen oman tutkivan journalismin työn tuloksena. HS on varautunut raportoimaan lukijoille kaikista mahdollisista olennaisista käänteistä, olivat ne kantelijan kannalta myönteisiä tai kielteisiä. VTT:n päätösluonnosta ja professorien selvityksiä on raportoitu asiallisesti ja totuudenmukaisesti. Käytössä olevasta laajasta aineistosta on uutiseen valikoitu ja tiivistetty ennen muuta tietoja, jotka sisältävät lukijalle uutta, olennaista informaatiota. Valinnat ja painotukset on tehty tarkasti journalistista harkintaa harjoittaen. HS katsoo, ettei kantelijalla tai tutkimuslaitoksella voi olla yksinoikeutta sen määrittelyyn, mitkä esille tulleista tiedoista ovat relevantteja ja kuinka vakavina epäilyjä on aiheellista pitää. Jos HS olisi luottanut yksinomaan kantelijan tai edes VTT:n arvioon selvityksen tuloksista, olisi lehti tosiasiallisesti luovuttanut journalistisen päätösvallan toimituksen ulkopuolelle.

Päätoimittajan mukaan asiassa korostuu myös Journalistin ohjeiden kohdan 1 soveltaminen: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

Kantelija on lähestynyt lehteä 16.6.2016 päivätyllä oikaisupyynnöllä, jossa hän erittelee useita asiakysymyksiä. Päätoimittajan mukaan kyse ei ole asiavirheistä, vaan siitä, että kantelijan oma subjektiivinen käsitys selvityksiin liittyvistä seikoista ja vilppiepäilyistä on täysin eri kuin HS:lle laajan ja monipuolisen tiedonhankinnan myötä syntynyt kuva.

Päätoimittaja toteaa, että kantelijan HS:n päätoimittajalle lähettämä oikaisupyyntö käsiteltiin perusteellisesti, ja vaatimukset todettiin perusteettomiksi. Joitakin päiviä myöhemmin kantelija lähestyi toimitusta toisellakin, seuraavaa uutista koskevalla oikaisupyynnöllä (19.6.2016). HS:n näkemyksen mukaan faktisesti kyse oli samasta asiasisällöstä kuin edellisessä oikaisupyynnössä. Päätoimittaja Päivi Anttikoski toimitti sähköpostitse kantelijalle heti seuraavan päivän (20.6.2016) kuluessa yksilöidyt vastaukset jälkimmäisen oikaisupyynnön vaateisiin. Huomion arvoista on myös se, että HS:n uutinen kytkeytyi tiiviisti asiasisältöön, josta kantelijan kanssa on hänen aiemmin esittämiensä hyvin seikkaperäisten vaatimusten ja Julkisen sanan neuvostolle tehdyn kantelun takia käyty jo aiemmin erittäin laajaa näkemysten vaihtoa.

Päätoimittaja katsoo, että kantelun kohteena olevassa asiassa on toimittu Journalistin ohjeiden, hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Uutisen kirjoittaja ja lehti ovat pyrkineet totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, harjoittaneet riittävää lähdekritiikkiä ja pyrkineet muutenkin asianmukaisesti ja riittävällä tavalla tarkistamaan esitetyt tiedot. Tietoja ei ole esitetty harhaanjohtavasti. Helsingin Sanomat katsoo käsitelleensä uutisen vuoksi esitetyt oikaisuvaatimukset asianmukaisesti. Kantelu on kokonaisuudessaan hylättävä.

Ratkaisu:

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

Helsingin Sanomat julkaisi 9.6.2016 jutun ”VTT:n selvitys ei tuonut varmaa näyttöä vilpistä – selvittäjät nostavat esille tiedeartikkelin vakavat puutteet”. Jutussa kerrottiin kolmesta selvitysmiesten tekemästä lausunnosta, jotka valtion tutkimuslaitos VTT oli tilannut tieteelliseen artikkeliin kohdistuneen tiedevilppiepäilyn selvittämiseksi.

Kantelija on tutkija, joka on vilpilliseksi epäilyn tiedeartikkelin ensimmäinen kirjoittaja ja joka on joutunut hyvin kielteisen julkisuuden kohteeksi jutun ja myös HS:n aiempien tiedevilppiä käsittelevien juttujen vuoksi. Kantelija oli pyytänyt korjausta useisiin kohtiin juttua. Lehti ei edes vastannut hänen oikaisupyyntöönsä.

Kaikki kolme selvitysmiestä toivat loppuyhteenvedossaan yksiselitteisesti esiin, että tiedevilppiä ei tullut esiin. Lehti toi kuitenkin selvittäjien arviot esiin siten, että ne tukivat vilppiepäilyjä. Se antoi lukijoille otsikkoa myöten kuvan, jonka mukaan vilppiä oli tapahtunut, mutta sitä ei vain pystytty osoittamaan.

Selvitysmiesten raporteissa todettiin neutraalisti, että vilppiepäilyjä oli selvitetty vain toimeksiannon kohteena olleesta raportista. Helsingin Sanomissa tämä oli kääntynyt pahoitteluksi siitä, että ”epäilyjen selvittäminen pelkän artikkelin pohjalta oli mahdotonta”.

Lehdellä on oikeus tehdä voimakkaitakin tulkintoja käsittelemistään aiheista, eikä käsiteltävää sisältöä tarvitse referoida sellaisenaan. Tässä tapauksessa Helsingin Sanomat kuitenkin referoi raportteja siten, että niistä syntyi virheellinen kuva, joka oli rakennettu tukemaan lehden aiemmin esittämiä tiedevilppiepäilyjä. Tämä saattoi jutun kohteena olleen tutkijan kohtuuttoman kielteiseen julkisuuteen virheellisin perustein.

Kyseessä oli olennainen asiavirhe, jota lehti ei suostunut korjaamaan.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Julkisen sanan neuvosto

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Kontulan koti­hälytykset työllistävät poliisia eniten: ”Päiväsaikaan on rauhallista, kun ne kovimmat jätkät nukkuu” – HS:n hakukone kertoo, mikä työllistää poliisia kotikulmillasi

    2. 2

      Sylki paljastaa, että nykyihminen on joskus paritellut tuntemattoman ihmislajin kanssa

    3. 3

      Sompasauna saattaa olla hienoin ja oudoin asia, mitä Helsinkiin on syntynyt pitkään aikaan – kaupunki hyödyntää sitä mainonnassa, mutta lopulta sauna jää asuntojen alle

    4. 4

      Elina Jyväs 1977–2017

    5. 5

      Vasta joka kolmannella on eurooppalainen sairaanhoitokortti – moni myös ajattelee virheellisesti, että Suomen valtio järjestää kotiinkuljetuksen vakavan sairastumisen jälkeen

    6. 6

      Washington Post: Donald Trump harkitsee oikeus­ministerinsä erottamista

    7. 7

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    8. 8

      Kookosrapua ei kannata kutsua juhliin – jättimäinen otus tyhjentää pöydän ja vie kissankin

    9. 9

      Kohukenkä myytiin loppuun saman tien verkkokaupassa – suomalaisissa urheilukaupoissa Niken uutta juoksutossua ei ole ollut tarjolla

    10. 10

      ”Kapitalistista logiikkaa” vastustavat talonvaltaajat eivät suostu lähtemään saaristohuvilalta – Helsingin vaihtamat uudet lukot rikottiin heti, valtaajat kieltävät koskeneensa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Elina Jyväs 1977–2017

    2. 2

      Venäjällä media valmistautuu Putinin Suomen-vierailuun syyllistämällä, nöyryyttämällä ja vähättelemällä Suomea

    3. 3

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    4. 4

      Kohukenkä myytiin loppuun saman tien verkkokaupassa – suomalaisissa urheilukaupoissa Niken uutta juoksutossua ei ole ollut tarjolla

    5. 5

      Viisilapsisen perheen äiti Aino Kämäräinen tekee itse hammastahnansa, välttää vihannespusseja ja elää heinäkuun ilman muovia – näin sinäkin voit vähentää muovijätettäsi

    6. 6

      Sylki paljastaa, että nykyihminen on joskus paritellut tuntemattoman ihmislajin kanssa

    7. 7

      Kookosrapua ei kannata kutsua juhliin – jättimäinen otus tyhjentää pöydän ja vie kissankin

    8. 8

      ”Kapitalistista logiikkaa” vastustavat talonvaltaajat eivät suostu lähtemään saaristohuvilalta – Helsingin vaihtamat uudet lukot rikottiin heti, valtaajat kieltävät koskeneensa

    9. 9

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    10. 10

      Käpylässä sekakäyttäjillä on valikoiva maku: vain lonkero katosi hyllyistä – ”Perinteinen viinajuoppo on näissä tapauksissa harvassa”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    2. 2

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    3. 3

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    4. 4

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Australialaisnainen soitti hätänumeroon Yhdysvalloissa, paikalle tullut poliisi ampui hänet – omaiset vaativat vastauksia surmasta

    6. 6

      Asuntopula ajaa nuoria aikuisia Inarin metsiin – Kaisa Tikka peseytyy purossa ja käyttää jääkaappinaan kivenkoloa

    7. 7

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    8. 8

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    9. 9

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    10. 10

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Uuvutko töissä? Laaja suomalaistutkimus selvitti, miten palautumisen voi aloittaa jo työpäivän aikana
    3. Haluaisitko elämääsi lisää hallinnan tunnetta? Jos haluaa yrittää hallita kaaosta, sen olemassaolo pitää ensin hyväksyä
    4. Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen
    5. Kontulan koti­hälytykset työllistävät poliisia eniten: ”Päiväsaikaan on rauhallista, kun ne kovimmat jätkät nukkuu” – HS:n hakukone kertoo, mikä työllistää poliisia kotikulmillasi
    6. Katutaiteen arvostuksen nousu tuo lisää väriä seiniin ympäri Suomea – ”Karttaako sie piirrät? Ai että se onkin hieno!”
    7. Viisilapsisen perheen äiti Aino Kämäräinen tekee itse hammastahnansa, välttää vihannespusseja ja elää heinäkuun ilman muovia – näin sinäkin voit vähentää muovijätettäsi
    8. Yhdysvaltalaislehti: Dome Karukoski ohjaa elämäkerrallisen elokuvan J. R. R. Tolkienista
    9. Kosteusvaurioiden yhteys terveyshaittoihin on yhä epäselvä – lääkäritkin pelkäävät leimautuvansa puhuessaan homeoireistaan
    10. Vain oikea palkkatyö on parasta sosiaaliturvaa – ei sosiaaliturvaa vastaan tehtävä pakkotyö
    11. Helsingin ja Tallinnan välillä matkustetaan pian jo yli 9 miljoonaa kertaa vuodessa, mutta mennäkö nopeasti, hitaasti vai halvalla? – HS selvitti lomailijoiden vaihtoehdot
    12. Näytä lisää