Hallitus monopolisoi taloustiedon

Suomessa vain hallitus voi laskea verotusta ja tulonsiirtoja koskevien esitysten vaikutukset. Tämä monopoli estää hallituksen esitysten kriittisen tarkastelun ja vaihtoehtoisten ehdotusten tekemisen.

Sosiaaliturvassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos nostamme työmarkkinatukea parantaaksemme pitkäaikaistyöttömien asemaa, tämä vaikuttaa tuen saajien veroihin, asumistukeen ja toimeentulotukeen. Kenties ryhmä, jota haluttiin tukea, ei hyödy korotuksesta mitään.

Nyt kuvitellaan, että ruoan arvonlisäveron alentaminen hyödyttäisi työttömiä ja eläkeläisiä. Ei hyödytä, koska heidän tulonsa on sidottu kuluttajahintaindeksiin, joka laskee ruuan hinnan laskiessa.

Vaikutusten selvittämiseksi tarvitaan tietokoneohjelma, johon on ohjelmoitu koko sosiaaliturva- ja verolainsäädäntö. Se laskee, miten vaikkapa työmarkkinatuen korotus vaikuttaa kolmihenkiseen perheeseen, joka asuu 70 neliön asunnossa, maksaa 720 euroa vuokraa, jossa vaimo ansaitsee osa-aikatyössä 1200 euroa kuussa ja mies on työmarkkinatuella.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Pitäisi tietää, kuinka paljon eri elämäntilanteissa olevia todellisuudessa on.

Oikeaan tulokseen päästään mikrosimulointimalleilla, jotka laskevat muutosten vaikutukset todellisille ruokakunnille. Suomessa niissä käytetään kymmenentuhannen kotitalouden otosta.

Työmarkkinatuen korotuksesta tällainen ohjelma laskisi, millaiset kotitaloudet siitä hyötyvät, kuinka paljon rahasta palautuu valtiolle veroina ja asumistuen säästöinä ja kunnille säästöinä toimeentulotukimenoissa sekä vaikkapa uudistuksen vaikutuksen köyhien määrään.

Tulonsiirtoja ja verolainsäädäntöä koskevat uudistukset valmistellaan mikrosimulointimallien avulla. Valtiovarainministeriöllä on oma Tuja-malli ja sosiaali- ja terveysministeriöllä Soma-malli.

Eduskunnalla ei tätä laskentamahdollisuutta ole, eivätkä näihin päiviin asti myöskään yliopistojen tutkijat ole päässeet käsiksi tähän salatietoon. Eduskunta ei pysty kunnolla arvioimaan hallituksen esityksiä, eikä yliopistoissa pystytä kriittiseen tutkimukseen.

Olen kuullut salailulle perusteluksi, että uudistusten tekeminen vaikeutuisi, jos kansanedustajat voisivat laskea niiden kaikki seuraukset tai tuottaa rajattomasti vaihtoehtoja. Ainahan jokin ryhmä häviää.

Jotkut voisivat pyrkiä varmistamaan uudelleenvalintansa ryhtymällä ajamaan häviölle jäävän ryhmän etuja. Varmaan tällaisiakin poliitikkoja on. Silti salailusta voi tehdä päinvastaisen johtopäätöksen - ja on tehtykin: se on demokratian kannalta ongelma.

Ruotsissa mikrosimulointimallit ovat kaikkien käytettävissä. Hollannissa on menty vielä pidemmälle: jokaisen puolueen velvollisuutena on laskettaa omat vaalilupauksensa vastaavilla ohjelmilla.

Ennen viime vaaleja myös Ruotsissa laskettiin vaaliohjelmien vaikutukset. Tämä rajoittaa vaalilupausten innovatiivisuutta ja karsii populismia.

Yliopistot ovat kypsyneet tilanteeseen ja ryhtyneet rakentamaan kilpailevaa Jutta-mallia. Projektissa on mukana myös Kansaneläkelaitos. Pyörän keksiminen uudestaan on julkisten varojen tuhlausta. Siltä vältyttäisiin, jos ministeriöt julkaisisivat omat laskentaohjelmansa.

Mikrosimuloinnin vahvuus nähtiin, kun Vihreä liitto lasketutti viime talvena oman perustulomallinsa Kansaneläkelaitoksessa Jutta-mallilla. Perustulomallin arvostelijoilla ei samaa laskentamahdollisuutta ollut käytettävissään, mikä näkyi virheellisinä kommentteina mallin kuvitellusta kalleudesta.

Jutta-malli ei ole vielä niin valmis ja helppokäyttöinen, että sen voisi antaa yleiseen käyttöön. Projektin rahoitus on vaikeuksissa. Yliopistoilla ei ole ylimääräisiä rahoja tällaisten projektien rahoittamiseksi (miksi muuten ei ole?), eikä valtiolta ole avustusta herunut. Paljon turhempaan projektiavustuksia kyllä riittää.

Soininvaara on vapaa kirjoittaja

ja luennoija sekä entinen

peruspalveluministeri.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi