Lue lukijoiden kertomuksia mielenosoituksesta

"Pyöräillessäni keskustan läpi noin seitsemän aikaan törmäsin saartorenkaaseen, joka ulottui tuohon aikaan eduskuntatalolta Forumille. Jäin mielenkiinnosta tarkastelemaan tilanteen kehittymistä Arkadiankadulle, sillä useat kymmenet poliisiautot sekä sadat poliisit, osa mellakkavarusteissa olivat todella surrealistinen näky tuon pienen anarkisti-/hippilauman ympärillä.

Osa ihmisistä oli jäänyt sisään liiketiloihin, eivätkä päässeet pois, vaikka matkaa aukealle kadulle oli ainoastaan viisi metriä; poliisien lippusiima kun sattui esimerkiksi olemaan sidottu ravintolan oveen. Kuulin pidempään tilannetta seuranneilta, että yleisönkin seasta oli "käyty poimimassa" joitakin humalaisia ihmisiä talteen, jotka olivat mellakkapoliisin rynnistyksestä suivaantuneet. Kyselin ohjeita alueen läpikulkuun poliisilta, mutta hän ei puhunut minulle sanaakaan.

Siirryin tarkastelemaan tilannetta Forumin kulmalle. Tilanne alkoi saada hyvin absurdeja piirteitä. Asema-aukiolta valuva normaali juhlakansa kiinnostui tapahtumasta ja yleisö alkoi pikkuhiljaa iltaa kohti muodostua yhä enemmän tästä normaalista juhlakansasta bilehiletoppeineen ja merkkikenkineen. Mukana oli myös paljon varttuneempaa väkeä seuraamassa tuota koko Mannerheimintien ylittävää mellakkapoliisiriviä.

Lievästi jo humaltunut juhlakansa alkoi selkeästi provosoitua poliisien läsnäolosta. Varsinkin muutamat mellakkapoliisien yllätyshyökkäykset ringissä istuneiden hippien sekä BMX-pyörillä kikkailleiden poikien sekaan hämmensivät ihmisiä entuudestaan. Näissä poliisi myös käytti pamppua. "Mitä ihmettä tapahtuu", oli yleinen kysymys. Onneksi kukaan ei pakokauhussa kaatunut.

Joku huusi pahoja sanoja poliisista. Hänet pidätettiin. Muuten ei paljoa huudeltu, kun suurin osa tosiaan oli tavallista kansaa. Seassa oli myös muutamia Asem-kokousvieraita, jotka piilottivat nimikorttinsa huomatessaan paikan johon olivat eksyneet. Yhtäkkiä (tässä vaiheessa varmasti 90% paikallaolijoista oli sattumalta paikalle tulleita) Vanhan ylioppilastalon puolelle syntyi toinen rivi poliiseja ”motittaen” näin kadunpätkän. Samaan aikaan olin itse Kaivopihan kohdalla todistamassa absurdiutta, kun juhlakansaa valui topeissaan kaivopihalta "saartoon". Lopulta myös Kaivopiha suljettiin ja siinä sitten nökötetään ravintolaan jonottaneiden ja muiden kaupunkilaisten kanssa." 

– Jaques

"Olin ollut ystävieni kanssa aikaisemmin rauhallisesti sujuneessa mielenosoituksessa, jonka jälkeen päätimme mennä katsomaan Kiasman eteen anarkistien touhuja. Heti Kiasmalle päästyämme kiinnitimme huomiota hyvin painostavaan tunnelmaan, Mannerheimintien toisella puolella ja Sokoksen kulmalla oli useita kymmeniä poliisiautoja ja poliiseja parveili ympärillämme kuin odottaen jotakin kamalaa tapahtuvan. Istuimme Mannerheimin patsaan kupeessa olevilla korokkeilla, kun klo 18.45 joukko mustiin pukeutuneita nuoria marssi Kiasman takaa aukiolle. Anarkisteja oli n. 30–0. Kuuntelimme kauempaa kuuluvaa rummutusta, kun yhtäkkiä neljä poliisi-tarroilla varustettua linja-autoa kaartoi viereemme eristäen aukion Mannerheimintiestä.

Tässä vaiheessa koin parhaaksi poistua paikalta, mutta yllätyksekseni poliisit olivatkin jo tukkineet tien kaikkiin suuntiin. Yritin asianmukaisesti kysellä syytä siihen miksei minua päästetä pois ja kuinka kauan joudumme odottamaan, mutta vastaukseksi sain vain kehotuksen "odottaa jonkun aikaa".

Olimme koko saartoprojektin ajan vähintäänkin huvittuneita tilanteesta, ja tavallaan tyytyväisiäkin siitä, että olimme päässeet todistamaan tätä ainutlaatuista tapahtumaa, josta puhuttaisiin vielä pitkään. Kolmen tunnin aikana sain tilaisuuden keskustella vanhojen ystävieni kanssa. Monet meistä paikalla olleista oli ollut aiemmin rauhanomaisesti sujuneessa mielenosoituksessa, joten kai meitäkin "aktivisteiksi" voidaan kutsua.

Eilisten toimien ansiosta poliisi onnistui aktivoimaan lisää nuoria poliittiseen toimintaan. Mielestämme on ironista, että juuri Asem-kokouksen (jonka monia osanottajamaita syytetään ihmisoikeusrikkomuksista) alla Suomessa poliisi syyllistyy vapauden rajoittamiseen meidän maassamme poikkeuksellisen kovaotteisesti.   Kukaan ei loukkaantunut vakavasti, mutta useimmat varmasti kokivat muutaman tunnin aikana hyvin epämiellyttäviä tuntemuksia. Vessaan ei päässyt. Täten ihmiset virtsasivat ainoaan edes hieman suojaisaan paikkaan, Kiasman pääoville. 

Koko operaation tarkoituksena tuntui olevan alistaminen. Aivain kuin poliisit olisivat halunneet opettaa nuorille miten käyttäytyä ja kuinka tulisi elää niinkuin "kunnon kansalainen", alistua yhteiskunnassa vallitsevaan tilaan ja pitää mielipiteet omana tietonaan. Ennen eilisiä tapahtumia aktiiviset nuoret eivät vastustaneet poliisia. Nyt poliisi on tehnyt itsestään vihollisen. Itse vastustan edelleenkin väkivaltaa kaikissa muodoissa, ja toivon että eilinen kokemus vahvistaa muidenkin nuorien mielipiteitä ja rauhanomaista aktiivisuutta." 

– nimetön

"Kuten suurin osa aktivisteista, en tehnyt mitään laitonta, enkä osallistunut pullojen heittelyyn. Silti kasvoni kuvattiin nauhalle ja jouduin kertomaan poliisille nimeni. Aktivistina tiedän, minkälaisissa tilanteissa poliisien ja mielenosoittajien välit kiristyvät.

Olen Skotlannissa opiskellessani ollut useissa rauhanomaisissa mielenosoituksissa, ja useimmiten minkäänlaista konfliktia ei ole syntynyt. Mielestäni tämä johtuu siitä, että kansa on saanut kokoontua ja liikkua vapaasti, tai ainakin haluamaansa suuntaan, ja siitä, että poliisi ei ole käyttäytynyt uhkaavasti. Se, että anarkistit osoittavat mieltään ei automaattisesti tarkoita sitä, että polttopullot lentävät. Lauantaina Kiasman edessä poliisi sulki kaikki mahdolliset tiet ulos ennen kuin ehdimme tajuta mitä oli tapahtumassa. Meille ei koko tapahtuman aikana selitetty, miksi meitä pidettiin paikalla vasten tahtoamme. Osalla ihmisistä ei ollut mitään tekemistä koko mielenosoituksen kanssa. Tietääkseni myös heitä pidettiin, ja jopa pidätettiin paikalla.

Sisäpuolelle jäi anarkistien ja muiden aktivistien lisäksi paljon sivullisia; töistä kotiin matkalla olevia, Kiasman edustalla oleilleita teinejä sekä median nostaman Smash Asem- kohun paikalle tuomia ihmisiä. Median luoma kuva pulloja heittelevistä anarkisteista ei ole täysin oikea. Pulloja kyllä oli, ja näin niitä heiteltävän, mutta ainoat ihmiset, joiden näin niin tekevän olivat ne, joilla alun perinkin oli ollut tarkoitus juopotella Kiasman edessä tai mielenosoituksen aikana. Suurin osa näistä ihmisistä ei edes tiennyt, miksi oli tullut osoittamaan mieltä.

Näin erään niin sanotun "väkivaltaisen anarkistin" menevän sanomaan humaltuneelle nuorelle miehelle, ettei tämän tulisi heitellä pulloja poliiseja kohti. "Mutta kun pitää taistella", sanoi kyseinen nuori mies. "Niin", sanoi "väkivaltainen anarkisti", muttei toi ole oikea keino taistella". Erään toisen anarkistin suurikokoinen koira oli hermostunut ihmispaljoudessa ja sen omistaja kysyi kohteliaasti poliisilta, voisiko hän viedä koiransa kotiin. Hänelle ei annettu lupaa lähteä.

Kiasman seinän vieressä istui poika, jolla EI ollut kaljapulloa, EI naamiota, eikä hän myöskään ollut ollut vuoropuhelussa poliisin kanssa. Katseemme kohtasivat hetkeksi ennen kuin käänsin selkäni, mutta yllättyneet huudahdukset saivat minut pyörtämään takaisin. Hän makasi maassa ja raskain mellakkavarustein aseistetut järkäleet kompuroivat hänen ylitseen yrittäessään saada hänestä otetta. Hänet vedettiin kovakouraisesti linjan toiselle puolelle nopeasti. Hän ei nähdäkseni tehnyt mitään laitonta. Myös toinen henkilö pidätettiin samassa paikassa. Hän oli mennyt liian lähelle poliisilinjaa. En tietenkään sano, että kaikki pidätetyt olisivat olleet syyttömiä, mutta uskon, että suuri osa heistä ei tehnyt mitään, mikä olisi oikeuttanut poliisia laittamaan heille käsiraudat.

Sunnuntain uutisissa sanottiin, että poliisi oli tuloksetta pyytänyt mielenosoittajia poistumaan. Tämä ei ole täysin totta. Olimme värjötelleet kylmissämme ja nälissämme mellakkakarsinassa jo toista tuntia kun kuulimme kuulutuksen, jossa käskettiin meitä poistumaan rauhallisesti. Katsottuani linjaa en nähnyt siinä minkäänlaista aukkoa, joten menin kysymään eräältä poliisilta, mistä ja milloin olimme pääsemässä pois. Hän ei vastannut kysymykseeni.   Muutaman kerran joukkomme puhkesi "apua!"- tai "auttakaa"- huutoihin, ja kuulin erään kyllästyneen naisen uhkaavan poliisia poliisilla." 

– Kaisa Mäenpää

"Joukkomme, joka koostui neljästä 28-vuotiaasta veronmaksajasta, oli aikaisemmin osallistunut rauhalliseen Helsinki 2006 -marssiin ja oli juuri lähdössä kotiin, kun tulimme kaupasta ostosten kanssa ja satuimme vilkaisemaan Mannerheimintien suuntaan. Kiasman aukiolla näytti olevan enemmän poliiseja kuin mielenosoittajia, joten yksi meistä halusi ottaa absurdista tilanteesta valokuvan.

Kuvaaja meni postitalon portaille ottamaan kuvaa ja me kolme muuta jäimme odottamaan turvallisen matkan päähän Postitalon vierustalle. Hetken kuluttua, ilman minkäänlaista varoitusta, poliisi piiritti aukion ja pyysi meitä kolmea siirtymään taaksepäin. Noudatimme poliisin ohjettä välittömästi eikä lisäohjeita annettu. Jäimme paikalle sen vuoksi, että tilannetta kuvannut henkilö oli jäänyt piiritykseen. Sillä hetkellä vaikutti, että tilanne voisi raueta piankin.

Yhtäkkiä joukko nuoria yritti tunkeutua poliisirenkaan lävitse. Ihmisjoukon seassa näkyi runsaasti tv-kameroita. Poliisien vetäessä esiin teleskooppipamppunsa peräännyimme poliisin pyynnöstä vieläkin kauemmas tapahtumista. Kun olimme perääntyneet n. 15 metrin päähän, taaksemme ilmestyi kuin tyhjästä uusi poliisin saartorengas.

Minkäänlaista poistumismääräystä ei ollut kuulunut, vaan meitä ruvettiin ajamaan kohti Kiasman aukiota. Silmämääräisesti pystyi melko helposti arvioimaan, että täysin sivullisia piiritysrenkaan sisällä oli noin 3/4, ja ns. vaarallisia anarkistejä muutama kymmenen. Joukossa oli myös runsaasti yläasteikäisiä nuoria.

Muutamia vanhempia ihmisiä, keski-ikäisiä naisia ja toimittajia päästettiin saartorenkaasta ulos. Ajan kuluessa poliisi tiivisti saartorengasta, ja kuulimmekin jostain että Mannerheimin patsaalta päästettiin ihmisiä ulos. Liityimmekin jonottajien joukkoon. Välillä jouduimme siirtymään kauemmas lentävien pullojen pelossa, ja yhteen meistä osuikin lasipullo. Välillä poliisi kuljetti nippusitein sidottuja nuoria muurina toimiviin busseihin. Yksi tapaus jäi erityisesti mieleen: vieressämme seisova nuori mies nostaa maasta pullon, ja ojentaa sitä poliiseille, jotta kukaan ei heittäisi sitä. Poliisi reagoi lyömällä pullon miehen kädestä pirstaleiksi ja vetää hänet kovakouraisesti ulos saartorenkaasta.

Piiritetyssä joukossa mellakointi kiinnosti noin pariakymmentä henkilöä."

– Mikko Airaksinen

"Lauantaina lähdin Kiasmalle vain kuullakseni olisiko itseään anarkisteiksi nimittävällä joukolla jotain oikeasti painavaa sanottavaa. Palopuheita ei kuultu.

Kiasmalla oli korkeintaan kaksi mielenosoitusta. Ensimmäisen piti äänekäs rumpumies katusoittajien oikeuksien puolesta. Toinen syntyi, kun yli-innokkaat rynnäkköpoliisisedät motitti kasan uteliaita ohikulkijoita, pari turistia ja kourallisen niin kutsuttuja anarkisteja kolmeksi tunniksi. Siinäkään ei kritisoitu Asem-kokouksen päättäjiä, vaan Suomen poliisin toimintatapaa ja ylilyöntiä.

Luvattu rähinöinti rajoittui pariin rikottuun kaljapulloon ja humalaisten teinien kirkumiin solvauksiin. Lähdimme ystävän kanssa Cafe Javasta levykaupan kautta Kiasmalle kuulemaan mitä mielenosottajilla oli sanottavanaan. Kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan ja poliisien läsnäolo alkoi olla uhkaavaa, päätimme vaihtaa maisemaa.

Lähdön esti kuitenkin tien sulkenut komea rivistö isoja miehiä pleksit suojanaan. Kokeilimme vielä kiertoreittiä, mutta äkkiä tajusimme jääneemme Kiasman aukiolle piiritetyiksi, niinkun satakunta muutakin meidänlaista ohikulkijaa. Koko homma alkoi tuntua absurdilta. Yritimme pitää mahdollisimman matalaa profiilia ja katselimme huvittuneena syntynyttä häslinkiä.

Joku kommandopipolla varustautunut nuorimies tuli kuiskaamaan meille, että jos haluttiin pois, niin nähtäisiin keskellä. "Massalla läpi" -villitsi toinen. Kiihottajilla taisi olla suhteellisuudentaju hiukan haussa, koska kaikki näkivät poliiseja olevan moninkertainen määrä motitettuihin verrattuna. Hetken päästä jotkut yrittivätkin puskea ulos. Ei menty katsomaan.

Ärsyttämään alkoi vasta, kun kaljapulloja alkoi lennellä vähän turhankin läheltä. Järkytyin nähdesänni, miten poliisirivistöön kiskottiin sekunnin sisällä poika, joka oli ainoastaan särkenyt viinipullon jalallaan. Jonkin ajan päästä huomattiin, että ne todella päästävät ihmisiä yksitellen pois, kunhan jaksaa jonottaa. Kun poliisisetä piti kättäni lujassa otteessa samalla kun toinen kuvasi kasvoni ja henkkarit, ote todellisuudesta alkoi heltiämään. Miten ihmeessä olinkaan voinut joutua siihen tilanteeseen? Pääsimme pois, mutta hetki täytyi toipua."

– Alfie

"Tulin eilen paikalle noin puoli seitsemän maissa. Olin matkalla Rautatientorille katsomaan olisiko siellä vielä musiikkia tai jotain rippeitä (rauhanomaisesta) mielenosoituksesta, kun massiivinen poliisisaarto Kiasman ympärillä herätti huomioni. Jäin paikalle seuraamaan tapahtumia. Paikalle kerääntyi paljon ihmisiä, jotka kyselivät ja kertoivat toisilleen mistä on kyse.

Poliisi käski megafonien välityksellä ympärillä olleita ihmisiä menemään pikku hiljaa kauemmas ja kauemmas. Joitain ihmisiä poliisi kuljetti väkipakolla busseihinsa, ilmeisesti koska he eivät olleet siirtyneet kauemmaksi. Lopulta kaikki ihmiset olivat jalkakäytävillä tai raitiovaunupysäkeillä. Jotkut poliiseista olivat asiallisen tuntuisia, toiset todella aggressiivisia. Kysyin yhdeltä asiallisen oloiselta poliisilta, millä oikeudella he hätyyttelevät jalkakäytävällä tapahtumia seuraavia ihmisiä. Vastaus oli että hän on poliisi, ja virkatehtävässä olevaa poliisia pitää totella tai joutuu niskoittelun takia pidätetyksi. Jonkin lainoppineen kommentti tämän lainmukaisuudesta kiinnostaisi.

Poliisin käytös toisaalta suututti, toisaalta pelotti. Joka tapauksessa tottelin ja siirryin muiden mukana kauemmaksi. Oli hyvin outo tunne seisoa Helsingin keskustassa jalkakäytävällä ja pelätä joutuvansa sen takia pidätetyksi.

Hetken kuluttua poliisi kaiuttimistaan käski ihmisiä siirtymään Forumia kohti. Livahdin tässä vaiheessa Bio Rexiin sisälle, lämpimään ja rauhaan. Hetken kuluttua näin lähes epätodellisen näyn. Poliisi muodosti kilpimuurin ja käytännössä rynnäköi väkijoukkoa päin. Ihmiset huusivat peloissaan ja vihoissaan yrittäessään päästä pois alta, mutta onneksi kukaan ei kaatunut. Kohta poliisi hidasti, ja heidän ja poistuvan ihmisjoukon väliin muodostui etäisyyttä. Tässä vaiheessa alkoivat kaljapullot lentää poliisimuuria vasten ja ihmiset huutaa törkeyksiä. Ennen poliisin rynnäkköä en ollut nähnyt mitään ilkivaltaa ja poliisin verbaalinen vastustuskin oli ollut lähinnä ruotsin puhumista.

Seurasin tapahtumia Lasipalatsin sisältä aika pitkään, ja ennen poistumistani kävin poliisimuurin toisella puolella. Paikalla oli epämääräisesti ryhmittyneenä vajaa satakunta ihmistä, joista suuri osa näytti ohikulkijoilta. Muutama pullo lensi vielä aina välillä, ja nuoret huusivat typeryyksiä ja hävyttömyyksiä. Muutamat ohikulkijat otattivat itsestään valokuvia poliisimuurin edessä, mukana turisteja. Olin itsekin niin järkyttynyt ja vihainen poliisin toiminnan johdosta, että olin lähinnä tyytyväinen kun heitä kohti heitettiin pulloja.

Jälkikäteen olen kyllä pahoillani niiden poliisien puolesta, jotka eivät ihmisten pelottelusta nauttineet, ja jotka saivat osakseen solvauksia ja lentäviä pulloja. Syypäänä tapahtumien saamaan väkivaltaiseen käänteeseen pidän kuitenkin poliisin (johdon) omia toimia. Kilpimuurihyökkäys rauhallista ihmisjoukkoa kohtaan, josta suuri osa oli tavallisia Mannerheimintien kulkijoita, mukana useita vanhoja ihmisiä, oli täysin kohtuuton ja järjetön." 

– Tuomas Kvist

"Kun poliisi oli piirittänyt Kiasman edessä kokoontuneet mielenosoittajat ja muut paikalle sattuneet, oli tilanne Mannerheimintien toisella puolella Paasikivenaukiolla täysin rauhallinen. Paikalle oli kokoontunut kaikenlaista porukkaa ihmettelemään tapahtumia. Mitään mielenosoitusta tai riehumista ei ollut, eihän ollut mitään kohdettakaan. Sitten mellakkapoliisit muodostivat rivin ja alkoivat edetä kohti Bio Rexia ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin.

Tässä vaiheessa teinihuligaanit ja jotkut humaltuneet henkilöt saivat poliisirivistöstä itselleen kohteen. Muutama henkilö tuuppi poliisien kilpiä ja jotkut huutelivat. Poliisin ryhmittyminen siis loi riehunnan kohteen n. 10–15 potentiaaliselle teinihuligaanille.   Vähitellen poliisit etenivät Cafe Javan kulmalle, johon he pysähtyivät pidemmäksi aikaa. Tässä vaiheessa epämääräisen joukon takaa heiteltiin mm. kaljapulloilla poliiseja. Taustalla olleet siviilipukuiset poliisit ottivat jokusen pulloja heitelleen riehujan kiinni ja veivät etäämmällä olleisiin siviiliautoihin. Nämä poliisit eivät tiettävästi näyttäneet mitään virkamerkkejä tai muita tunnuksia. Kirjoittaja siis vain olettaa, että kyseessä tosiaan oli virkavallan edustajia.

Seuraavaksi poliisien rivistö eteni Forumin kulmalle. Tässä vaiheessa huutelevia teinejä oli alle kymmenen. Vähitellen poliisit etenivät edelleen ja vanhan ylioppilastalon kulmalta saapui toinen rivistö. Rivistöt liittyivät toisiinsa kaivopihalla ja kaivopihan toiselta puolelta ilmestyi lisää poliiseja. Kaivopihalle syntyi näin motti, johon oli jäänyt muutaman punkkarin lisäksi paikalle tilannetta ihmettelemään jääneitä ja baariin jonottavia ihmisiä. Lyhyen piirityksen jälkeen poliisit lähtivät pois.

Niin kauan kuin Mannerheimintie on täynnä mellakkapoliiseja lauantai iltana voi olla varma, että paikalle kerääntyy paljon uteliaita katselijoita. Ottaen huomioon sen, että mitään mielenosoitusta tai riehuntaa ei Paasikivenaukiolla ollut ja lopulta hulinoitsijoiden pienen määrän, voidaan poliisien toimintaa pitää ylimitoitettuna, ellei suorastaan farssina." 

– nimetön

"Sain ystävältäni tekstiviestin jossa hän kertoi jääneensä epähuomiossa erään toisen ystäväni kanssa poliisin saartorenkaan sisään oltuaan kiinnostuneena katsomassa pientä joukkoa mielenosoittajia postitalon portaiden edustalla. Hetkeä myöhemmin seitsemän uutiset katsottuani päätin itsekin lähteä kameran kera paikanpäälle tutustumaan poliisin eksoottiseen toimintaan.

Saavuttuani paikalle kävi nopeasti ilmi ettei ollut mitään tapaa nähdä saati kommunikoida poliisien bussein suojaaman saartorenkaan sisäpuolelle. Lasipalatsin Kiasman-puoleiselle nurkalle muodostui jouha-kilpimuuri, joka ajoi satapäistä ihmisjoukkoa Manskua pitkin kohti foorumin kulmaa. Parikymmentä äänekästä, osin humaltuneen oloista nuorta protestoi poliisin toimintaa, ja ajoittain kolmen tunnin aikana poliiseja heiteltiin pulloilla. Suurin osa väkijoukosta oli sivustakatsojia tai amatöörikuvaajia.

Yleisesti varttuneempi sivustakatsojien joukko päivitteli tuttaviaan, jotka olivat tuntikausia poliisin motittamina, osa janoissaan tai kylmissään, kuulemma HS:n toimittajien ja lukuisen freelancekuvaajien kera.   Vaikutelmaksi kolmen tunnin ajalta jäi että muutaman kymmenen mielenosoittajan joukko oli motitettu koska he ehkä voisivat olla vaarallisia, ja samalla satimeen jäi kymmenkertainen joukko enemmän tai vähemmän sivullisia. Ennen saartorenkaan muodostamista ei silminnäkijöiden mukaan ollut mitään levottomuuksia, vaan tämä käsittämätön toimenpide sitten lopulta provosoi humalaiset nuoret tarpeettomaan pullojen heittelyyn." 

– Jukka Seppänen

"Olin paikalla kun anarkistit olivat ilmoittaneet näytelmän alkavan. Tilanne oli vielä hyvin rauhallinen, poliiseja oli paikalla vain kourallinen. Lisäapuja oli tosin valmiina poliisitalon toisella puolella. Aktivistit olivat pääosin huiveilla naamioituneita, osalla oli mukana kättä pidempää.

Levottomuuksia alkoi ilmetä ja poliisi pyysi väkijoukkoa hajaantumaan. Tuloksena oli kananmunien heittelyä poliisia päin. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi siirtyä pois, kun näin reservissä olevien poliisien laittavan kypärät päähän ja alkavan muodostaa ketjua anarkistien ympärille. Ketjun muodostuessa oli hyvää aikaa siirtyä ulkopuolelle.

Anarkisteja eristäville poliiseille tuotiin mellakkakilvet, kun renkaan sisältä oli heitelty kaljapulloja. Tämän jälkeen parin tunnin aikana, poliisi päästi saartorenkaansa yhdestä kulmasta ihmisiä yksitellen pois. Sinne pääsy kuitenkin estettiin anarkistien toimesta heittelemällä pulloja kohti poistumistietä. Niinpä saarrosta pois haluavien oli hankalaa poistua, mikä varmasti oli anarkistien tavoitteenakin. Ajoittain poliisi pidätti ja vei paikalla odottaneisiin busseihin yksittäisiä räyhääjiä ja pullojen heittelijöitä.

Saartorenkaan ulkopuolella oli runsaasti uteliaita sekä paikalta myöhästyneitä anarkisteja punamustine lippuineen. Näiden välille alkoi tulla sanaharkkaa ja tunnelma oli tiivis. Siitä syystä poliisi alkoi hiljalleen siirtää ihmisiä syrjempään. Tämä sujuikin rauhallisesti kunnes linja oli lasipalatsin nurkalla. Silloin parikymmentä anarkistia alkoi mm. potkimaan poliisien kilpiä saaden avukseen useita sopivasti alkoholia nauttineita. Ainakin yksi ilotulite heitettiin poliisien yläpuolelle ja kaljapulloja lensi kymmenittäin kuten myös pari penkkiä. Poliisi eteni vähän kerrassaan ja pidätti eniten räyhääviä. Täysin sivulliset olivat jo aikoja sitten hakeutuneet kauemmas.

Ainoastaan kerran väkijoukossa tuli pakoreaktio, poliisirivi otti askeleen eteenpäin Kiasman kulmalta, mutta tähän mitään selkeää syytä en nähnyt.Kaiken kaikkiaan poliisin toiminta lähietäisyydeltä näytti todella asialliselta ja olivat varustautuneet sellaisella vahvuudella että tilanne pysyy varmasti hallinnassa ja oikealla aina tilanteen vaatimalla varustuksella. Poliisi onnistui tehtävässään ja esti väkivaltaisen mellakan. Sivullisia ei loukkaantunut eikä joutunut suureen vaaraan eikä mellakoitsijoita vastaan käytetty lainkaan voimaa – esim. pamppuja ei käytetty kertaakaan, ainoastaan näytettiin."

– Wga

"Minä ja mieheni olimme kahden ystävämme kanssa ihmettelemässä Postitalon kulmalla valtavaa poliisien määrää n. klo 18, kun yhtäkkiä huomasimme joutuneemme saartorenkaan sisään. Poliisit eivät suostuneet päästämään meitä pois, vaan työnsivät meidät ja koko muun porukan mellakkakilvillä Kiasman aukiolle. Siellä sitä sitten mietittiin, millä perusteella meitä oikein pidettiin panttivankeina. Kävimme moneen kertaan kyselemässä poliiseilta, voisimmeko lähteä kotiin, mutta meitä ei päästetty ulos.

Ihmiset kävivät jatkuvasti anelemassa ulospääsyä, mutta edes pienen pojan kanssa liikkeellä ollutta miestä ei päästetty lähtemään.Ihmisiä kuulemma pyydettiin poistumaan, tai muuten he syyllistyisivät rikokseen. En missään vaiheessa kuullut yhdenkään poliisin pyytävän ketään poistumaan. Päin vastoin – ketään ei pyynnöistä huolimatta päästetty ulos!

Noin klo 19 kuulimme, että Mannerheimin patsaan kohdalta päästetään ihmisiä yksi kerrallaan ulos. Kahden ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme ulos, hitaasti, yksi kerrallaan. Kaikkien henkilöpaperit tarkastettiin, laukut tutkittiin, kasvot kuvattiin videolle ja vielä pyydettiin sanomaan nimi kameralle. Kaikkein eniten tässä suututtaa se, kuinka tilannetta on heti ehditty vääristelemään uutisissa. Yleinen väite tuntuu olevan se, että poliisi on kehottanut ihmisiä poistumaan mutta että vain muutama mellakoitsija on suostunut lähtemään paikalta. Voin kertoa, että hyvin suuri osa motissa olleista ei muuta halunnutkaan kuin lähteä. Paikalla oli enintään parikymmentä varsinaista "anarkistia", jotka nekin alkoivat reagoida vasta, kun poliisi oli ottanut koko aukion panttivangiksi."

– Annukka

"Itse menin ennen aloitusajankohtaa kuvaamaan mielenosoituksen kokoontumista ja jouduin todella äkillisesti poliisien rintaman yllättämäksi. Saartorenkaan ulkopuolelle jäänyt vaimoni ja ystäväni koittivat tinkiä poliisien kanssa pois pääsemisestäni ja joutuivat itse tönityksi mottiin palkkioksi huolehtimisestaan. Seuraavat kaksi ja puoli tuntia koitimme päästä ulos renkaasta ilman tulosta. Useimmat poliiseista eivät suostuneet edes puhumaan meille ja loput vain sanoivat että ulos ei voi päästä.

Ennen saarrostusta ei ilmennyt mitään järjestyshäiriöitä mutta kun kävi selväksi, että ulos ei pääse ja sisälle jääminen merkitsee rikolliseksi leimautumista alkoi paikallaolijoiden pinna kiristyä. Näin ennen kaikkea sen takia, että useimmat paikallaolijoista eivät olleet mellakoitsijoita. Poliisi ilmoitti rikollis-statuksesta vasta motitettuaan läsnäolijat. Kaikesta tästä seurasi lähinnä huutelua ja yksi yritys puskea läpi poliisiketjusta. Noin tunnin odottelun jälkeen muutama humalainen teini ryhtyi heittelemään pulloja päättömästi, mutta onneksi näitä heittäjiä oli suhteellisen vähän.

Suurin osa paikalla olleista koitti huutamalla saada teinit lopettamaan, mutta kyllähän kaikki tietävät millaista on olla pieni ja kännissä. Eräässä vaiheessa pyysimme poliisia avaamaan aukon edes etummaiseen ketjuun, jotta pääsisimme kilpien taakse suojaan satunnaisesti lentäviltä pulloilta. Vastaukseksi saimme töykeän: "Mitäs rupesitte heittelemään" murahduksen. Pyyntömme huomioonottaen lausahdus oli täysin järjetön. Hieman tapauksen jälkeen eräs nuori koitti antaa tyhjiä lasipulloja poliiseille, jotta humalaiset eivät näitä pääsisi heittelemään. Kiitokseksi tästä ajattelevaisuudesta poliisit löivät kaverin rautoihin ja retuuttivat jonnekin linjan taakse. Todella hienoa toimintaa siis. On hyvin surullista huomata, että mm.

Yle uutisoi tapahtumista aivan kummallisesta näkökulmasta, jonka mukaan ihmiset eivät suostuneet poistumaan ja saarrostus oli suoritettu järjestyshäiriöiden takia. Itse olen syvästi järkyttynyt siitä piittaamattomuudesta, jota poliisit osoittivat paikallaolijoiden terveyttä kohtaan. Saarrostamalla ja puristamalla ihmismassan kasaan he olisivat voineet saada aikaan paniikin, joka ei olis johtanut mihinkään hyvään. Poliisin onni on, että tältä vältyttiin."

– Silminnäkijä X

"Olin naisseuralaisen kanssa seuraamassa tilannetta Manskulla Lasipalatsin edessä. Mellakkapoliisit ajoivat kirjaimellisesti täysin ulkopuolisia sivustakatsojia kuin karjaa eteenpäin. Syntyi pieni paniikki ja esim. useat lapset ja pari vanhempaa ihmistä olivat selvästi vaarassa. Siis ihmiset joilla ei ollut mitään tekemistä minkään mielenosoittamisen kanssa. Lisäksi myöhemmin Mannerheimintiellä poliisit sulkivat tien kahdesta suunnasta ja en päässyt naisseuralaiseni kanssa Stockmannin suuntaan vaan meidän piti mennä Kaivopihan kautta.

Kun olimme poistumassa Kaivopihalle joukko mellakkapoliiseja sulki ravintola Zetorin edessä olleet ihmiset saarroksiin. Naisseuralaiseni jäi saarrosrenkaan sisään. Suuri osa ihmisistä oli tilannetta ihmetteleviä ohikulkijoita. Hetken aikaa näytti, että hän joutuisi vielä vähintään poliisin kuultavaksi. Pääsimme kuitenkin jatkamaan eteenpäin. Meillä kummallakaan ei ollut mitään tekemistä minkään mielenosoituksen kanssa. Olimme pelkkiä sivustakatsojia, joiden ainoa "rikos" oli kävely Mannerheimintien jalkakäytävällä poispäin mellakkapoliiseista.

Juttelin lyhyesti kahden keski-ikäisen naisen kanssa ja heidät oli häädetty pois pankkiautomaatilta puoliväkisin mellakkapoliisin toimesta. Mellakkapoliisin/poliisin toiminta oli täysin ylimitoitettua, ylitseampuvaa ja paikoin aivan liian aggressiivista."

– Juhani

"Olin ohikulkumatkalla, pysähdyin Kiasman kohdalla ihmettelemään poliisien paljoutta – ja hups, yhtäkkiä en päässytkään enää pois mistään.Samanlaisia tapauksia risteili ympärillä, kaikki kävivät vuorotellen kysymässä tuimilta poliiseilta mistä on kyse. Kävi ilmi että ulos ei pääse – paitsi yhdestä virallisesta ulosmenoväylästä, joka oli koko ajan täysin tukossa.

Ulosmenoväylän luona olevat poliisit tulkitsivat tungoksen mellakaksi, eikä kukaan siis päässyt siitäkään kohtaa ulos.

Ihmiset kävivät vessahädissään kyykkypissalla Kiasman pääovien edessä – ainoassa suojaisassa kolossa koko alueella – osa valitteli ettei pääse ajoissa töihin nyt, joku oli rinkka selässä menettämässä lennon ulkomaille, kiveyksillä seisoskeli keski-ikäisiä pareja iltakävelyllä. Heiluttelimme käsiä väelle Lasipalatsin edustalla, välillä joukosta irtosi "Päästäkää pois"- huutoja.

Pitkän jonotuksen jälkeen pääsin pois klo 20.30, kun aikaa sitten poliisi oli julistanut rikollisiksi kaikki alueella pysyvät. Kasvoni kuvattiin, nimeni otettiin ylös. Itse mielenosoitukseen liittyvää mellakointia tapahtui rajatun alueen yhdessä nurkassa noin vartin ajan klo 18.30. Siihen osallistui ehkä 1/4 saarretusta väestä."

– Lintu

"Vai olivat mielenosoittajat jakaantuneet kahteen osaan? Mannerheimintiellä olleena olin siis itsekin mielenosoittaja Hesarin mielestä. Ja niin oli se vieressäni seissyt mummokin ja lastenrattaita työntänyt äiti? Ja ne kaksi ulkomaalaista turistia jotka huvituneena kyselivät että mitä täällä tapahtuu.Mannerheimintiellä ei kysymys ollut oikeasti kuin uteliaista ohikulkijoista kuten täällä on jo mainittu.

Suurin osa katsojista oli jo varmasti vähän pettyneitäkin kun Kiasman aukiolla ei ollutkaan muuta nähtävää kuin sadat poliisit ja kymmenet poliisiautot. Mutta poliisien alettua hätistellä sivusta katsojia totesin eräälle vieressäni seisseelle poliisille että ehkä me tästä mellakka vielä saadaan aikaan. Ja muutaman minuutin kuluttua ensimmäiset pullot jo lensivätkin kilvin varustautuneita poliiseja kohti.

Eli kyllä se niin meni että ensin oli uteliaat sivusta katsojat. Sitten tulivat mellakkapoliisit. Ja sen jälkeen mellakka. Toisin aika pieni sellainen. Muutamia lentäviä pulloja ja yksi penkki. Lähinnä ihmiset olivat huvittuneita tilanteen saamasta käänteestä. Mehän olimme sivustakatsojia. Mielenosoitus oli "tuolla"!

– Joonas

"Tavallista kansaa (mummoja, lapsia jne) on ohi kulkiessaan pysähtynyt katsomaan Suomen ennätys -poliisikeskitystä kadun toiselle puolelle lasipalatsin eteen. Jotkut seisovat suljetulla kadulla. Poliisit seisovat mahdollisimman pönäkästi kadulla. Joitain katsojia viedään bussiin nippusiteeseen, kun he ovat liian lähellä poliiseja (eivät siis tehneet mitään väkivaltaista). Poliisit kehottavat kansaa siirtymään kadulta jalkakäytävällä. Ihmiset tottelevat kiltisti.

Sitten poliisi kehottaa ihmisiä siirtymään eteenpäin Mannerheimintietä. Ihmiset tottelevat jälleen kiltisti. Sitten poliisi muodostaa täysin ilman syytä mellakkaketjun Manskun poikki, jossa kypäräpäiset ja mellakkakilpiset poliisit tekevät muurin. Sitten muuri syöksähtää eteenpäin – mummot, lapset meinaavat jäädä jalkoihin. Viimeinkin poliisin sinnikäs provokaatio siihen asti täysin väkivallattomia kansalaisia kohtaan toimii ja kaljoittelevat nuoret heittävät mellakkakilpiin pari olutpulloa. Poliisiketju etenee lasipalatsin pituuden työntäen edellään ihmisiä. Itse olen mukana pyörän kanssa kuntosalilta tulossa ja naureskelen poliisin toiminnan absurdiutta, ja kun en pääse tarpeeksi nopeasti eteenpäin ihmismassassa tönäisee poliisi minua vihaisesti kilvellään.

Tilanteessahan poliisi täysin järjettömästi hyökkää normaaleja kansalaisia kuten minua vastaan ilman mitään syytä, joten voi odottaa että joillakin palaa pinna. Erään satunnaisen mummon kommentti on kuvaava: "Joku kertoi tänään minulle että Suomi on poliisivaltio enkä uskonut. Nyt uskon."En muuten ole mielenosoittaja enkä anarkisti, kuten ei 95% muistakaan paikalla olijoista. Kyseinen "mellakka" oli täysin poliisin omaa ansiota. Tällä on varmaan hyvä taas perustella resurssien lisäystä ja oikeuksien laajentamista – tämä lienee toiminnan todellinen syy."

– Petrus Pennanen

"Kyllä eilinen "operaatio" oli täysin oikein. Jos etukäteen jo ilmoitetaan, että tarkoituksena on aiheuttaa sekasortoa ja tehdä ilkivaltaa, niin onko muka oikeasti väärin estää tämä? Jos "mielenosoituksen" olisi annettu mennä omalla painollaan ilman tilanteeseen puuttumista, ja vappumellakointi olisi toistunut, olisi osa tännekin kirjoittajista itkenyt kuinka poliisi ei tehnyt mitään! On turhan itkeä, kun p**kat on housuissa. Nythän näin ei päässyt käymään. Jos porukka siellä oli osoittamassa mieltä, niin miksei niitä iskulauseita huudeltu tai ollut banderolleja ja kylttejä esillä?

Siellähän oli mediaa ja populaa paikalla vaikka kuinka, olisi asia mennyt perille ja ihmisten tietoisuuteen. Tietty ei ollut mukavaa niille, jotka paikalle osuivat vahingossa, mutta siltikin parempi näin. En vaan ymmärrä miten kukaan voi kuvitella, että asioita voi muuttaa sekasorrolla ja väkivallalla. Itse en ainakaan edes kuuntele tämän mellakointiporukan asiaa, sen sijaan päivällä järjestetty selkeästi rauhanomainen mielenosoitus sai minunkin korvani."

– SB

"Olin tulossa joogatunnilta Töölöstä Mannerheimintietä kohti, kun kulkuni keskeytyi poliisien rintamaan. Paasikiven aukiolta käsin näytti lähinnä siltä, kuin poliisit olisivat olleet pitämässä massiivista mielenosoitusta Kiasmaa vastaan, sillä mielenosoittajista ei näkynyt jälkeäkään kymmenien poliisiautojen ja tanakkoina seisovien,  kypäräpäisten virkamiesrivistöjen takaa.

Kiipesin Lasipalatsin toiseen kerrokseen katsomaan tilannetta lähemmin. Mannerheimintien levyinen mellakkapoliisien rintama seisoi ylväänä ja taisteluvalpaana vihollisjoukkoja vastaan. Ja vihoillisina äimistyneitä ohikulkijoita, iltakävelijöitä, mummoja täysine Alepan muovikasseineen. Tähtien sodan suureellinen tunnussävel alkoi auttamatta soida päässäni – moni ei moista näkyä joudu katselemaan kuin amerikkalaisissa viihde-elokuvissa.

Jos moisella yritettiin estää järjestyshäiriöt, niin tehtävässä kyllä epäonnistuttiin täysin. Poliisit aiheuttivat eksoottisilla toimillaan tavalliseen keskustan lauantai-iltaan täyden kaaoksen. Kaupungin ydinkeskusta tyhjennettiin, joukkoliikenne ei kulkenut moneen tuntiin, yksikään poliiseista ei kommentoinut toimiaan sanallakaan, ja lopulta kaupungilla lauantai-iltaa viettävät, virkavallan ylilyövää toimintaa ihmettelevät ihmiset motitettiin Uuden ylioppilastalon eteen. Kun poliisit huomasivat kiikissä olevan lähinnä Virgin Oil Companyyn jonottavat, koko mielenosoitusten olemassaolosta tiedottomat bailaajat, he lähtivät vähin äänin paikalta. Minua jäi todella mietityttämään, mikä heidän toimiensa määränpää oli.

Kaiken kaikkiaan näytti siltä, kuin koko komeus olisi pantu käytäntöön ainoastaan sen vuoksi, että valtaisa, satapäinen poliisijoukko hienoine kalustoineen nyt oli hoidettu paikalle. Itse katselin koko näytelmää hieman huvittuneena, mutta toisaalta surullisena ja järkyttyneenä. Moinen täysin ylilyövä toiminta aiheuttaa osaltaan laajalti vihaa, katkeruutta ja väkivaltaa."

– Emma

"Mediassa hehkutettu Smash Asem-mielenosoitus oli alkamassa Kiasmalla ja olin asettunut ystävieni kanssa seuraamaan tilannetta Postitalon portaille.

Olimme hieman huvittuneita tilanteesta koska paikalla näytti olevan moninkertaisesti enemmän uteliaita seuraajia kuin varsinaisia mielenosoittajia. Poliisi ei kuitenkaan osannut tehdä näiden välille mitään eroa.

Poliisin tiedotustilaisuudessa kertomat asiat ovat ristiriidassa paikallaolleiden kokemusten kanssa. Poliisi ilmoitti tiedotustilaisuudessaan että sivullisilla oli mahdollisuus päästä pois alueelta halutessaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Poliisi myös kertoo pyytäneensä väkijoukkoa hajaantumaan. Tällaisesta kuulin huhuja ensimmäisen kerran vasta kun saartorengas oli jo ympärillämme. Myöskään missään vaiheessa ei tullut poliisilta ohjeita siitä minne, mistä ja kenen oli hajaannuttava. Silti poliisi perustelee tiedotustilaisuudessaan saartoa sillä että väkijoukko ei hajaantunut.

Poliisi vetoaa myös tehtyihin rikoksiin joidenka nojalla saarto tehtiin. Kuitenkaan en paikalla ollessani havainnut minkäänlaisia rikoksia, tai väkivallantekoja ennen saartoa. Saarron ollessa jo päällä kourallinen ihmisiä pyrki tunkeutumaan poliisijoukon läpi ja heitä pamputettiin rajusti ja joitakin kiinnotettiin. Myös pulloja helähteli rikki vasta kun renkaan sisään jääneet olivat provosoituneet poliisin toiminnasta. Varsinaista mellakoinniksi luonnehdittavaa toimintaa en havainnut lainkaan niinä lähes kolmena tuntina jotka jouduin alueella viettämään.

Minä ja ystäväni kysyimme useasti poliisilta ulospääsyä ja vastaus oli kieltävä. Arvioimme että syyksi saattoi riittää se että kaulassa on nuorison keskuudessa suosittu "palestiinalaishuivi" tai että henkilö ylipäätään on nuori. Muurin toiselle puolelle päästettiin ainoastaan pressikortilla ja joitakin vanhuksia ja äitejä lapsineen päästettiin läpi.

Pitkän odottelun jälkeen ehkä noin tunnin kuluttua piirityksen alkamisesta poliisi avasi väylän ulos Mannerheimin patsaan läheltä. tästä ei tiedotettu kunnolla vaan alueella kuuli vain huhuja että jostakin nurkasta pääsisi ulos. Ulospääsyn kohdalle muodostui ryysis ja jonotus hoitui tungeksimalla. Jotkut huusivat "Apua, päästäkää pois, soittakaa Poliisi!" Tämä kertonee siitä miten oikeudenmukaisena poliisin käytöstä pidettiin.

Jostakin lenteli muutama pullo kohti poliisia. Valitettavasti kaikki pullot eivät lentäneet kohteeseensa poliisien puolelle, vaan edessäni oleva nuori mies sai kaljapullosta takaraivoonsa. Tässä vaiheessa väkijoukko alkoi todella suivaantua siihen että poliisi ei päästänyt meitä nopeammin ulos. Suurin osa väestä oli meitä paikalle tulleita uteliaita sivustakatsojia jotka poliisi saartoi ja altisti näin heidät väkivallan vaaraan.

Pyysin saada päästä pois tungoksen sivusta, mutta se ei ollut mahdollista. Kerroin poliisille että olen ollut pitkään sairaana ja lisäksi odotan lasta ja että olen todella väsynyt enkä jaksa seistä ryysiksessä. Poliisi ei reagoinut tähän mitenkään ja kysyin että "ymmärsitkö?" Hän nyökkäsi muttei reagoinut muuten joten istahdin uupuneena mellakkapoliisin jalkojen juureen. Hän kuitenkin kehoitti minua menmään takaisin "jonoon" niin pääsisin nopeammin pois. Kiitokset muuten niille jotka päästivät minut ohitseen.

Poliisi myös perusteli saartoa sillä että mielenosoittajat olisivat saattaneet aiheuttaa vahinkoa. Mielestäni mielenosoituksen olisi pitänyt antaa lähteä liikkeelle ja vasta sitten napata vahingontekijät itse teosta. Luulisi että poliisin resurssit (200 mellakkavarusteista) olisi tähän mainiosti riittäneet. Nyt poliisi rajoitti mielenosoitusvapautta, vaaransi sivullisten turvallisuuden, ja horjutti kansalaisten uskoa oikeusvaltioon, sellaista ei voi rahassa mitata. Niitä Stocmannin ikkunoita todellakin suojeltiin sivustakatsojien terveyden kustannuksella."

– Kirsi Pihlaja

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi