Kotimaa

Inarin Suolisvuonon rannalla asuu mies, joka hakee postinsa soutaen kolmen erämaajärven takaa – Veikko Paltto, 77, on alueella myyttinen hahmo, joka palasi Ranskan-reissulta kotitilan hiljaisuuteen

Veikko Paltto on Inarijärven Suolisvuonon ainoita ympärivuotisia asukkaita. Lähikylällä hänet tunnetaan myyttisenä hahmona: Paltto-Veikko kuljetti yksin kuusi ajoporoa Inarista Ranskan Alpeille.

Inari

Moottorivene puskee vasten järvenselkää. Partakon kylän ranta jää äkkiä kauas, ja horisontti häviää siniseen.

Inarijärvi on harvinaisen tyyni. Täällä järven pohjoisosassa tuuli tavallisesti paiskoo isoakin venettä.

Ensimmäiset uistelijat ilmestyvät vasta 20 kilometrin jälkeen. Heidän veneensä on iso ja katettu. Katolla teräksiset vapatelineet seisovat rivissä taivasta kohti kuin tykit. Siimat putoavat kireinä kaarina syvänteeseen. Kalastajat nauravat kannella, ottavat aurinkoa ja selfieitä. Välillä joku käy pyöräyttämässä kelaa.

Ennen kuin tutkat, gps:t ja karttaplotterit auttoivat navigoinnissa, oli Inarijärvi valtatie vain harvoille.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Nämä muutamat rantojen asukkaat osasivat väistellä karit muistinvaraisesti. He kulkivat puisilla veneillä, joiden kyljissä tuoksui terva.

Heistä enää muutama kulkee isoa Inaria. Veikko Paltto, 77, on yksi heistä.

Paikalliset puhuvat hänestä kuin myytistä. Paltto-Veikko, kuten Partakon kyläläiset häntä nimittävät, tunnetaan taitavana veneenveistäjänä ja Inarin pohjoisimman vuonon erakkona.

Ja tunnetaan hänet siitäkin, että hän on kuljettanut kuusi ajoporoa Inarista Ranskan Alpeille.

Erakkomaineestaan huolimatta Paltolla ei ole mitään sitä vastaan, että haastattelu tehdään hänen luonaan Suolisvuonossa.

”Sopii tulla, jos en ole hakemassa postia”, Paltto sanoi haastattelusta kysyttäessä. Edellisestä postinhakumatkasta oli kuulemma kuukausi aikaa. Posti pitää hakea soutaen ja patikoiden kolmen järven takaa – matkaa kertyy noin kymmenen kilometriä.

Partakon kylästä Suolisvuonoon Palton luokse on vesiteitse 50 kilometriä.

Vaikkei Palttoa saanut kiinni puhelimitse ennen veneille lähtöä, matkaa ei lykätty. Näin pitkä venematka on tehtävä hyvän sään aikana.

Inarijärven iso Vasikkaselkä kapenee vuonoksi ja näkyviin tulee korkea rantakaistale. Sillä seisoo hirsimökkejä ja muutama hulppeampi huvila.

Lomaparatiisin tunnelman rikkoo yksi punainen mökki.­ Kauem­pana törmällä seistessään isojen terassien ja yksityisten laitureiden lomassa se näyttää joukkoon kuulumattomalta.

Mutta itse asiassa se on seissyt täällä pisimpään: mökissä on asuttu lähes 70 vuotta. Pihapiiri poroaitoineen ja aittarakennuksineen muistuttaa ajasta, jolloin Inarijärven rannoilla laidunsivat porot, lampaat ja lehmät.

Silloin järvellä asuivat pääsääntöisesti saamelaiset suvut.


Veikko Paltto on isän puolelta inarinsaamelainen, mutta inarinsaamea hän ei puhu. Perhe puhui suomea, koska äiti oli suomalainen. Inarinsaamea ei Palton lapsuusaikana opetettu koulussa, sitä ei saanut puhua edes välitunnilla.

Pihasta näkee, että täällä asuu poromies. Aidan vierellä on pieni heinäpelto, ja mökin takaa puulanssin pihalta erottuu reki.

Törmällä askeltaa punaiseen pusakkaan pukeutunut pitkä mies.

Paltto kävelee mietteliään näköisenä mökkiin. Oven avatessaan hän yllättyy: haastattelu on unohtunut kiireiden keskellä.

Puheluita Paltto ei ole kuullut, koska kännykkä ei kulje koskaan hänen mukanaan – se odottaa aina tuvan pöydällä.

Yllätys ei kuitenkaan vaikuta epämieluisalta. Hän kutsuu sisälle ja sanoo keittävänsä kahvit. Ovelta hän vielä tunnustelee tuulen suuntaa.

”Itäistä, nyt ei tule kaloja.”

Ehkä tämä on ihan hyvä aika vieraille.


Tuvassa yksi seinä erottuu muista. Sillä on lamppu, valokuvia ja sulkia. Joutsenen sulka roikkuu lampun johtojen välistä, alla on kuva reessä istuvasta naisesta. Kahden muun kuvan päällä on piekanan sulat. Sitten on krusifiksi: valkoinen Jeesus roikkuu ruskealla ristillä.

Keskustelun avaukset näistä muistoesineistä törmäävät hiljaisuuteen. Mennyttä enemmän Palton mielen päällä ovat ajankohtaiset aiheet, kuten poikkeuksellisen pitkään kestänyt kelirikko ja lintujen vähäinen määrä.

Myös syyssateiden vähyys askarruttaa Palttoa. Kolmena edellisenä syksynä on satanut niin vähän, että lumi on tullut lähes kuivaan maahan.

”Ilmastonmuutosta kai nuo tietävät, tuommoiset syystalvet.”

Ja sitten on vasta haettu posti. Kirjekuoresta paljastuu sähkö­yhtiön mainos – taas Paltolle kaupataan sähköä. Kirje muistuttaa taannoisesta puhelusta sähköyhtiön myyjän kanssa.

”Kyseli, että mikä sopimus sulla on. Minä sanoin, että mulla on sopimus aggregaatin kanssa.”

Paltto hakee maitojauhetta kahviin ja tuo samalla kaapista paksun kirjekuoren.

”Onhan näitä kuviakin”, hän toteaa ja alkaa ojennella kuoresta yksitellen vanhoja vedoksia.

Ensimmäisessä kuvassa hän seisoo jossain tavernan näköisessä paikassa.

”Tuossa kulmassa oli poron reki, mutta tässä kuvassa sitä ei nyt näy”, Paltto kertoo.

Näin olemme tulleet Ranskan-tarinan äärelle. Kuuden inarilaisen poron matka Alpeille alkaa selvitä vedos kerrallaan. Samalla selviää, että Paltto on asunut Ranskan la Clusazissa, parin tuhannen asukkaan alppikylässä 22 talvea.

On vuosi 1989. Paltto istuu ranskalaisen rekan hytissä ja miettii kontissa matkustavia poroja. Niillä on siellä jäkälää tarpeeksi, mutta nesteytys huolestuttaa Palttoa. Poro on nirso juomaan vettä.

Onneksi Helsingissä on vastassa lumisade. Tämän elementin poro tuntee paremmin. Paltto tilaa taksin ja lähtee hakemaan lunta. Sopivan paikan nähtyään hän pyytää pysäyttämään auton. Hän käy kauhomassa lunta jätesäkkeihin ja vie ne konttiin poroille. Kuski tuumaa, että tämä on ensimmäinen kerta, kun joku tilaa taksin lumenhakua varten.

Viivästyksiin ei olisi matkalla enää varaa, mutta Helsingin satamassa on edessä pysähdys. Rahti on yllättäen täynnä. Virkailija kuitenkin ymmärtää tilanteen ja lähtee etsimään poroille tilaa. Hän päättää jättää kontillisen puolukoita satamaan ja päästää porot matkaan.

Laivamatka Trave­mündeen on haastava: myrsky paiskoo laivaa, ja Paltto kulkee koko matkan porojen luona. Ne kuitenkin selviävät matkasta hyvin. Automatka la Clusaziin sujuu melko rauhallisesti – mitä nyt Ranskan tullivirkailijat vielä ihmettelevät poroja aikansa. Matkaa Inarista on tehty neljä vuorokautta. Helsingistä haettu lumi on vielä sohjona säkeissä.

La Clusazin lumi on niin märkää, että porot meinaavat upota siihen. Palton on heti ryhdyttävä rakentamaan niille tarhaa. Se on ollut suunnitelma alusta asti: tarha poroille ja kota niiden viereen.

Paikka on Confins-järven rannalla kauniissa laaksossa, josta on näkymä Alpeille.

Pian Paltto opettaa siellä turisteille poron ohjastamista järven jäällä. Yksi poroista on niin ”hyväluontoinen”, että sitä pystyvät lapsetkin ohjastamaan.

Miksi Inarin porot sitten ylipäätään vietiin alpeille? Tarinan alkua varten on palattava takaisin Suolisvuonoon, talveen 1985, kun ranskalainen matkailuyrittäjä Pierre Goy tuli Inariin.

Paltto katsoi mökkinsä ikkunasta, kun ranskalainen hiihti hänen pihaansa. Ehkä Inari on lietsonut mieheen suuruudenhulluutta: hän kertoo Paltolle ostavansa kuusi poroa Inarista ja vievänsä ne Alpeille. Palton hän haluaa porotarhan pitäjäksi. Goy on kuullut toiselta turistioppaalta, että Paltto olisi sopiva henkilö työhön.

Goyn suunnitelman kuultuaan Paltto epäilee porojen selviytymistä Alpeilla, mutta päättää silti lähteä. Elannon vuoksi ei olisi pakko lähteä. Poronhoito ja veneiden teko pitävät leivässä Inarissakin. Ranskaan lähtö tuntuu kuitenkin luontevalta: se on seuraava askel kulkijan elämässä.

Onhan Paltto nuoruudessaan kulkenut porojen perässä aina Jäämerelle asti. Ja lumiset huiput ovat tuttuja, paitsi Norjasta ja kotiseuduilta Inarista, myös Muoniosta, missä hän on lasketellut Oloksen rinteitä Puolustusvoimien hiihtojoukkueessa. Päätös lähtemisestä tiivistyy ajatukseen: ”Sama se on, olenko minä siellä vai olenko minä täällä.”

Tunturista tulleet porot eivät Alpeille yhtä helposti sopeudu. Talven ne pärjäävät Palton rakentamassa tarhassa, syövät heinää ja leipää, mutta kesällä laidunnus ei onnistu.

Paltto on päästänyt porot vapaaksi ja palannut itse takaisin Suolisvuonoon. Kun hän syksyllä palaa la Clusaziin, kuudesta porosta vain yksi on enää hengissä. Paltto arvelee, että syynä on jäkälän puute ja ilmasto. Viimeinen poro laiduntaa vielä vuorilla, mutta sekään ei selviä sieltä enää takaisin.

Palttoa harmittaa, mutta hän päättää jäädä Ranskaan. Porot vaihtuvat moottorikelkkaan.

Paltto ajeluttaa turisteja kelkalla Confins-järven rannalla ja tekee loput työajastaan huoltotöitä, lähinnä lumitöitä. Kun lunta tulee, sitä tulee usein puoli metriä kerralla. Vapaa-aika kuluu rinteissä.


Viimeisestä Alpeilla vietetystä talvesta nyt on kulunut kuusi vuotta. Paltto kerää valokuvat takaisin kuoreen ja vie ne keit­tiön kaappiin. Keltainen ranska-suomi-taskusanakirja pilkottaa lehtipinon alta. Sille on yhä tarvetta, sillä ystävät soittavat Paltolle Ranskasta usein.

”Enemmän mulla on tuttuja siellä kuin täällä”, hän toteaa ja kaataa lisää kahvia.

Inarijärven rannoilta tutut ovat lähteneet jo vuosia sitten. Partakon ja Suolisvuonon välisellä matkalla ei ole Palton lisäksi kuin yksi ympärivuotinen asukas.

”Ja vuonon itäpuolella ei ole mittään eikä kettään.”

Suolisvuonon mökkiläiset toki ovat tuttuja, mutta heitä Paltto näkee vain kesäisin. Lomalaisten mentyä vuonon vakituinen asukas huoltaa mökkejä, tekee lumitöitä ja ajaa moottorikelkalla. Se lyhentää Palton postimatkaa kolmen järven taakse useilla tunneilla.

Ranskan la Clusaz tuntuu toiselta kodilta, mutta Paltto ha­luaa viettää eläkepäivänsä ­hiljaisessa Suolisvuonossa.

”Onhan ne sieltä (Ranskasta) soitelleet, että tule käymään. Mutta siellä on niin paljon niitä ihmisiä.”


Tyyni Inarijärvi kutsuu ulos – näin hyvällä säällä Paltto harvemmin istuu mökissä.

Kädet löytävät työtä heti porraspielestä. Paltto nostaa koivukepin, jossa on erikoisia pahkoja. Hän pyörittää keppiä kämmentään vasten ja miettii, että siitä voisi veistää vaikka kauhan.

Palton veistojälki näkyy pihan puisissa esineissä. Niitä on portailta rantaan saakka.

Lähisaaressa on Palton veneenveistopaikka: siellä hän saa sahata ja höylätä rauhassa paarmoilta ja sääskiltä.

Lähes jokaiseen rantakivikkoon, saareen tai salmeen liittyy jokin muisto.

On paikka, jossa karhu tönäisi Palttoa haaskapaikalle juostessaan. On ranta, jonka heinät tuoksuvat kanelilta – kenkä­heinät, kuten Paltto niitä nimittää.

Sitten on mäntymetsä, josta luppo oli yhtäkkiä hävinnyt, sekä Petsamon rikkilaskeuman jäljet, nikkelikaivoksen tekosia.

Sitten on kuuluisa syvänne, jonne venäläisten ohjus syöksyi joulukuussa 1984.

Paltto istui tuolloin kantotulilla jossain Norjan rajalla. Hänen äitinsä Hilma Paltto oli tapahtuman aikaan mökissä. Hän kertoi myöhemmin pojalleen, että seinät olivat tärähtäneet ja korvissa oli soinut pitkään.

Ohjus oli pudonnut 14 kilometrin päähän Palton mökistä.

Menneiden muistelu lakkaa yhtäkkiä, kun Paltto kääntää järvelle selkänsä ja istahtaa nuotiopaikalle.

Ikään kuin muistot olisivat siltä istumalta kadonneet näköpiiristä. Tämä ei tarkoita, että niissä olisi mitään väistettävää – ne vain menivät jo.

Niin on mennyt itätuulikin. Nyt puhaltaa etelästä. Paltto katsoo venettään ja pohtii, että siika voisi tulla syönnille.

Haastattelu on siis ohi, ja aika lähteä takaisin kylää kohti. Vene irtoaa laiturista, ja mies punaisessa pusakassa ka­toaa nopeasti näkyvistä.

On helppo arvata, minne hän meni – pian Inarijärvellä kulkee Veikko Palton puinen ja tervattu vene.


Elämä Inarijärven rannalla on muuttunut

Inarinsaamelaiset suvut asuivat järven rannoilla satoja vuosia. Nyt tilat ovat lähestulkoon kadonneet ja niiden tilalla on mökkikyliä.

Vielä 1980-luvulla järvellä asui poronhoidolla ja kalastuksella eläviä vanhoja sukuja.

Inarijärven vesien säännöstely 1940-luvulta alkaen heikensi voimakkaasti kalakantoja. Sitä ennen järvi oli antanut saalista sadoille kalastajille.

Kalakantoja elvytettiin istutuksin, mutta vain harva kalastaja sai järvestä enää elantonsa.

 

Kuka?

Veikko Paltto


 Syntyi Inarissa 20.4.1940.

 Kävi kansakoulun Nellimissä, Ivalossa ja Sevetti­järvellä.

 Isä kuoli tuberkuloosiin Palton ollessa 15-vuotias. Sen jälkeen Paltto huolehti Suolisvuonon tilasta äitinsä kanssa. Poronhoitoa Paltto alkoi opetella 10-vuotiaana.

 Asui Ranskan la Clusazissa 22 talvea. Hän hoiti yhden talven matkailuyrityksen porotarhaa, oli sen jälkeen kelkkaoppaana ja teki huoltotöitä.

 Työskenteli Ranskassa pari vuotta myös tieliike­laitoksessa.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Inari
  • Lappi

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen”

    2. 2

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    3. 3

      Ahvenanmaan edustaja äänesti suomen kieltä vastaan Pohjoismaiden neuvostossa – ”Emme pystyneet edes kuvittelemaan, että hän kääntyisi Suomen aloitetta vastaan”

    4. 4

      Nimikiista kuumenee! Opiskelijaporukka kaappasi Tampereen yliopiston englanninkielisen osoitteen – ehdottavat yliopiston nimeksi Tampereen ei-turkulaista yliopistoa

    5. 5

      Pääkaupunkiseudun bussi­liikenne on tänään sekaisin, koska asiakas antoi palautetta, kuljettajalle kerrottiin siitä, ja esimies läimäytti oven kiinni luottamus­miehen edestä

    6. 6

      Kielipetturiksi leimattu Ahvenanmaan edustaja Britt Lundberg: ”Ajoin läpi suomenkielisiä helpottavan kompromissin”

    7. 7

      Melania Trump puhui YK:ssa nettikiusaamista vastaan – riko vaikka miehesi puhelin, vastasi internet

    8. 8

      Masennus vaani ja valitsi onnellisen hetken – Anni Saastamoisen elämässä oli kaikki hyvin, kun hän yhtäkkiä löysi itsensä vessasta itkemästä

    9. 9

      Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

    10. 10

      Venäjä valehteli suut ja korvat täyteen Zapad-sota­harjoituksesta – eikä Venäjää haittaa, jos Suomessa vähän pelätään

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    2. 2

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    3. 3

      Pääkaupunkiseudun bussi­liikenne on tänään sekaisin, koska asiakas antoi palautetta, kuljettajalle kerrottiin siitä, ja esimies läimäytti oven kiinni luottamus­miehen edestä

    4. 4

      Ahvenanmaan edustaja äänesti suomen kieltä vastaan Pohjoismaiden neuvostossa – ”Emme pystyneet edes kuvittelemaan, että hän kääntyisi Suomen aloitetta vastaan”

    5. 5

      Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

    6. 6

      Masennus vaani ja valitsi onnellisen hetken – Anni Saastamoisen elämässä oli kaikki hyvin, kun hän yhtäkkiä löysi itsensä vessasta itkemästä

    7. 7

      Helsingin Tallinna-tunneli sai yllättävän kilpailijan Espoosta – Peter Vesterbacka kokoaa jo kansainvälistä rahoitusta ja on siksi opetellut puhumaan kiinaa

    8. 8

      24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

    9. 9

      Suomalaisen yleisin ansio on 2 500 euroa – katso palkat ammateittain ja vertaa laskurilla omaa palkkaasi muihin iän ja koulutuksen mukaan

    10. 10

      Vuosikymmeniä vaivannut mysteeri ratkesi: lähes kukaan ei lapsena pitänyt mustaa miestä tummaihoisena – ”Vanhemmat siirtävät omia pelkojaan lapsilleen”, sanoo psykologi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    4. 4

      Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

    5. 5

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    6. 6

      Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

    7. 7

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    8. 8

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    9. 9

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    10. 10

      ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

    11. Näytä lisää