Elämänkatsomustiedon opetukseen on joissakin kouluissa vaikea päästä

Monet kunnat ohjaavat harhaanjohtavalla tiedolla uskonnottomia oppilaita uskonnonopetukseen. Tätä mieltä ovat Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat (Feto) ry sekä Tampereen vapaa-ajattelijat ry.

"Näyttää selvältä, että kunnissa aika lailla tietoisesti pyritään ehkäisemään elämänkatsomustiedon ryhmien syntymistä", sanoo Feton puheenjohtaja Ukri Pulliainen.

Yhdistykset kertovat tutkineensa syksyllä kymmenien kuntien verkkosivuja ja ilmoittautumislomakkeita. Monet kunnat neuvovat, että uskontokuntaan kuulumattoman on erikseen haettava elämänkatsomustiedon opetukseen.

Esimerkiksi varsinaissuomalaisen Someron kaupungin vanhemmille tarkoitetussa oppaassa sanotaan, että "oppilas opiskelee evankelis-luterilaista uskontoa, mikäli ei ano vapautusta siitä".

"Jotkut kunnat elävät vielä vanhaa lakia", kommentoi opetusneuvos Pekka Elo Opetushallituksesta.

Elolle tieto kuntien vaatimista anomuksista ei tule yllätyksenä. "Minulle on tullut yhteenottoja lähinnä huoltajilta, jotka sanovat, että onpa tämä hankalaa."

Lain mukaan ei kuuluisi olla. Vuonna 2003 muutettu perusopetuslaki sanoo, että kirkkoon kuulumattomille opetetaan elämänkatsomustietoa.

Elämänkatsomustiedon opettajat ja vapaa-ajattelijat vaativat Opetushallitukselle osoittamassa kirjelmässään, että kunnille annettaisiin käytännöstä selkeät ohjeet.

Elon mukaan Opetushallituksen vuonna 2006 antama, lakiin pohjautuva ohje on selkeä. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että ”aiemmasta vapauttamismenettelystä on luovuttu, eli enemmistön uskonnonopetuksesta ei enää haeta vapautusta”.

Lain noudattamisen valvomisesta ovat vastuussa ensisijaisesti kunnan kouluviranomaiset. Viime kädessä kunnan toimiin asiassa voi Elon mukaan puuttua lääninoikeus.

"Perusongelma on se, että uskonnonvapauslaki ei oikein toteudu", Feton puheenjohtaja Ukri Pulliainen toteaa. Hän huomauttaa myös, että elämänkatsomustiedon opetusta tarjotaan monesti sietämättömiin kellonaikoihin

Tämäkin ongelma on opetusneuvos Elolle tuttu. Hän on törmännyt tapauksiin, joissa elämänkatsomustiedon tunti on alkanut perjantai-iltana kello 15, vaikka oppilaan kouluviikko muuten päättyisi kahta tuntia aiemmin. Räikeimmässä tapauksessa opetusta tarjotaan jossain toisessa koulussa.

"Jossakin vaiheessahan tämä muuttuu järjestelyksi, joka ei takaa uskonnonvapautta", Elo huomauttaa. "Koulun tarjous et-järjestelystä pitää olla jotenkin siedettävä". Alaluokkalaisilla ei Elon mukana pitäisi olla hyppytunteja lainkaan.

Kuntien käytäntöjen syistä Pullisella ja Elolla on hieman erilaiset näkemykset. Pulliaisen mukaan yksi syy pyrkimyksille välttää opetuksen järjestäminen on halu säästää.

"Jos siellä on vain muutama elämänkatsomustiedon oppilas, onhan se helpompaa, jos heidät saadaan menemään uskontotunnille."

Elo näkee taustalla kiireen. "Kaiken muun kiireen keskellä ei ole muistettu sitä, että säädökset ovat muuttuneet. Toimitaan kuten on toimittu vuodesta 1924 lähtien."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi