HS 30.10.2009: Leena Palotien haastattelu akateemikoksi valinnasta

Geenitutkija Leena Palotie oli pahassa paikassa, lääkäriasemalla näyttämässä jalkavaivaansa, kun puhelin soi. Soittaja kertoi, että tasavallan presidentti oli juuri nimittänyt Palotien tieteen akateemikoksi.

"Ensireaktio oli hämmästys. Sitä mieltää, että akateemikot ovat vanhoja, arvokkaita ja viisaita ja että heihin jotenkin kiteytyy ihmisen tieto. En laskenut itseäni siihen joukkoon. Ylpeähän tästä saa olla", Palotie sanoo nimityksestään.

Palotie on akateemikoksi melko nuori, vasta 57-vuotias. Yleensä arvonimi myönnetään vasta eläkeikäiselle tieteenharjoittajalle, kiitoksena ansiokkaasta urasta.

Suomessa on kaksitoista tieteen akateemikkoa eri aloilta. Toimenkuvaa ei ole missään määritelty, ja Palotien mukaan vapaa rooli sopii mainiosti.

Hän haluaa puhua suomalaisen tieteen puolesta, koska se elää "pysähtyneisyyden aikaa".

"Suomalaisella tieteellä ei ole strategiaa eikä suuntaa, vaikka juuri laman keskellä pitäisi keksiä uutta."

Palotien mielestä Suomessa ei käydä keskustelua siitä, mikä on seuraava menestysala, johon panostetaan. Esimerkiksi biotieteistä on puhuttu uutena Nokiana, mutta paljon on tehty väärin.

"Kovasti pyritään helppoihin voittoihin, kun pitäisi olla pitkäjännitteinen. Ei se tulos tule ensi vuonna."

Hänen mielestään rahaakaan ei saisi jakaa kaikille tasaisesti, aluepoliittisin perustein.

"Pitäisi tunnistaa ne vahvimmat tutkimusyksiköt ja panostaa niihin. Tietoisia riskejäkin kannattaisi ottaa, eikä niin, että annetaan liian pientä rahoitusta 200 hankkeelle", Palotie sanoo.

Hän uskoo, että tällaisille puheenvuoroille akateemikon titteli antaa sopivasti harteita.

Oman uransa Palotie on tehnyt geenitutkijana. Hänestä piti tulla lääkäri, mutta 1970-luvun lopussa hän sai Yhdysvalloissa ahaa-elämyksen: geenien salaisuudethan tässä on selvitettävä.

Palotie on tutkinut etenkin tautigeenejä. Mitkä perimän muutokset johtavat sairastumiseen? Entä mitkä vaikuttavat siihen, että joku pysyy terveenä?

Palotie on tutkimusryhmineen selvittänyt esimerkiksi sen, mikä geeni määrää, kärsiikö ihminen laktoosi-intoleranssista. Parhaillaan tutkitaan, miksi toisilla ihmisillä on korkea kolesteroli ja toisilla ei.

Uralla on käynyt "rautainen säkä".

"Olen saanut olla mukana geenitutkimuksen alusta saakka, nähnyt kaikki vaiheet."

Suomi on sitä paitsi geenitutkijan paratiisi. Palotien mukaan "ainot ja väinämöiset", jotka aikanaan asuttivat maan, edustivat melko yhteistä geenipohjaa. Pienen ja tarkasti dokumentoidun kansan perimää on hyvä tutkia.

"Suomi on tässä mielessä maailman paras väestö."

Kansakin taitaa pitää tutkijastaan. Palotien nimi on useampana vuotena keikkunut arvostetuimpien suomalaisten listalla.

Luonteeltaan Palotie sanoo olevansa kärsivällinen hikipinko, joka ei siedä laiskuutta. Hän on tehnyt 12-tuntista työpäivää koko uransa, koska työ on vienyt mennessään.

"Jos kirjoittaisin muistelmat, sen nimi olisi 'Kaaos tuulikaapissa'."

Nyt tahti on jo hieman rauhallisempi, kun "ikää tulee ja järkeä päähän".

Palotie työskentelee nyt Euroopan suurimmassa ihmisen perimän tutkimusyksikössä Englannissa ja osittain Suomen molekyylilääketieteen instituutissa.

Ylpeä hän on oppilaistaan, joille on ohjannut 72 väitöskirjatyötä.

"Etenkin tytöissä on monesti sellaista arkuutta. Jos jollekin olen pystynyt olemaan esikuva tutkijana, niin hienoa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi