Facebook-potkujen takana usein kanteleva työkaveri

Ei tarvitse kuin vähän vilkaista keskustelupalstoja, niin tulee tunne, että netissä voi sanoa ihan mitä tahansa älyttömyyksiä, eikä koira perään hauku.

Paitsi että yhteisöpalvelu Facebookissa ei näköjään voi. Vähän aikaa sitten medioita kiersi STT:n uutisjuttu: Suomessakin monta kymmentä palvelualan työsuhdetta on päättynyt, kun työntekijä on kirjoittanut työpaikastaan ikäviä asioita Facebookiin.

Minkähänlaisten kirjoitusten perusteella potkut on saatu?

Soitellaanpa vähän.

Palvelualan ammattijärjestö Pamin Tampereen aluepäällikkö Niina Koivuniemi kertoo, että pelkästään hänen alueellaan tapauksia on jo parikymmentä – eivätkä läheskään kaikki ole tuleet ammattiliiton tietoon. Yleensä hankaluuksiin on jouduttu päivityksistä, joissa työntekijä on purkanut Facebook-kavereilleen työpaikan tulehtuneita henkilösuhteita tai muita ongelmia.

Tyypillinen tapaus on päivitys, jossa työntekijä suunnittelee hakevansa sairauslomaa, saikkua, ja tekstin sävy on työnantajalukijan mielestä kevytmielinen – olipa takana sitten oikea sairastuminen tai ei.

Miten työnantaja sitten on saanut tietää, mitä työntekijä on yleensä korkeintaan parillesadalle Facebook-kaverilleen kirjoitellut?

No – Facebook-kaveri ei aina ole oikeasti kaveri. Pamin tietoon tulleista tapauksista ylivoimainen osa on sellaisia, joissa Facebook-purkajan työkaveri, joka on myös hänen Facebook-ystävänsä, on printannut työpaikkaa arvostelevan postauksen ja vienyt sen työnantajalle.

Seurauksena on ollut vähintään puhuttelu, toisinaan irtisanominen.

Tähän mennessä kaikki tapaukset on sovittu rahalla, työntekijän eduksi. Viimeistään, kun irtisanottu työntekijä on ottanut yhteyttä liittoon, joka on tarjonnut hänelle juridisesti kättä pidempää, työnantajat ovat tajunneet, ettei irtisanomisperustelu tule menemään läpi oikeusasteissa. Koivuniemi arvelee, että työnantajat haluavat myös välttää joutumasta asiassa Suomen ikäväksi ennakkotapaukseksi.

Hänen mielestään potkujen antaminen väärän mielipiteen ilmaisemisen perusteella saattaisi olla ainakin yhdenvertaisuuslain vastaista. Jos näin on, seurauksena olisi 15 000 euron sanktio.

Mitä sitten on sanottu? Joskus ei paljon mitään.

Liipaisin on ollut yleisen oikeustajun kannalta herkässä esimerkiksi isolla automarketketjulla. Sen esimies puhutteli ankarin sanakääntein työntekijänsä, kun tämä oli kirjoittanut Facebookiin, että ruokakaupan pitäisi mieluiten korvata hänen eväänsä, jotka kerta toisensa jälkeen katosivat työpaikan jääkaapista.

Koivuniemi mainitsee myös tapauksen, jossa vartiointiliikkeen työntekijä laittoi Facebookiin kuvan työpaidastaan, jonka helmassa tökötti hänen työvarustukseensa kuuluva pamppu.

Se oli olevinaan vitsi, mutta esimiestä ei naurattanut.

Koivuniemi kertoo myös esimerkin masennuksen takia pitkällä sairauslomalla olevasta työntekijästä, joka purki mustaa mieltään omalla Facebook-sivullaan, myös työpaikkansa henkilösuhteista.

Saatuaan tietää tapauksesta sairauslomalaisen työnantaja irtisanoi työsuhteen. Asia sovittiin myöhemmin rahalla.

Työnantajalle tuskin tulee yllätyksenä, että työntekijät suhtautuvat työpaikkaansa ristiriitaisin tuntein. Etenkin matalapalkka-aloilla, joilla työolot ovat kehnot ja ihmiset helposti korvattavissa.

Kahvihuoneiden estottomasta kritiikistä Facebook-tilityksen erottaa kuitenkin se, että siitä jää kirjallinen jälki.

Se on kätevää, kun muutenkin halutaan päästä eroon hankalaksi koetusta työntekijästä. Koivuniemen mukaan keinoon onkin turvauduttu osana irtisanomisen perustelurepertuaaria.

Jos irtisanominen on päätynyt oikeuteen, Facebook-kirjoitus ei ole se, jonka työnantaja on ottanut esiin irtisanomisen perusteena.

Useimmissa tapauksissa työnantajalle on kuitenkin riittänyt työntekijän puhuttelu. Pamista kerrotaan, että puhutteluissa käytäntö ja sävy on ollut samankaltainen kuin silloin, kun työntekijä on jäänyt kiinni epärehellisyydestä työnantajaa kohtaan. Poliisilla uhkailu ei ole ollut näissä tilanteissa harvinaista, kertoo Koivuniemi.

Soitetaan vielä yksi puhelu. Langan päässä on keskisuomalaisen puhelingallupyrityksen entinen työntekijä. Nainen kertoo, miten hän piti työstään ja oli siinä hyvä, kunnes sukset menivät ristiin vastaavan vuoropäällikön kanssa.

Nainen alkoi panna merkille, miten eriarvoisessa asemassa työntekijät firmassa olivat – riippuen pärstäkertoimesta. Toisilta esimerkiksi vaadittiin jokaisesta sairauslomapäivästä lääkärintodistus, kun taas toisilta riitti pelkkä sana.

Huomattuaan epäkohtia nainen alkoi kysellä luottamusmiehen perään. Sellaista ei löytynyt.

Eräänä iltana nainen purki tuntojaan Facebook-kaveriensa seinillä, nimiä tai yritystä mainitsematta. Kun hän seuraavana aamuna meni töihin, yrityksen vastaanotosta sanottiin, että vuoropäällikkö odottaa naista heti puheilleen.

Joku naisen firmassa työskentelevistä Facebook-ystävistä oli tulostanut naisen Facebook-kirjoituksen ja vienyt sen työnantajalle.

Vuoropäällikkö ripitti naista huoneessaan, luki hänelle paperista edellisiltana kirjoitettua ja uhkaili oikeustoimilla. Tunnin kuluttua nainen oli kadulla, ilman työpaikkaa, ilman irtisanomisaikaa tai irtisanomisajan korvauksia.

Nainen poisti heti kirjoituksensa netistä. Hän pyysi anteeksi vuoropäälliköltä sekä yrityksen johtajalta, sekä suullisesti että kirjallisesti.

Se ei auttanut.

Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, nainen ei edelleenkään ole saanut uutta vakituista työpaikkaa.

On melko varmaa, että jos puhelingallupfirman entinen työntekijä veisi ammattiliiton avustamana asian oikeuteen, hän voittaisi jutun. Nainen kuitenkin sanoo, että hän ymmärtää jonkin verran entistä työnantajaansa. Häntäkin suututtaisi yrittäjänä, jos työntekijä arvostelisi julkisesti työnantajaansa.

Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka julkista parinsadan ihmisen parhaimmillaan lukema päiväkirjanomainen teksti on.

Varsinkin aiemmin ylitulkintoja on syntynyt työnantajapuolella, kun ei ole tunnettu Facebookin luonnetta pienen piirin keskustelukanavana, vaan luultu, että sinne kirjoitettu on kaiken kansan luettavissa.

Näinhän ei ole. Mutta saattaa siellä joku työkaverikin lymyillä.

Ja sopii vain toivoa, ettei hänellä ole pahat mielessään.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi