Fidel Castron elämä

Fidel Alejandro Castro Ruz syntyi 13. elokuuta 1926 sokerinviljelijän perheeseen. Hänen espanjalainen isänsä tuli Kuubaan 1898 taistellakseen Espanjan ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa, joka johti saarivaltion itsenäistymiseen 1902.

Castron isä, Ángel Castro Argiz, asettui sittemmin asumaan Biraniin, Holguín provinssiin, jossa hänestä tuli sokerikaupan ansiosta yksi seudun rikkaimmista tilanomistajista. Ángel rakastui nuoreen kotiapulaisensa Lina Ruz Gonzáleziin, ja kun parin ensimmäinen raskaus paljastui, Ángelin vaimo, Maria Louisa, jätti miehensä.

Castro syntyi avioliiton ulkopuolisena lapsena, minkä on arveltu vaikuttaneen häneen syvästi. Ángel ja Lina avioituivat myöhemmin. Parille syntyi tiettävästi viisi lasta, josta Castro oli toiseksi vanhin.

Nuori Castro opiskeli jesuiittakoulussa ja yksityiskoulussa Santiago de Cubassa, jonne perhe hänet lähetti. Koulussa Castro kiinnostui paitsi lukemisesta myös koripallosta, jossa hän yritti nousta joukkueensa parhaaksi.

Vuonna 1945 Castro aloitti lakiopintonsa Havannan yliopistossa. Opiskelijapolitiikka vei hänet mennessään, ja Castro osallistui vallankumouksellisten opiskelijajärjestöjen toimintaan. Havannan yliopisto oli jengien taistelutanner, jossa poliittiset murhat olivat tavallisia.

Castro ei aluksi suinkaan tukeutunut kommunisteihin, vaan hänestä tuli Ortodoksipuolueen jäsen. Hän tuli tunnetuksi kansallisista, köyhiä puolustavista ja Yhdysvaltoja vastustavista puheista.

Yliopistoaikoina Castro avioitui Mirta Díaz-Balartin kanssa. Pari sai pojan, Fideliton, mutta avioliitto päätyi pian eroon.

Kaikkien kuubalaisten tietoisuuteen Castro nousi 1953, jolloin hän johti presidentti Fulgencio Batistan hallitusta vastaan suunnattua epäonnistunutta vallankaappausta Moncadan kasarmille Santiago de Cubassa. Oikeudenkäynnissä Castro puolustautui kuuluisalla lauseella: "Historia tulee minut vapauttamaan".

Moncadan vuoksi Castro tuomittiin vuosiksi vankilaan. Hänet kuitenkin armahdettiin jo kahden vuoden kuluttua.

Castro pakeni Meksikoon, jossa hän alkoi koota vallankumouksellista 26. heinäkuuta - liikettä. Maanpaossa hän tutustui myös

argentiinalaiseen lääkäriin, Ernesto Che Guevaraan, jonka kanssa Castro alkoi suunnitella vaarallista maihinnousua Kuubaan.

Syksyllä 1956 Castron joukot rantautuivat Kuubaan Granma-aluksellaan. He joutuivat heti Batistan joukkojen tulituksen kohteeksi, ja vain tusina taistelijoista säilyi hengissä.

Sissiliike siirtyi pitämään leiriä Sierra Maestran vuorille. Castro värväsi joukkoihinsa köyhiä ja kouluttamattomia talonpoikia.

Batista kokosi pataljoonia tuhotakseen Castron ja muut hallituksen vastaiset ryhmät siinä kuitenkaan onnistumatta. Jotkut tutkijat tulkitsevat Batistan aliarvioineen vastustajansa.

Tammikuussa 1959 Castro saapui voittajana pääkaupunkiin Havannaan. Hän piti kuuluisan puheensa, jonka aikana valkoinen kyyhkynen laskeutui vallankumoustaistelijan harteille. Castro vastaanotti armeijan ylipäällikkyyden, pian hänestä tuli jo pääministeri, myöhemmin presidentti.

Che Guevara nimitettiin valtionpankin johtoon, jossa hän ei kuitenkaan kovin pitkään pysynyt.

Castron ja Guevaran yhteistyön päättymisestä on ristiriitaista tietoa. Guevaran sanotaan viihtyneen paremmin sissinä kuin virkamiehenä. Toisaalta Castron epäillään järjestäneen poliittinen kilpailijansa syrjään – Chen ajatukset olivat liiankin radikaaleja.

Castrolla sanotaan olevan ainakin kahdeksan lasta, joista viisi on syntynyt suhteesta hänen pitkäaikaiseen kumppaniinsa Dalia Soto de Valleen. Castron "kapinatytär", maasta paennut Alina Fernández Revue, syntyi suhteesta naimisissa olleeseen Natalia Revueltaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi