Valikko
Kotimaa

Suomeen saapui puolitoista vuotta sitten neljä toiveikasta irakilaista – Mitä heille tapahtui?

HS selvitti, mitä tapahtui vuoden aikana neljälle Suomeen saapuneelle irakilaiselle. Yksi heistä palasi Irakiin, toinen ei ole saanut ensimmäistä­kään päätöstä. Kolmas on onnellisesti naimisissa.

Vuosi sitten tammikuussa HS:n valokuvaaja Jukka Gröndahl kuvasi neljä irakilaista turvapaikanhakijaa Kouvolan Rekolan vastaanottokeskuksessa. Yasir, Hasan, Mustafa ja Ahmed olivat asuneet Rekolassa nelisen kuukautta ja he olivat toiveikkaita tulevasta. Mitä heille kuuluu nyt?

He tulivat syksyllä 2015 suurin piirtein samaa reittiä Turkin, Kreikan, monen Keski-Euroopan maan ja Ruotsin Haaparannan kautta Suomeen. Jokainen heistä sanoo samaa: Suomen maine ihmisoikeuksia kunnioittavana maana veti puoleensa. Rekolaan he päätyivät koukattuaan Kotkaan, jonne matkalla kohdattujen tovereiden puskaradio heitä houkutti. Niinpä he jättivät turvapaikkahakemuksen Kotkan poliisilaitoksella.


Yasir Al-Taie: ”Tuli big bang”

31-vuotias irakilainen istuu yhdellä huoneen neljästä sängystä ja kertoo tarinaansa, pitkästä ja monipolvisesta matkastaan Euroopan halki. Yhtäkkiä hän painuu kyyryyn ja purskahtaa itkuun.

”Elämäni on tuhoutunut. Olen nurkassa. En voi jäädä tänne, mutta en voi mennä takaisinkaan”, Yasir Al-Taie, 31, sanoo.

Hän keräilee itseään pitkän tovin itkun keskeltä.

Kun Al-Taie saapui syys–lokakuun vaihteessa 2015 Rekolan vastaanottokeskukseen yhdet vaihtovaatteet laukussaan, hän oli pitkästä matkasta väsynyt, mutta myönteisen odottavainen. Hän halusi aloittaa uuden elämän Suomessa ja ryhtyä töihin.

Perillä odotti kerrostalon kaksio, tämä samainen, jossa hän nytkin on, mutta silloin kaksiossa oli vain kuusi patjaa lattialla. Al-Taien mukaan koko taloon majoittui yli 300 turvapaikanhakijaa. Olihan se erilaista kuin Irakissa, jossa hänellä oli ollut uusi auto ja uusi talo rakenteilla. Hän oli silti tyytyväinen.

”Vähitellen meille alkoi virrata käytettyjä huonekaluja ja vaatteita. Niitä toivat SPR ja paikalliset ihmiset. Pihalle ilmestyi tavarakasoja. Saimme kahvikupin sieltä, pöytäliinan täältä. Joulun jälkeen saimme television.”

Alussa kaikki tapahtui hitaasti. Al-Taie muistelee, että virallinen suomen opetus alkoi vasta helmikuussa 2016, maahanmuuttoviraston haastattelut vielä myöhemmin. Odottelua ja jännittämistä siis riitti pitkään.

Al-Taie osallistui kaikkeen mahdolliseen toimintaan. Oli halonhakkuuta ja pihansiivousta kylällä, näytelmän tekoa ja kouluissa luennoimista. Englannintaitoisena hän oli hyvä vastaamaan koululaisten kysymyksiin, kuten pitävätkö irakilaiset suomalaisesta ruuasta ja miksi tulijoilla on kalliit puhelimet.

Luennointiin oli syynsä. Tulijoita kohtaan oli epäluuloa, ja vastaanottokeskukseen tehtiin väkivaltaisiakin iskuja. Ikkunasta sisään ammuttu ilotulite sytytti yhden asunnon maton tuleen. Ulkoseinällä oli vihaisia graffiteja. Viimeksi nyt tammikuussa joku kävi ampumassa ulko-oven ikkunaan reiän.

Kaikesta huolimatta Al-Taien mieli oli aika korkealla viime vuoden toukokuun 17. päivään asti.

Big bang. Kaikki muuttui.”

Maahanmuuttovirasto alkoi silloin pitää Irakia aiempaa turvallisempana maana palata. Oleskelulupia ei enää myöskään myönnetty niin sanotuin humanitaarisin perustein. Monien irakilaisten jääminen Suomeen vaikeutui.

Sen jälkeen Al-Taiesta tuntuikin, ettei juuri kukaan irakilainen saanut myönteistä päätöstä. Hänen oma haastattelunsa Maahanmuuttovirastossa oli vasta kesäkuussa. Ja heinäkuussa tuli kielteinen päätös.

Maahanmuuttovirasto kyllä uskoi Al-Taien kertomukseen, miksi hän oli paennut Irakista: vesiministeriössä työskennellyttä insinööriä oli painostettu suostumaan korruptioon, uhkailtu ja häntä kohti oli ammuttukin kahdesti. Ja kyllä, hän olisi edelleenkin vaarassa Bagdadissa – mutta viraston mukaan hän voi palata turvallisesti muualle Irakiin.

Al-Taie päätti heti, että hän valittaa hallinto-oikeuteen. Päätöksen saatuaan hän kertoo voineensa huonosti ja nukkuneensa lääkkeiden avulla.

”Puhumme kolmen päivän säännöstä. Sen aikaa šokki kestää. Sitten tulee suru, että miksi minua ei haluta? Sitten tulee viha. Ja sitten menee halu tehdä yhtään mitään, tulee pettymys ja masennus. Olinhan minä nähnyt saman tapahtuvan muille kielteisen päätöksen saaneille, mutta se on eri asia, kun se tulee omalle kohdalle.”

Vastaanottokeskuksen pihalle silloin tällöin kertyvät huutelijatkin tuntuvat pahemmilta.

”Se vihastuttaa enemmän kuin ennen, vaikka tiedänkin, että heitä on vain muutamia.”

Al-Taie on nyt odottanut viisi kuukautta hallinto-oikeuden päätöstä valitukseensa. Hän toivoo, että päätös viipyykin pitkään, sillä hän arvaa senkin olevan kielteinen.

Sitten kun päätös tulee, mitä hän tekee? Hän ei tiedä. Irakiin hän ei ainakaan aio mennä. ”Vaikka joskus ajattelen, että silloin ainakin kuolisin tuttujen luona.”

Entä piiloutuminen suomalaisviranomaisilta? Hän naurahtaa kolkosti: ”Kuka minut piilottaa Suomessa? Suomessa tarvitsee kaikkeen henkilöpaperit. Kauanko voisin piileksiä?”

”Toivoisin, että löytäisin salakuljettajan, joka veisi minut pois Euroopasta. Mutta mihin? Ei onnistu edes Kanadaan meneminen.”

Hän katuu nyt, ettei jättänyt turvapaikkahakemusta jossakin Keski-Euroopan maassa ennen Suomeen saapumista.

Elämä tuntuu nöyryyttävältä.

”On niin outoa, että pitää olla lupa elää.”


”Olemme sopineet Päivin kanssa, että muutamme yhdessä johonkin toiseen maahan”

Hasan Fayyadh, 36, oli ulkoilemassa joen rannalla Kuusankoskitalon takana. Hän viihtyi veden äärellä, lenkkeili usein ja kalasti. Tällä kertaa hän vain istuskeli ja katseli keväistä jokea.

Joen rannalla istui myös Päivi Pylvänäinen. ”En tajunnut, että Hasan on ulkomaalainen. Kysyin häneltä, onko hän käynyt uimassa. Hän ei vastannut, koska ei ymmärtänyt. Juttelimme sitten vähän englanniksi”, Pylvänäinen kertoo.

Se oli ystävyyden alku. Pylvänäinen lähti näyttämään Fayyadhille Verlan ruukkikylää. He kävivät usein metsässä kävelyllä, hakkasivat halkoja, kahvittelivat ja treenasivat suomen kieltä. Molemmat nauttivat luonnosta ja ulkoilusta ja olivat luonteeltaan samanlaisia, energisiä, mutta lempeitä.

Toukokuussa 2016 alkanut ystävyys roihahti heinä–elokuussa rakkaudeksi. Fayyadh muutti vastaanottokeskuksesta sosiaaliohjaaja Pylvänäisen omakotitaloon. Joulukuun lopussa he viettivät häitä Voikkaalla.

Nyt he istuvat olohuoneensa sohvalla, Fayyadhin käsi Pylvänäisen ympärillä, hymyilevinä ja säteilevinä. Pariskunta sanoo, että avioliiton syy ei ollut Fayyadhin Suomeen jäämisen avittaminen.

”Muslimin on kiellettyä asua naisen kanssa, jos he eivät ole naimisissa. Siksi menimme naimisiin”, Fayyadh kertoo.

”Enemmänhän me olemme tehneet asioita yhdessä muutamassa kuukaudessa kuin moni aviopari 20 vuodessa”, Pylvänäinen jatkaa.

Pariskunta on kyllä hakenut Fayyadhille oleskelulupaa perhesyiden vedoten, mutta mitään varmuutta oleskeluluvan saannista ei ole. Toinenkin jäämisväylä eli turvapaikkahakemuksen kohtalo on yhä auki. Maahanmuuttovirasto sen hylkäsi, mutta nyt Fayyadh odottaa hallinto-oikeuden päätöstä valitukseensa.

Virasto uskoi Fayyadhin kertomukseen: hänet oli Irakissa kahdesti syyttömästi vangittu ja kidutettu – yhteensä yli 2,5 vuodeksi – ja hänen veljensä oli siepattu. Viranomaiset arvioivat kuitenkin, ettei Fayyadh ole ainakaan enää Irakissa vaarassa.

Epävarmasta tilanteestaan huolimatta Fayyadh kokee elämän parisuhteen ja avioliiton myötä vakaammaksi kuin vastaanottokeskuksessa asuessaan. Vakauden tunteessa auttaa myös työ mainostenjakajana.

”Etsin koko ajan parempaa työtä. Nytkin minulla on monta työhakemusta jätettynä.”

Hän on hakenut muun muassa rakennukselle töihin ja puutarhuriksi, mutta mieluisinta olisi päästä rekankuljettajaksi. Se oli hänen ammattinsa Irakissa. Fayyadh yrittääkin saada suomalaisen ajokortin.

Tulevaisuus riippuu kumminkin siitä, saako Fayyadh jäädä Suomeen.

”Kyllähän se kummalta tuntuu, että kun olemme löytäneet toisemme, niin sitten erotettaisiin”, Pylvänäinen sanoo.

”Jos en saa jäädä, olemme sopineet Päivin kanssa, että muutamme yhdessä johonkin toiseen maahan. Emme ole vielä sopineet, mihin maahan”, Fayyadh sanoo.

He vitsailevat pyörittävänsä karttapalloa ja tökkäävänsä sormen johonkin kohtaan.

Irakiin he eivät mene, vaikka Pylvänäinen on sitäkin vaihtoehtoa vakavasti miettinyt.

”Sehän on turvallinen maa. Eikö niin?” hän näpäyttää suomalaisviranomaisia.


”Odotan ja odotan ja luultavasti turhaan”

Mustafa Magsoosi, 31, kertoo käyneensä Maahanmuuttoviraston haastattelussa kolmesti. Ensimmäisellä kerralla häntä ei ehdittykään jututtaa, toisella kertaa videoyhteys tulkkiin katkesi. Kolmannella kerralla häntä ei enää jännittänyt.

”Olin jo tottunut tilanteeseen ja nähnyt haastattelijankin aiemmin.”

Magsoosi kertoi haastattelussa, että Irakissa hänet yritettiin siepata ja hänen kotitalonsa polttaa, koska hän oli auttanut poliisia tutkimaan yhtä sieppaustapausta.

Viimeinen istunto oli kesäkuussa 2016. Sen jälkeen Maahanmuuttovirastosta ei ole kuulunut mitään, joten vielä ei tiedetä, uskooko virasto kertomukseen, ja jos uskoo, saako Magsoosi jäädä Suomeen.

”Ei edes puhelinsoittoa. SPR:n toimistossa oli lappu, jossa sanottiin, että kaikki saavat vastauksen joulukuussa. Mutta minä en ole saanut vieläkään.”

Magsoosi kysyi samasta SPR:n toimistosta neuvoa. Pitäisikö hänen olla Maahanmuuttovirastoon yhteydessä. Toimistoväen mielestä se oli turhaa, sillä virastosta vastataan kuulemma aina samalla tavalla: odota rauhassa. Sitä paitsi vastaanottokeskuksen käytävillä kiersi huhu, että jos alkaa kysellä, niin sitten tulee varmasti kielteinen päätös.

”Odotan ja odotan ja luultavasti turhaan, koska päätös on kuitenkin kielteinen. Moni mielestäni hyvin vahva tapaus on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Miksi olisin erilainen?”

Magsoosi asuu vastaanottokeskuksessa samassa huoneessa kuin Yasir Al-Taie. Näin talviaikaan hän on sisällä, koska on kylmä. Lämpimämpään aikaan hän käy pelaamassa jalkapalloa läheisillä kentillä. Joskus pelaajat ovat kaikki turvapaikanhakijoita, joskus mukana on myös paikallisia.

Lähinnä jalkapallon kautta hän on saanut suomalaisia kavereitakin. ”Jaakko ja toinen Jaakko.”

He auttavat monin tavoin, selittävät vaikka suomalaisia tapoja ja toimivat tarvittaessa autokuskeina. Toinen Jaakko hankki heille television.

Seurakunnan tilaisuuksissa Magsoosi käy silloin tällöin. ”Olemme tutustuneet kirkon kautta moniin hyviin ihmisiin. Haluan tavata heitä ja oppia enemmän kristinuskosta.”

Muut aktiviteetit ovat jääneet. Uudelle suomen kurssille hän ei enää tämän vuoden alusta jaksanut mennä. Teatteriesityksen tekemisen hän jätti kesken.

”Minusta alkoi tuntua, että en halunnut tehdä enää mitään. Tuli psykologisia ongelmia. Ja miksi tekisin mitään, kun monet aktiivisestikin kaikkea tehneet turvapaikanhakijat saivat kielteisen päätöksen?”

Nyt hän viihtyy asunnolla, siivoaa, laittaa ruokaa ja katsoo televisiota.

Ennen tahdin hiljenemistä Magsoosi ehti olla vapaaehtoisena rakentamassa kotiseutupuistoa ja Ravintolapäivänä hän kokkasi kebabia ja muita irakilaisia ruokia.

”Suomessa olen oppinut tekemään ruokaa ja leipomaan irakilaista leipää. Ja juomaan kahvia. Nyt olen siitä riippuvainen. Pidän myös Suomen kesästä, se on kaunis.”

Jos Magsoosi saa jäädä Suomeen, hän aikoo opiskella suomea ja rakennusalaa. Irakista hänellä on insinöörin tutkinto, mutta hän työskenteli kirjanpitäjänä rakennusfirmassa.

Jos hänen ei anneta jäädä, hän valittaa päätöksistä ja odottaa, kunnes hänet karkotetaan takaisin Irakiin. ”Piileksimisessä ei ole mitään mieltä.”

Haastattelun jälkeen Magsoosi sai kielteisen turvapaikkapäätöksen.


”En mene juurikaan ulos, ja jos menen, yritän peittää kasvoni.”

Hetken Ahmed Al-Mahdavin, 35, silmät räpsyvät ja suu liikkuu puhelimen ruudulla. Sitten WhatsAppin kuvayhteys katkeaa ja jatkamme juttelua näkemättä toisiamme.

Al-Mahdavi palasi joulukuussa Kouvolasta Bagdadiin. Siellä hän kertoo piileksivänsä ystäviensä nurkissa, muutaman yön aina paikassaan. Hän pelkää, että hänen vaimonsa perhe tapattaa hänet asejoukkioilla, koska perheelle selvisi, ettei hän ole muslimi vaan uskonnoton.

”Kukaan suvusta, paitsi vaimoni ja hänen siskonsa, ei tiedä, että olen taas Bagdadissa. Jos suku tietäisi, he etsisivät minut käsiinsä”, Al-Mahdavi sanoo.

”En mene juurikaan ulos, ja jos menen, yritän peittää kasvoni.”

Vaimon perheen uhan vuoksi hän haki turvapaikkaa Suomesta syksyllä 2015. Maahanmuuttoviraston käsitystä tarinan uskottavuudesta ei voi varmistaa, koska päätöspaperia ei ole nyt saatavilla.

Al-Mahdavi kertoo, ettei hän saanut turvapaikkaa ja valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hän kuitenkin palasi joulukuussa Irakiin kesken oikeuskäsittelyn.

”En halunnut palata, mutta oli palattava tyttäreni vuoksi. Hänen tilanteensa oli epäinhimillinen.”

3-vuotias tytär on isänsä mukaan kärsinyt vaimon perheen pahoinpitelystä, eikä lasta ole päästetty lääkäriin, kun tämä on ollut sairas. Hän kuuli tyttären tilasta vaimon salaisista puheluista.

Al-Mahdavi ilmoitti suomalaisviranomaisille halustaan palata. Pian Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n henkilöt saattelivat hänet Suomessa lentokentällä portille asti ja antoivat 200 euroa. Bagdadissa IOM kirjasi tulijat ja runsaan viikon päästä hän sai hakea 1 300 euroa IOM:n paikalliselta toimistolta.

Tällä rahalla hän nyt Bagdadissa elää. Hän sanoo, ettei uskalla hakea töitä. Ammatiltaan hän on kokki.

”Asun ystävilläni ja syön vain vähän.”

Al-Mahdavi kertoo nähneensä pari kertaa vaimoaan ja keuhkoputkentulehduksesta kärsinyttä tytärtään. Hän vei tyttären lääkäriin ja hankki lääkkeitä. Nyt hän odottaa, millaiseksi tyttären tilanne kehittyy.

Tulevaisuudestaan hän ei tiedä muuta kuin että hän aikoo lähteä uudestaan pois Irakista. Mutta minne?

”Ehkä Turkkiin.”

Suomeenkin hän tulisi mielellään takaisin, jos Suomi huolisi. Siihen hän ei tosin usko.

”Toivoisin, että YK tai joku iso kansainvälinen organisaatio kiinnittäisi huomiota tapaukseeni.”


Tausta: Maahanmuuttovirasto on kiristänyt Irak-linjauksiaan

Kun Eurooppaan alkoi saapua suuria määriä turvapaikanhakijoita vuonna 2015, Suomikin sai oman ison osansa. Merkittävin tulijajoukko oli Irakista.

Tuona vuonna Suomeen tuli noin 20 000 irakilaista turvapaikanhakijaa, viime vuonna 1 250. Noina kahtena vuonna annettiin kansainvälisen suojelun perusteella turvapaikka tai oleskelulupa noin 3 800 irakilaiselle, 9 600 sai kielteisen päätöksen. Tuhansien hakemusten käsittely keskeytyi Suomessa, koska käsittely siirrettiin toiseen EU-maahan tai hakija palasi Irakiin tai katosi.

Ensimmäistä päätöstään turvapaikkahakemukseen Maahanmuuttovirastosta odottaa tällä haavaa noin 2 500 irakilaista.

Linja irakilaisten Suomeen jäämistä kohtaan tiukkeni keväällä 2016, kun laista poistettiin niin sanottu humanitaarinen suojelu ja Maahanmuuttovirasto tulkitsi Irakin olevan aiempaa turvallisempi paikka palata.

Lähes 3 200 irakilaista on palannut vapaaehtoisesti saatuaan kielteisen päätöksen tai hakemuksen käsittelyn aikana kahden viime vuoden aikana.

Iso osa kielteisen päätöksen saaneista on valittanut hallinto-oikeuteen, jonka päätössuma on parhaillaan purkautumassa. Suomi ei voi viedä väkisin Irakiin lainvoimaisen kielteisen päätöksen saaneita, koska Irak ei huoli pakolla palautettavia. Nyt odotetaankin, moniko palaa vapaaehtoisesti ja moniko “häviää” maan alle Suomeen tai muihin maihin niin sanotuiksi paperittomiksi.

Enimmillään Suomessa vastaanottokeskuksia oli vuonna 2016 maaliskuun tienoilla, noin 230 ja petipaikkoja noin 32 000. Luvuissa on mukana kaikista maista tulleita turvapaikanhakijoita ja pienet keskukset alaikäisille hakijoille. Nyt vastaanottokeskuksia ja petipaikkoja on noin puolet huippuhetkestä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Turvapaikanhakijat
  • Maahanmuutto

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Merkelin mitta täyttyi Trumpin öykkäröinnistä

    2. 2

      ”Jääskeläinen meni jonkin rajan ylitse”, ”Raskasta aikaa”, ”Menetimme hyvän pomon” – Näin yleläiset kommentoivat Atte Jääskeläisen lähtöä

    3. 3

      Vakava kiusaamisepäily Helsingissä: korkea virkamies polkee jalkaa, karjuu, paiskoo esineitä ja nöyryyttää julkisesti

    4. 4

      Kun työtuttava kertoi kahdesta kumppanistaan, tajusin nuorten arvomaailman muuttuneen

    5. 5

      Päätoimittaja Atte Jääskeläinen lähtee Ylestä – ”Edellytyksiä tehtävän menestykselliseen hoitamiseen ei enää ollut”

    6. 6

      S-kauppoihin tulee brittiläisen Tescon tuotteita – erityisesti gluteenittomien elintarvikkeiden määrä kasvaa

    7. 7

      Menestyksen salaisuus on taidossa rentoutua – Professori listasi olennaisimmat mielen taidot, joilla voi lisätä psyykkistä vahvuuttaan

    8. 8

      Pohjois-Korean vakavin uhka ei ole ydinase – maailma ei mahda diktatuurille mitään, koska sen tykistö muuttaisi Etelä-Korean pääkaupungin tulimereksi sekunneissa

    9. 9

      ”Se oli totuuden hetki” – Ranskan Macron kertoi, miksi hän kätteli niin pitkään Trumpia

    10. 10

      Niinistö lähtee presidentinvaaleihin ylivoimaisena suosikkina – kahdeksan syytä, joiden takia häntä on vaikea voittaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Vakava kiusaamisepäily Helsingissä: korkea virkamies polkee jalkaa, karjuu, paiskoo esineitä ja nöyryyttää julkisesti

    2. 2

      Kun työtuttava kertoi kahdesta kumppanistaan, tajusin nuorten arvomaailman muuttuneen

    3. 3

      Trump sätti Pohjois-Koreaa ohjuksen ampumisesta: ”Osoittaa suurta epäkunnioitusta Kiinaa kohtaan”

    4. 4

      Miehet puukottivat toisensa sairaalakuntoon Helsingin Hakaniemessä – lapsiperheet kauhistelivat tapahtumia aivan vierestä

    5. 5

      Päätoimittaja Atte Jääskeläinen lähtee Ylestä – ”Edellytyksiä tehtävän menestykselliseen hoitamiseen ei enää ollut”

    6. 6

      Joukko suomalaisia perusti 46 vuotta sitten Israeliin kylän, jossa palkat menivät yhteiseen pottiin ja yhteisö tarjosi vaatteet ja asunnon – Mitä kuuluu Jad Hashmonaan nyt?

    7. 7

      Pohjois-Korean vakavin uhka ei ole ydinase – maailma ei mahda diktatuurille mitään, koska sen tykistö muuttaisi Etelä-Korean pääkaupungin tulimereksi sekunneissa

    8. 8

      ”Se oli totuuden hetki” – Ranskan Macron kertoi, miksi hän kätteli niin pitkään Trumpia

    9. 9

      Merkelin mitta täyttyi Trumpin öykkäröinnistä

    10. 10

      Jos presidentti Mauno Koivisto olisi kuollut lauantaina 13.5., olisiko seuraavana päivänä liputettu äideille vai noudatettu suru­liputusta?

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Britannia ei usko Manchesterin pommittajan toimineen yksin, poliisi otti kiinni lisää ihmisiä

    2. 2

      Pariskunta osti ”aidot italialaiset nahkatakit” 1 200 eurolla Kannelmäen Prisman parkkipaikalta – Poliisi varoittaa vanhaa kikkaa käyttävistä huijareista Helsingissä

    3. 3

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    4. 4

      Paljonko rahaa on sopiva lahja? Tapakouluttaja kannustaa kohtuuteen ja ihmettelee työikäisten matkakassoja

    5. 5

      Älä varaa lentoja liian aikaisin, aseta verkkoselain ”salattuun” tilaan – näin löydät halvat lentoliput verkosta

    6. 6

      Vakava kiusaamisepäily Helsingissä: korkea virkamies polkee jalkaa, karjuu, paiskoo esineitä ja nöyryyttää julkisesti

    7. 7

      Junaan jääneillä löytötavaroilla tehdään armotonta bisnestä

    8. 8

      Joukko suomalaisia perusti 46 vuotta sitten Israeliin kylän, jossa palkat menivät yhteiseen pottiin ja yhteisö tarjosi vaatteet ja asunnon – Mitä kuuluu Jad Hashmonaan nyt?

    9. 9

      Kiky-sopimus teki monien helatorstaista tavallisen työpäivän, eikä se miellytä kaikkia – ”Toki tämä päähän ottaa”

    10. 10

      Kun työtuttava kertoi kahdesta kumppanistaan, tajusin nuorten arvomaailman muuttuneen

    11. Näytä lisää